Soininvaara on kirjoitellut näköjään vähän huolimattomasti Perussuomalaiset ry:stä. Hän on nimitellyt puoluetta parasiitiksi. Useat yhdistyksen jäsenet ja kannattajat ovat vetäisseet siitä herneen nenäänsä.
Soininvaara yrittää nyt kirkastaa keittämäänsä soppaa. Hän korostaan blogissaan, että hän nimitteli puoluetta, ei suinkaan yksittäisiä ihmisiä. Veikeää on, että hänen nimensä ja nimittelyn kohteena olevan puolueen puheenjohtajan nimi synkkaavat sangen leikkisästi keskenään. Joku voisi jopa sanoa, että kohtalon ivaa.
Soininvaaralle voisi sanoa sen neuvoksi, että hänen puoluetoverinsa, oikeusministeri Braxin läpi ajama viharikos-laki liippaa hyvin läheltä tilannetta, jossa kokonaista ryhmää nimitetään parasiiteiksi. Toivon mukaan Soininvaara muistaa tämän. Tosin, historiassa ennenkin on ollut tapauksia, joissa kaikki pykälät eivät aina kaikissa valtioissa ole kaikkia ihmisiä koskeneet. Kannattaisi kuitenkin olla varovainen.
Joka viides kadulla vastaan tuleva on ilmoittanut äänestävänsä loukatun puolueen ehdokkaita. Soininvaaralle tiedoksi se, että suurin osa tuosta joukosta ei varmastikaan todellisuudessa usko, että äänestämällä voi saada aikaan suuria muutoksia köyhyyteen ja tulonjakoon.
Suurin osa tuosta joukosta menee äänestämään sen vuoksi, että he saavat toteuttaa herroille henkilökohtaisen kostonsa. Ei Soinin tarvitse erityisesti menestyä. Ei hän tähänkään asti ole mitään merkillistä tehnyt. Tuo merkillinen uusi äänestäjäjoukko haluaa saada nykypäättäjät polvilleen. Se haluaa saada heidät hetkeksi pois tolaltaan. Nyt se joukko on saanut jo kolme isoa puoluetta polvilleen.
Soininvaara on väärässä. Perussuomalaiset eivät ole sitä, miksi hän heitä nimittää. Perusuomalaiset muistuttavat Libyan kapinallisia. He ovat hajanainen ryhmä, jonka johtaminen on haastavaa. He ovat ryhmä, jolle riittää se, että valtaapitävät lähtevät. He ovat ryhmä, jolle ilonaiheeksi riittää se, kun saa ampua taivaalla olevia pilvenhatatroita sergeillä taikka raskaalla it- konekiväärillä. Hylsyt lentävät, ruudinsavu hurmaa massat ja avolavat kiitävät aavikolla.
Väitän, että itseasiassa Euroopan molemmilla laidoilla on kyse samasta asiasta. Meidän valtaapitävämme eivät vain ole huomanneet sitä vielä. Meidän järjestelmässämme vaaliuurille ryntäystä on paha torjua sivistyneesti.
Soininvaara yrittää nyt kirkastaa keittämäänsä soppaa. Hän korostaan blogissaan, että hän nimitteli puoluetta, ei suinkaan yksittäisiä ihmisiä. Veikeää on, että hänen nimensä ja nimittelyn kohteena olevan puolueen puheenjohtajan nimi synkkaavat sangen leikkisästi keskenään. Joku voisi jopa sanoa, että kohtalon ivaa.
Soininvaaralle voisi sanoa sen neuvoksi, että hänen puoluetoverinsa, oikeusministeri Braxin läpi ajama viharikos-laki liippaa hyvin läheltä tilannetta, jossa kokonaista ryhmää nimitetään parasiiteiksi. Toivon mukaan Soininvaara muistaa tämän. Tosin, historiassa ennenkin on ollut tapauksia, joissa kaikki pykälät eivät aina kaikissa valtioissa ole kaikkia ihmisiä koskeneet. Kannattaisi kuitenkin olla varovainen.
Joka viides kadulla vastaan tuleva on ilmoittanut äänestävänsä loukatun puolueen ehdokkaita. Soininvaaralle tiedoksi se, että suurin osa tuosta joukosta ei varmastikaan todellisuudessa usko, että äänestämällä voi saada aikaan suuria muutoksia köyhyyteen ja tulonjakoon.
Suurin osa tuosta joukosta menee äänestämään sen vuoksi, että he saavat toteuttaa herroille henkilökohtaisen kostonsa. Ei Soinin tarvitse erityisesti menestyä. Ei hän tähänkään asti ole mitään merkillistä tehnyt. Tuo merkillinen uusi äänestäjäjoukko haluaa saada nykypäättäjät polvilleen. Se haluaa saada heidät hetkeksi pois tolaltaan. Nyt se joukko on saanut jo kolme isoa puoluetta polvilleen.
Soininvaara on väärässä. Perussuomalaiset eivät ole sitä, miksi hän heitä nimittää. Perusuomalaiset muistuttavat Libyan kapinallisia. He ovat hajanainen ryhmä, jonka johtaminen on haastavaa. He ovat ryhmä, jolle riittää se, että valtaapitävät lähtevät. He ovat ryhmä, jolle ilonaiheeksi riittää se, kun saa ampua taivaalla olevia pilvenhatatroita sergeillä taikka raskaalla it- konekiväärillä. Hylsyt lentävät, ruudinsavu hurmaa massat ja avolavat kiitävät aavikolla.
Väitän, että itseasiassa Euroopan molemmilla laidoilla on kyse samasta asiasta. Meidän valtaapitävämme eivät vain ole huomanneet sitä vielä. Meidän järjestelmässämme vaaliuurille ryntäystä on paha torjua sivistyneesti.
5 kommenttia:
On oltava vähän eri mieltä.
Soininvaara kirjoittaa:
"Perussuomalaiset puolueena on kokonaan eri asia. Minä pidän sitä politiikan parasiittina, joka kylmäverisesti laskelmoiden käyttää hyväkseen vallitsevaa tyytymättömyyttä tarjoamatta tilalle mitään toteuttamiskelpoista. Joukossa on toki poliitikkoja, joilla on jokin ihan oikea ohjelma, mutta nämä ohjelmat ovat keskenään aivan erisuuntaisia. Yhdet haluavat lisää rahaa vähän kaikkeen, vaikka puolueen talouspoliittisiksi asiantuntijaksi nimitetty kansanedustaja Uuspaavalniemi julistaa, ettei hyvinvointivaltion ole enää varaa.
Jos huonossa hapessa oleva eläin joutuu parasiitin hyökkäyksen kohteeksi, ei siitä voi parasiittia syyttää. Perussuomalaisuus on paljastanut yhteiskunnassamme vakavan luottamuspulan."
Tämähän vastaa aika pitkälle sitä, mitä tuossa itsekin hahmottelet. Puolueen kannattajien ohjelma on Juicen hahmottelema: mä en vihaa mitään niin paljon kuin kaikkea.
Nyt tälle tunteelle on löytynyt poliittinen kanava, eikä ole mitään merkitystä, että puolueen edustajien ohjelmat ja toiveet ovat iloisesti sekaisin ja täysin ristikkäiset. Yhtäältä halutaan lisää palveluja ja toisaalta veroja alas jne.
Puolue hyötyy koetusta politiikan mädännäisyydestä ja kaikki on huonosti -fiiliksestä.
Poliittinen kuohunta alkoi, kun Hesarin toimittaja Aittokoski - toimittajien tapaan - siteerasi vain parasiitti-sanaa ja jätti kertomatta, missä kontekstissa se oli kirjoitettu.
Tottakai sanansa voi valita monella tapaa, mutta minusta perusajatus siitä, että meillä on liike/puolue, joka hyötyy ja hyödyntää yleistä ja luonnonlain tavoin aina esiintyvää tyytymättömyyttä, on likipitäen oikea.
Saa olla eri mieltä.
Lyhyesti...
Mehän ollaan yhtä mieltä, melkein ainakin.
Perussuomalaisten agenda ( sisällölliset kysymykset) on hutera ja toiveajattelulle rakentuva.
Eurosta pois ja unionista pois ja ruotsinkieliset hiljaiseksi ja maahanmuuttajat aisoihin.
Ei yhteisten asioiden hoitaminen noin helppoa ja yksinkertaista ole.
Edelleen olen sitä mieltä, että tässä kanavoituu turhautuminen ja epäoikeudenmukaisuus nyt tämän kanavan kautta.
Suomessa on unohdettu kokonaan 1992 vuosi. Sen jälkipyykkiä ja vaikutuksia ei ole onnistuttu siivoamaan. Kokonainen ikäluokka on menetetty. Ensin x -sukupolvi ja nyt y- sukupolvi. Suuret ikäluokat pakenevat eläkkeelle. He eivät antaneet edes taitekertoimen koskea heidän pyhiä eläkkeitään. Jälkipolvet tulkoot toimeen miten haluavat.
Erityisen kammottavaa on se, että kommunismin ja stalinismin haamut ovat kätkeytyneet olemassa olevaan järjestelmään ja tekevät kaikkensa, jotta sekasorto leviäisi.
Perussuomalaiset käyttävät heille järjestelmän suomaa laillista menetelmää nyt. Tavallinen uusliberalistinen yhteiskunta ei heille muuta menetelmä ätarjoa.
Mikään ei muutu parempaan suuntaan 4 vuodessa. Korkeintaan huonompaan suuntaan. Nykyinen rakenne on tehty hivuttamalla 19 vuoden aikana. Minun elinaikanani sitä ei korjata. Ehkä lapsieni aikana kylläkin.
Pitäisin vieläkin onnettomampana tilannetta, että tämä kansa ei olisi saanut aikaan nykyisen kaltaista liikehdintää. Onnetonta tämäkin on, mutta hiljaisuus olisi ollut vieläkin pahempaa.
Eihän Ode mikään tyylin ja kielikuvien, metaforan, taitaja ole ollut koskaan; ja ne iskujutut (niin kuin oikeilla matkasaarnaajilla, juu), siis sellaisten yritykset. ...
Vieläkin hävettää kun yhtä jouduin seuraamaan.
Hyvä kirjoitus! Olen samaa mieltä, Tillman.
Enkä ole vielä lakannut ihailemasta kuvaa, joka tulee ensimmäisenä näkyviin, kun avaa blogisi.
Se on hieno, kirkas, ja siitä tulee hyvä mieli!
Olen ollut kiireinen ja vähän hektinen. Olen puuhastellut ja kuitenkaan en ole saanut juuri mitään aikaan.
Kiitos kommenteista.
Hieman minua väsyttää, mutta taidan yrittää vielä hetken ...
Lähetä kommentti