lauantai, 1. tammikuuta 2011

Linja-auto metsään, kuusi loukkaantui.


Sanoma ei aina mene perille. Joskus on vikaa lähettäjässä ja joskus taas vastaanottajan sahanpurut ovat kastuneet. Myös välitilassa saattaa olla häiriöitä, jotka estävät ymmärryksen syntymisen.

Valtion poikaleirillä olimme syömässä johdetusti vuonna 1974. Tykkimies Laine ( siv. Betonielementti – saumaaja) löysi maksalaatikko- annoksestaan muovisen kermapullon korkin kesken ruokailun.

Kun pöytää ohitti juuri ruokalan esimies pistooli vyöllään, Laine päätti kysäistä, miksi muovinen pullonkorkki oli korpisoturin evään joukkoon joutunut ja mihin tämä vieras esine voitaisi toimittaa.

Vääpeli ei suostunut ottamaan korkkia vastaan, vaan pään nyökkäyksellä käski laittaa sen ” risteilijään”. Sitten hän totesi kuolemattomat sanat :

”Ruuan suhteen ei miehillä pitäisi puuttua mitään valittamisen aihetta ”

Johon tykkimies Laine vastasi, että ei puutukkaan, herra vääpeli.

Mihin taas Vääpeli totesi pistoolikoteloa hiplaten, että tykkimies sitten voi keskittyä ruokailuun.

Vääpeli meni menojaan . Laine vilkaisi ruokalan kattoon varmistaakseen, että siellä edelleen olivat ne pistoolinluodin reiät, joita meille näytettiin alokasaikana.

Tuli tämä tapahtuma mieleeni, kun vuoden ensimmäisenä päivänä eksyin Jyväskylän Yliopiston kielikeskuksen sivuille. He ovat keränneet hienon valikoiman sammakoita ja muita hassuja otsikoita. Moni niistä on lähellä oikeaa, mutta juuri sen verran vinoon kirjoitettu, että lukijalle tulee hörönauru

Ehkä aloitamme vuoden iloisesti

9 kommenttia:

Sanna kirjoitti...

Tuo piti panna oikein kirjanmerkkeihin ja katsastaa paremmalla hetkellä... onneksi on viitseliäitä ihmisiä keräämään tuollaisia!

Äijä kirjoitti...

Lieköhän siellä valtion poikaleirillä koskaan keneltäkään aliupseerilta tai kantapeikolta päässyt livahtamaan tällaista: "Turpa kiinni, kun puhutte esimiehellenne".
Muistelen homman henkisen tason olleen jotain tuon tokaisun kaltaista.
Minulla tulee ensi kuun kuudes päivä kolmekymmentä vuotta siitä, kun riisuin sotilaspuvun yltäni pukematta sitä koskaan uudelleen. Se on ihmeellistä! Ei tarvinnut edes kerrata, ja nykyään olen jo kai nostoväessä.

Tillman kirjoitti...

Sanna : Tuolal kielikeskuksella taitavat päästä työn puolesta keräilemään näitä, kun heillä on uto kielenhoivaaminen päätyönä.

Olisi hieno ammatti sellainen, jossa kaiket päivää voisi lehdistä palarata hauskoja kielikukkasia ja kirjoitella niitä ylös. Tai voisi se ehkä kyllästyttää pitemmän päälle

Tillman kirjoitti...

Äijä :

Eivät ole minuakaan kutsuneet jäljemmin, sillä ilmeisesti saivat minusta tarpeekseen silloin ensimmäisellä kerralla.

Eikä ole korpin natsojakaan tullut.

Upseereista muistan etenkin sen, että monella oli pahoja puhevikoja. Ärrä- vika saattoi olla kaikkein yleisin.

Erityisesti kuitenkin mieleen muistuu se, että he käyttivät rakasta äidinkieltämme usein sangen värikkäästi ja tilanteesta irrotettuna. Kuitenkin hyvin selvästi.

Kaikkihan me muistamme, että muodossa ja asennossa ollessa sotilaan naama on kuin petolinnun perse aamupaskan jalkeen.

En ole koskaan asianomaista värkkiä nähnyt aamun kajossa, mutta saatan hyvin vieläkin ymmärtää, minkäkaltaista naaman asentoa sillä komennolla tavoiteltiin.

kariav kirjoitti...

Tämän olen tainnut kertoa joskus ennenkin, mutta menköön nyt taas:

Ruokalan vääpeli:
- Pureskelkaa muussianne varovasti, sillä siihen särkyi keittiössä lasiastia. Jos tunnette ruokailun jälkeen vatsankipua, menkää vastaanotolle.

Tätä en:

Alikersantti O. myöh. mm. TV:stä tuttu pianisti, (tehdään ojennusta laittamalla nyrkki aseveljen olkapäälle).

-Kortonkipakettiko siinä kaverin olkapäällä on, kun siihen ei voi kunnolla kättä laittaa?!

Tillman kirjoitti...

Nämä kuolemattomat koulutus- lausahdukset olivat minulle tuntemattomia.

Hymyilyttivät suuresti.

Eräs ärrä- vikainen yli-luutnantti tarkasti aikoinaan henkilökohtaista pystykorvaani.

Hän totesi, että puhdistus menee uusiksi, koska " rihloissa on soraa"

Uskomaton suoritus. Myös asevelvollisen piti kamppailla itsehillinnän kanssa.

hikkaj kirjoitti...

Tillman

meikäläinen sentään kävi parikin kertaa kertausharjoituksissa hurjassa nuoruudessaan, ja viimeisessä oli järjestetty muodin mukaan asiakaspalautekysely!!!!

Saimme antaa palautetta esim kysymykseen, miltä viikko tuntui.

Vastasin kirjallisesti: "Miltä nyt viikko koirana tuntuu!?!"

Sen jälkeen eivät kutsuneet kertausharjoituksiin.

Kyllä siellä asiat ymärretään. :)
**********
Muuten tuosta kielikukkasesta:
http://hikkaj.blogit.kauppalehti.fi/blog/21565/tiki-tikkasellako-jarki-jaassa

Tiki-Tikkanen osaa edelleen!

Hyviä uusia vuosia! ja Tillmanille tilley-valoa pimmeyteen! :)

Tillman kirjoitti...

Kiitos HikkaJ :

Toistaiseksi vuosi on alkanut hyvin, sillä sain 4 jäälyhtyä loistamaan pihatien laitaan.

Itse en ole päivän aikana syyllistynyt suuriin sammakoihin. Sen tähden Tikkasen lausumat ovat aina tervetulleita.

Pitänee olla kaupungilla tarkkana kun seuraavan kerran yliopistolle tulen. Tikkaseen jos sattuu törmäämään, niin pitänee opetella joku naseva repliiki etukäteen.

Pitänee kysyä, onko tämä sukua sille Henrik Tikkaselle, sille piirtäjälle ?

Miranda kirjoitti...

Kyllä vaan, ei voi olla nauramatta, kun noita tekstejä lukee.