Poliisihallitus on
ryhtynyt miettimään paikoillenne- valmiit- hep- pistoolien kieltämistä tai luvanvaraistamista. Kun lainsäädäntö ei oikein tahtonut edetä lyhyiden käsiaseiden osalta, nämä starttipistoolit ovat ehkä helpompi väylä aikaan saada turvallisuutta yhteiskuntaan ja sisäministerille sulkia hattuun. Näin voidaan vähentää runsaasti vammoja aiheuttavaa urheilutoimintaa ja samalla saadaan laajoista urheilualueista lisää arvokasta kaavoitusraakamaata yhdyskuntien käyttöön.
Rosvot ja konnat ovat kuulemma runsain määrin ryhtyneet poraamaan ja jyrsimään näistä paukkupistooleista itselleen kättä pidempää. Sitä eivät uutiset kerro, mistä nämä konnat saavat ammukset näihin aseisiin.
Syksymmällä tullaan kieltämään jousipyssyt aselain toisessa vaiheessa. Niillä on tehty jo nyt muutama näyttävä ryöstö, joten media ja julkisuus pitänevät huolen siitä, että tulevaisuudessa lainrikkomisen ääripiste olkoon se, kun nuori isä pusikossa poikansa kanssa vuolee katajapensaan oksasta kaarta murha-aseeseen.
Kuuluisa jousipyssymies, Honkajoki A.A., olisi epäilemättä kateellinen kaikesta tästä. Hänen parodiansa ja vastarintansa vallitsevaa järjestelmään vastaan näyttää muuntuneen todellisuudeksi ja järjestelmä omalla toiminnallaan tekee hänestä normatiivisen. Satiiri lakkaa olemasta kun kohde ryhtyy satiirin mukaisesti itse toimimaan. Luultavasti näinä aikoina Honkajoki ryhtyisi harrastamaan alkuperistä työtään, käpyjen keräilyä ja viettämään jälleen kiertelevää elämää.
Pitänee verestää vähän muistoja. Siis vain tekstin avulla, ei muuten.
Minun nuoruudessani sodasta oli kulunut vaivaiset 20 vuotta. Niinpä monen nuoren miehen harrastus oli jossain vaiheessa perehtyä asearsenaalin valmistamiseen ilman Internetin apua , käytettävissä olevista materiaaleista.
Se poikaporukka, jossa minäkin satunnaisesti leikin, valmisti itselleen pyörillä kulkevan tykin, kranaatinheittimen, kymmenen miehen korsun ja runsaasti käsimateriaalia. En mene nyt yksityiskohtiin, sillä valmistusmenetelmät ja niksit saattaisivat levitä täältä konnien käyttöön ja tunnottomien pikkupoikien käsiin.
Leikeissä jakauduimme kahteen osapuolueeseen, joten jotkut joutuivat olemaan aina ryssiä. Vasta 1963 tapahtuneet suuren sotaharjoituksen jälkeen ymmärsimme, että hommaa voisi leikkiä sinisillä ja keltaisilla. Edelleen kuitenkin keltaiset tulivat aina idästä. Jos ne tulivat jostain muusta suunnasta, ne olivat siinä tapauksessa koukanneet.
Tykillä pystyi ampumaan 300 m. Karanaatinheittimen kantomatka oli lyhyempi. Se saattoi olla kuitenkin tykkiä vaarallisempi, sillä heittimen jalat olivat huterat ja koko putki saattoi kesken peitteen ampumisen kaatua omia kohti.
Seuraavaksi valtiovalta tulee kieltämään ritsat ja varmuuden vuoksi myös polkupyörien sisäkumit ja kumimoottorilennokkien kumit. Ja kumiset large-koon ehkäisyvälineet.
Viina, tupakka, Mora-puukot, mönkijät, vesiskootterit ja moottoripyörät odottavat vuoroaan. Jahkaa nyt ensi saadaan nämä kirkosta - eroamisjutut hoidettua.
Ja lopuksi tältä paikalta.
Hupaisa esimerkki siitä, miten uskonto, laki, periaatteet ja valvonta voidaan sekoittaa oivallisesti toisiinsa muistui tässä illalla mieleeni.
Aikoinaan olin vieraana erään nuoren naisen rippijuhlissa. Konfirmaatio meni oikein hyvin ja se jälkeen sitten lähdimme joukolla ajamaan kirkolta itse juhlataloon 10 kilometrin päähän.
Ensimmäisenä ajoi rippilapsen isä. Hänellä oli tietenkin kova kiire kotiin, jotta rippilapsi pääsee vastaanottamaan vieraitaan. Hän ajoi aika reippaasti ja sora vain pölisi ja morkoolit soi.
Kolmantena jonossa ajoi rippilapsen isän siskonmies, jota voitaneen myös langoksi kutsua. Hän oli ammatiltaan poliisi, ei mikään konstaapeli vaan vähän jo koristeellisemmassa virkapuvussa liikkeellä.
Juhlatalon pihassa sitten koettiin episodi, jossa tämä virkamies kirjoitti vaimonsa veljelle juhlien aluksi ylinopeussakon.
Lukijan on varmasti helppo ymmärtää, että kirkollisen juhlan tunnelma siitä vähän latistui, eikä moneen tuntiin noussut edes normaalille tasolle. Vähän saman kaltainen vaivautunut olotila näyttäisi tällä viikolla vallitsevan kirkon piirissä.
