Hämy sellin on mun seuranain...

Tenttikirjat muistuttavat vähän viinapulloa. Kun entisestä on saanut päänsä kipeäksi ja se päänkipu sitten tentin jälkeen tulosten selvittyä vähän hellittää, kohta jo täytyy silmät himosta kiiluen hamuilla uusia. Minäkin kuittasin hätäpäissäni taas tänään 800 sivua ajantäytetilkettä seuraaviksi kolmeksi viikoksi.

Meinaan keskittyä nyt kunnolla rikollisuuden sosiologiaan. Meinaan syventyä siihen problematiikkaan, jota juhannusjuhlilla edusti mustalais - Aasser, joka menetti varkauden uhrina hyvän kellon hankintahintaan.

Tällä kertaa voi olla, että tentissä joudun syyskuun lopussa vähän vastailemaan vasten omia ajatuksiani, sokeasti kirjojen omia totuuksia apinoiden. Sisällysluetteloita silmäillessäni tulin nimittäin siihen käsitykseen, että minulla ja kirjoittajilla on erilainen käsitys rikollisuuden syistä ja sen parantamismahdollisuuksista.

Olen minä lyhyen aikaa itsekin linnassa ollut. En pitänyt kiviseinien kaikumisesta, ovien lukitsemisesta, enkä kanssa-asukkaiden olemuksesta yhtään. Minua häiritsi vähän ylen hienotunteinen diskurssi, jolla kaikkea ja jokaista vankilassa kutsuttiin ja nimitettiin. Vankilan asiakas on leikisti yksi tulosjohdetun betonivaltakunnan avaintulostavoite, jonka toteutumista valvotaan laskukonein, piikkilangoin ja kielen avulla. Vanki on asiakas muurien sisäpuolella, mutta rotta ulkopuolella.

Minä uskon ehkä kuitenkin raippoihin ja jalkapuuhun.

Eniten ahdistuin oikeastaan eristyssellissä olon aikana. Se sijaitsi keskellä rakennusta, kolmen lukittavan oven takana. Eristyssellissä ei ollut yhtään ikkunaa. Siellä mieleen tuli heti kauhu ja sosiaalisten suhteiden deprivaatio. Kestin rauhallisena eristyksessä tasan puoli minuuttia.

Vankilan vierailutuokio on rangaistuslaitoksen katkerin tapahtuma. Vapauden tuulahdus saapuu vierailutilaan muurien ulkopuolelta, tuttu ihminen tulee vastapäätä istumaan, mutta välissä oleva pleksi estää koskettelemisen. Jalkatilassakin on pleksi, joten et voi harrastaan tyttöystäväsi tai vaimosi kanssa edes jaloilla kihnuttamista.

Vierailutunnin jälkeen poliisi pitää vankilan tienhaarassa ratsiaa, sillä heitäkin kiinnostaa se, ketä sinulla kävi vierailulla. Yllättävän usein tuloksena onkin hyödyllistä tietoa alamaailman kaverisuhteista.

Vapaudessa sitten rikollinen kantaa vankilan tuoksua ja hajua kaikkialle mukanaan. Tavallinen siviili harvemmin asian huomaa ja tajuaa, mutta vanginvartija kykenee kuukausien, jopa vuosien kuluttua kadulla, vieraassa kaupungissa, tunnistamaan entisen vangin, oli hän sitten istunut missä tahansa.

Minä näin vankilassaoloaikanani HIV- positiivisia, varkaita, murhamiehiä, raiskaajan ja yhden pedofiilin. Monet ovat hyvinkin taitavia ammattimiehiä omalla alallaan, mutta eivät kuitenkaan niin taitavia, että olisivat välttyneet jäämästä kiinni.

Enää tuskin menen vankilaan. Jos nyt ei oikein huono tuuri käy. Luultavaa on, että vankila-episodi elämässäni on nyt lopullisesti muistoihin jäävä vaihe ja tulevaisuudessa käyn moikkaamassa lankomiestä ja hänen perhettään rauhallisella omakotialueella.

Siihen aikaan kun hän asui perheineen vankilan alueella työsuhdeasunnossa, minäkin pääsin näkemään ja kokemaan kaikenlaista jännää ja kauhistuttavaa. Minun intoni kuitenkin samaistua siihen ympäristöön oli pientä ja vaatimatonta. Saattaisin riehakkaana hetkenä liottaa käsivarteeni rajun tatuoinnin purukumipaketista , mutta muuten taidan edelleen pysytellä humanismin niityillä. Puoli minuuttia eristysselliä teki minusta oikein kiltin pojan loppuelämäksi.

Pientä säätöä

Uhkaavat meitä jälleen uudella direktiivillä. Kuulemma iso osa valtakunnan tulipesistä tupruttaa hiukkasia taivaalle siihen malliin, että tulevaisuudessa niille käy samalla tavoin kuin rekkojen kuormalavojen leveydelle; uusiksi menee.

Aamulehden uutisen mukaan vanhoja takkoja ei tarvitse vielä vaihtaa. Sekin aika kuitenkin tulee, mikäli tuosta sananmuodosta on jotain pääteltävissä.

Taannehtiva oikeuskäytäntö on sangen mielenkiintoinen asia. Yleensä on totuttu siihen, että jos joku on ollut joskus laillista, sen säätäminen laittomaksi jälkeen päin on varovaisen miehen hommaa. Edes automaattipistooleita ei pystytty kieltämään ja pois keräämään. Tulisijojen kohdalla jään mielenkiinnolla odottamaan yrityksiä. Vähemmällä lainsäätäjä pääsee, jos toteaa sen, että tästä hetkestä lähtien toimitaan näin.

Tillmannin synnyinkodin tiluksilla on kuusi saunaa. Niistä kaksi on savusaunaa, kaksi jatkuvalämmitteistä, yksi kertalämmitteinen ja yksi sähkösauna. Toinen savusauna on ainakin 110 vuotta vanha. Toisen savusaunan kiuas taas on ainakin 1100 kiloa painava lohkarekasa. Uskoisin niin, että kumpaakaan ei siirretä metriäkään mihinkään suuntaan. Uskoisin myös, että molempia tullaan lämmittämään hartaudella mahdollisesti vielä ainakin sata vuotta, kukaties pitempään.

Jos valtiovalta Brysselin toivomuksesta ryhtyy tarkkailemaan tai estämään näiden tulisijojen käyttöä, niiden käytöstä tulee entistä jännittävämpää ja makeampaa. Myös nykyisessä residenssissä olevan vuolukivitakan kohdalla pätee Lahtisen sanat Tuntemattomassa; Jos Brysseli luulee jotain semmotteella kivikasalla tekevänsä, niin vieköön sitten, mutta totta kai sille hanttiin pistetään !

Kun tavallisen ihmisen tavalliset toimet yhä useammin näyttävät liippaavan uusien laillisuusrajojen pyörtänöitä, minä ainakin tulkitsen niin kuin lajitoverit tekivät iloisella 1930 –luvulla; mitä tässä sitten enää laillisuusaatetta vaalimaan, kun kerran ryöväys ja huliganismi valtaa valtiovallankin.

Jos yksikin saunanpesä kylmenee tulevilla mahtimääräyksillä, minä ryhdyn myös piittaamattomaksi. Sen minä siedän aivan hyvin, jos uudisrakennusten määräyksiä kiristetään.

Tavalliselle kätevälle maaseudun ihmiselle on onneksi jäänyt monta mieluisaa ja monipuolista tapaa osoittaa mieltään ja saada samalla sisältöä elämäänsä.

Ryhdyn kalastamaan salaa. Loppukesäisin ryhdyn ravustamaan salaa. Laitan saunaan kaasuvehkeet ja ryhdyn keittämään pontikkaa salaa. Ryhdyn pitämään lampaita salaa. Laitan lauantai-illalla takapihalle telttasaunan pystyyn. Siirrän sitä sitten aina tarpeen vaatiessa. Voin minä jopa äänestää salaa, ketä minä tahdon.

Synnyinkodin haltijat ovat onneksi yli 75 vuotiaita, joten nämä epämääräiset määräykset ja jätevesirakentamisen sekoilut eivät taida enää ehtiä heille aiheuttamaan muuta kuin mielipahaa.

Jos uutisessa on kyse uutisankasta, lehden pitäisi tuntea vastuunsa kirjoittelusta, olla huolellisempi ja keskittyä tulevaisuudessa edelleen makkaratehtaan tyttären elämän selostamiseen.

Nöyränä pitämisen taito

Kansalaisia on ahdistettu viime päivät nurkkiin ja perunakuoppiin sellaisella ajatuksella, että työeläkekertymissä on kuukausieläketasolla satojen eurojen virheitä. On annettu ymmärtää, että nopeasti nyt verkkoon, hus , hus !

No, minäkin päätin sitten käydä nostamassa eläkkeeni oikealle tasolle ja kirjauduin Eino Poutiaisen korvista itselleen liikemerkin napanneen osuustoiminnallisen pankkilaitoksen verkkopankkitunnuksilla oman työeläkeyhtiöni keskustietokoneen syrjään kiinni.

No, ei ollut satojen eurojen virhettä minulla ainakaan ylöspäin. Ei yksinkertaisesti voi olla, sillä yhtiö kertoo minun työeläkekertymäni olevan tällä hetkellä 18 euroa kuukaudessa. Saatan olla sopivaa ainesta Timo Soinin kelkkaan.

Eläkeyhtiö oli tietävinään, että heidän saamiensa kuulopuheiden mukaan minulla saattaisi olla myös julkisen sektorin tuloja. Niiden selvittäminen tulee heidän mukaansa ajankohtaiseksi vasta sitten kun eläketapahtuma on käsillä.

Vielä he muistuttivat minua elinaikaodotteella. Heidän hieno terminsä tarkoittaa suomeksi sitä, että heillä on minua varten olemassa kiinteä potti rahaa, ja jos heittäydyn ravintofasistiksi ja ryhdyn syömään omega- 3 –rasvoja niitä jäniksenruualla höystäen, samasta rahasummasta riittää sitten vähemmän per kuukausi.

Eläketurvakeskus ei esitellyt ollenkaan sellaista vaihtoehtoa, että mikäli päättäisin ryhtyä polttamaan polkupyörän-ilmapumpun kokoisia havannalaisia ja samaan aikaan runsaalla määrällä juovutusaineita sulostuttamaan elämääni ja muutenkin viettämään rietasta Terveyden ja Hyvinvointi Laitoksen kieltämää elämää, saisinko näihin kohonneisiin elinkustannuksiin sitten suuremman kuukausieläkkeen, jotta voisin pistää tämän oman osuuteni sileäksi ja estää sen kulkeutumisen asiaan kuulumattomien hyppysiin.

Taas kerran on tehty jotain vain sinne päin ja tavallinen kansalainen joutuu tuskailemaan epätietoisuudessaan. On jatkettava hämärän peitossa olevan julkisen sektorin työeläkekertymän kartuttamista ja sopeuduttava hyvinvointivaltion orvanpyörään.

Ehkä paras ratkaisu lopulta on se, että eläkeiän lähestyessä ryhtyy aktiivisesti kieltäytymään eläkkeellelähdöstä ja pysyttelee työntekijänä itsepintaisesti , ensin 68 ikävuoteen asti, ja sitten siitä eteenpäin vuosi kerrallaan, niin kauan kuin suinkin pitävät remmissä.

Ja samaan aikaan ryhtyy viettämään etukäteen uhkaamaansa eläkeläisen elämää 60 vuotiaana. Luultavasti sellainen onnistuisi useimmissa työpaikoissa aivan loistavasti. Yhtälö on minusta mitä mukavin ja sen tarjoama ratkaisu kiinnostava.

Käyt töissä ja saat palkkaa. Kuljet käytävillä päivät pitkät sepalus auki unohtuneena, Reino-tossut jaloissa ja kyselet ihmisiltä esimiesten nimiä ja niiden työhuoneita. Teet kaikki tietojärjestelmän vaatimat tallenteet 10 vuotta vanhalla sovellusversiolla ja pidät luentoja edelleen vanhojen piirtoheitinkalvojen avulla.

Unia ja sekopäistä menoa Devinska Nova Vesissä sekä Tampereella

Vähemmistövaltuutettu Eva Biaudet , ( ei akateemista loppututkintoa), ihmettelee, miksi Maahanmuuttovirasto epäilee ihmiskauppaa somalialaisten kasvattilasten tapauksessa, mutta virasto ei ole lähettänyt yhtään tämänkaltaista tapausta ihmiskaupan uhreja avustavan järjestelmän piiriin.

No, maahanmuuttovirasto ei ole lähettänyt yhtään tapausta järjestelmän piiriin, koska järjestelmän sääntöjen mukaan tällainen epäily automaattisesti antaa mahdollisuuden väliaikaiseen oleskelulupaan ja sitä kautta se järjestelmä romuttaa koko sen mielenkiintoisen tutkimusmaailman, joka tällä hetkellä leijuu somalialaisten kasvattilasten ympärillä. Sellainen epäily romuttaisi sen, että jopa Astrid Thors on ryhtynyt kyselemään syytä kasvattilasten suuren määrään.

Mutta ei minun pitänyt tätä puhki kaluttua luuta tänään järsiä. Tänään piti puhua unista. Olen viime viikon torstaista asti taistellut unissani maailmalla terroristien riveissä.

Torstaina olin Khyberin solassa Afganistanin ja Pakistanin rajalla. Meno rintamalla turbaanipäisenä oli rajua ja hillitöntä.

Perjantaina olin Joensuussa, mutta yöllä taistelin jälleen Afganistanissa. Lauantaina olin viidakossa , jossain Perun takamailla ja eilen sitten taas Afganistanissa auttamassa kavereita vuoristossa.

Minä olen nyt puoli viikkoa taistellut AK-47 rynnäkkökiväärillä sadassa erilaisessa kivenkolossa, vaihtanut lipasta kymmeniä kertoja ja saanut tuntea tulikuuman piipun hehkuvan puisen tukin alla vasemmassa kädessäni.

En muista osuneeni ihmiseen. Olen ampunut ylhäältä vuorenrinteelta alas maantielle, juossut uuteen asemaan ja taas ampunut. Perussa olen juossut läpi vihreän viidakon, pois asemasta, taas seuraavaan pusikkoon vaanimaan polulla kulkevia ihmisiä.

AK-47 muistuttaa hyvin paljon tsekkiläistä vz 58 rynnäkkökivääriä. Vz 58 on ulkoisesti AK-47 laitteen kopio, mutta sisukalut ovat täysin tsekkiläisten omaa suunnittelua.

Tänään vz 58 oli pääosissa Slovakiassa, Bratislavan luoteisessa esikaupungissa, kun mieshenkilö ampui kuusi ihmistä ja itsensä, sekä haavoitti lukuisia muita. Devinska Nova Vesin lähiö on radan varressa ja ne lukijat, jotka ovat menneet Wienistä Bratislavaan junalla, ovat junan ikkunasta nähneet tämän kaupunginosan.

Kuusi surmansa saaneista kuului samaan romaniperheeseen. Mies tunkeutui heidän kotiinsa ja ampui neljä naista sekä yhden miehen. Kadulla silmitön tulitus sai aikaan lisää pakokauhua.

Missään muussa valtiossa en ole nähnyt niin räikeitä rodullisia ristiriitoja kuin Slovakiassa valtaväestön ja romaani-vähemmistön välillä. Edes Yhdysvaltojen eteläosissa värillisen väestön tilanne ei muistuta alkuunkaan Itä-Euroopan romaaniongelmaa. Nämä uhrit olivat juuri sita samaa joukkoa, jota Ranska kelkkoo takaisin Romaniaan koko ajan.

Olisikin hyvä asia, jos vähemmistövaltuutettu ja ministeri yhdessä muiden päättäjien kanssa osaisivat toimia omissa ongelmissamme niin, että ongelmamme olisivat mahdollisimman pieniä ja tuskattomia. Jos se edellyttää joidenkin vilpillisten kasvattilasten jättämistä Somaliaan, tapahtukoon sitten niin. Jos se edellyttää jämäkkyyttä ” perheen yhdistämisissä” , tapahtukoon sitten niinkin. Mitä se jämäkkyys sitten tarkoittaakin.

Olisi kuitenkin mukavaa, jos nämä rouvat olisivat samaa mieltä keskenään.

Minua väsyttää nyt sata lasissa. Uudet herrantertut, amk -höpönassut, lukiomaailman lahjat ammattikorkeakoululle ja tulevat palkkani maksajat saapuivat tänään. Olen ihan puhki taas , täynnä kaiken alkua ja syyskuun hässäkkää. Loput kullanmurut saapuvat huomenna.

Olen siitä syystä muutaman viikon taas sekopäinen, eikä kirjoituksissa ole päätä eikä häntää. Koettakaa ymmärtää vanhaa miestä.

PS. Jälkikirjoitus

Päivääni piristi huomattavasti se, " yllättävä" tieto, että Matti Nykäsen entinen vaimo on löytänyt uuden sulhon. Sulho oli noin vain kävellyt ovelle, rojahtanut kukkapuska käsissä polvilleen ja kosia hötkäyttänyt yksinäisyydessä kolmatta päivää piehtaroivaa eronnutta rouvaa. Kihlajaisia oli pidetty sitten koko yö.

Matti yritti olla Jyväskylän suunnalla tepevästi liikkeellä. Kenties hänellä oli jo vähän uutta putkessa, kun vanha jätti. Jälleen kerran kuitenkin kävi niin, että rouvalleen Matti joutui taipumaan näissä parisuhteen kiemuroissa. Ja toiseksi jäämään.

Olipa hyvä, kun huomasin tämän uutisen lehdestä. Nyt tuntuu jo paljon paremmalta. Minulla ei ole enää yhtään niin paska olo kuin äsken.

Kansanlaulaja Jaakko Teppoa siteraten voisi sanoa, että

" Mitenkähän ne rikkaat oikein pärjää, kun minullakin menee näin heikosti"

Rauman lentokentällä taas säpinää

Sinä aikana kun minä ajelin lauantaina junalla pahaa aavistamatta pitkin Etelä – Suomea, Satakunnassa on näköjään ollut täysi härdelli päällä. Rauman lentokentän ilmatila on ollut suljettuna poliisin ja puolustusvoimien pyynnöstä.

On mahtanut alueen oma ministeri, sisäministeri Holmlund, tuntea suurta sisäistä hehkua, kun jälleen on päässyt huolehtimaan kotipaikkansa turvallisuudesta ja hätäpalvelujen toimivuudesta.

Luulisin, että jotain todella mielenkiintoista on ollut tekeillä, sillä Olkiluotoon on sentään kohtuullisesti lentokentältä matkaa ja samat uhat olisi voinut aikaan saada pienkoneella Turusta, Eurasta ja Jämijärveltä. Ainakaan blogin jämijärveläiset lukijat eivät ole raportoineet epänormaalista lentotoiminnasta alueella.

Sangen hyvin on kuitenkin myös tiedossa esimerkiksi se, että Niinisalossa sijaitsevan Tykistöprikaatin tiedustelulennokit pitävät tukikohtaansa Jämillä, tekevät sieltä pitkiäkin harjoituslentoja ja että niitä samoja lennokeita voidaan sinkauttaa ilmaan myös kuorma-auton lavalta Noormarkusta, Porista, Luvialta ja muista Olkiluotoa lähellä olevista paikoista. Viimeksi sellainen lennokki väijyi tositoimissa turkulaista sosiaalidemokraattia, joka yritti viime vuonna saada aikaan yhteiskunnassa tasaisempaa varallisuuden jakoa kiristämällä rikkailta rahaa .

Olkiluodon tienhaarassa asfaltilla maanneista kukkahattu –tädeistä on nyt ilmeisesti poliisin hallussa monen sorttisia ilmakuvia, kädet levällään ja kädet koukussa. Saattaa olla mukana sellaisiakin kuvia, joissa valtaajat piipahtavat välillä metsän puolella puskapissalla. Kylmällä asfaltilla makaaminen ei ole keski-ikäisille leideille taatusti hyväksi. Voi olla, että Lapinjoen kylän elämää on filmattu siinä ohessa ja tarkkailtu metsiä ja metsäautoteitä. Suomalainen ydinvoima-aktivisti on hyvin kunnioitusta herättävä vastustaja virkavallalle, sillä meihin kaikkiin suomalaisiin on geneettisesti sisäänrakennettu motti – ja koukkaustaistelun into ja kyky.

Luulisin, että lennokit ovat tarkoin haravoineet Linnamaan, Sorkan ja Hankkilan metsäseudut ja varmistaneet sen, että sähkövirtaa läppäreihin ja Greenpeacen monistuskoneisiin riittää. Samalla luulen niin, että tiedustelulennokkien ohjaajat ja kuvamateriaalin tulkitsijat ovat saaneet arvokasta oppia ja harjoitusta tuleviin koitoksiin.

Lämmin kiitokseni aktivisteille ja energiapoliittisen vastarintaliikkeen edustajille. Te teette arvokasta maanpuolustustyötä meidän kaikkien hyväksi. Jatkakaa arvokkaalla urallanne kohti uusia jännittäviä tiesulkukokemuksia.

Rengasmatka

Kohtasin tänään junassa muusikkopariskunnan. Seurasin kolmen metrin päästä omalta paikaltani sitä, miten julkisuuden henkilöt osaavat toimia lauantai-iltapäivällä junan ravintolavaunussa.

Hienosti osasivat. Matkustavaisetkaan eivät ryhtyneet törisemään vanhoja jäätelökesä-muistojaan Maaritille ja Samille, vaan eurooppalaisen sivistyneesti jatkoivat keskioluen kiskomista kitusiinsa, rauhallisina ja välinpitämättöminä. Muusikkopariskunta vetäytyi kahviensa kanssa takaisin omaan vaunuosastoonsa ja elämä jatkui entistä rataansa kohti Tamperetta. Minäkin jatkoin ympyrän ajamista kiskoilla.

Tentin jälkeen oli edessä kokonainen rauhallinen matkapäivä, joten aamulla Joen kaupungissa valitsinkin lippuautomaatin reittivaihtoehdoista sen, joka oli kaikkein pisin ajallisesti ja myös matkan suhteen. Päätin katsastella kotomaamme koko kuvan eteläisen Suomen osalta.

Junassa oli mukava matkustella ilman suoraa päämäärää. Ajella pitkin ja poikin syksyistä maisemaa. Luin Joen kaupungista ostamaani El Pais – sanomalehteä. Tai olin lukevinani. En minä ymmärrä siitä lehdestä kuin otsikot ja asian sieltä ja täältä. Mutta kun Madridilaista lehteä myydään Joen kaupungissa vain päivän myöhästyneenä, en voinut vastustaa kiusausta.

Luin junassa myös romaania. Luin matkaromaaniani. Olen ostanut se vuosi sitten syyskuussa ja käytän sitä hyvin säästeliäästi matkalukemisena , silloin kun käyn tentissä.

Sen lisäksi tarkkailin kanssamatkustajia. Eräs lihava rouva söi ainakin 100 eurolla junan ylihinnoiteltua ruokaa. Toivottavasti tuijotteluni ei ollut törkeää.

Kuulin myös uskomattomia puhelinkeskusteluja.

Päivän viimeisessä junassa konnari tarkasti lippuni, pysähtyi ja jähmettyi hetkeksi ja sitten vilkaisi minua kasvoihin. Lippua takaisin antaessaan hän totesi, kohtelias hymy kasvoillaan, että sitä on sitten kohta istuttu 8 tuntia junassa ja pyöritty ympäri Etelä-Suomea.

Minä vakuutin rakastavani junia ja junassa kulkemista.

Kummallinen kuuma matka

Jyväskylän asemalla minulle tuli hiki. Uusi Dressman – neule osoittautui aivan liian kuumaksi vaatteeksi, sillä VR oli sotkenut laiturijärjestelyjä omituisesti ja jouduin kiipeämään lähes taivaaseen ja sitten taas alas. Mummot miinoittivat hissit taktisesti niin, että 56 vuotiaalla nuorellamiehellä ei ollut niihin mitään asiaa. Minulle tuli kuuma.

Laiturilla törmäsin kahteen nuoreen naiseen, jotka lähdön karvaalla hetkellä suutelivat toisiaan koko sen 20 sekuntia, mitä he olivat näkyvissäni. Ja jäivät vielä suutelemaan. Miehenä katsoin liikuttuneena, sillä vuositolkulla en ole törmännyt laitureilla ja asemilla noin herkkiin jäähyväisiin. Suutelua katsoessa minulle tuli hiki.

Seuraavassa junassa humalainen juurikasvublondi arvioi suureen ääneen muiden matkustajien kenkiä, kenkänahkojen laatuja , ostopaikkoja, ostohintoja ja kengän omistajia. Minulle tuli isohiki.

Joen kaupunkiin sain matkaseuraksi seuraavaan junaan ison naisen. Hän ei puhunut mitään, mutta hän täytti vastapäisen penkin olemuksellaan täysin. Hänellä oli venäläisen kuulantyöntäjättären vartalo, iskuriprikaatin parhaan naistraktorikuskin kädet ja viimeistä huutoa oleva muotitalon takki. Junan lämpö oli säädetty täysille. Minulle tuli super- iso hiki.

Arvasin hänen poistumispysäkkinsä. Samalle asemalle on viime talven aikana jäänyt muitakin ikimuistettavia hahmoja. Ja siltä nousee mukaan lähes aika joku, jonka hahmo räjäyttää matkustavaisen psyykeen henkilöhahmo -gallerian.

Toivottavasti huomenna ei tule tentissä hiki

Tuletko toimeen ?

Sivustoilla on viimeisen viikon aikana pohdittu perusteellisesti sitä, pärjääkö ihminen kaksilla farkuilla ? Tai että, pärjääkö ihminen kuukauden 6 vaatekappaleella ( alusvaatteita, sukkia, huiveja ym. sälää ei lasketa mukaan. Asiasta näyttää olevan meneillään jopa jonkin sortin haastekisa.

Ajattelin ensin ottaa osaa, mutta sitten huomasin asian vaivanloiseksi ja kalliiksi. Pitäisi nimittäin lähteä käymään vaateliikkeessä, jotta saisi kasaan kuusi vaatetta.

Mopo näyttää karkaavan tässä yhteiskunnassa kädestä monella tavalla. Rikkaat yrittävät matkia ja asettua alaluokan asemaan, kokeillakseen, miltä se oikein tuntuu. Osa populaatiota sitten miettii epätoivoisesti, mistä saisi farkut, kun ne ainoat hajoavat päälle. Ja loput yrittävät elää kuin rikkaat, vaikka rahkeet eivät riitä taloudellisesti, eivätkä juuri muutenkaan.

Useimmilla meillä on tietysti vaatehuoneessa vaatteita yllin kyllin. Toisaalta monet meistä myös tykästyvät joihinkin vaatteisiin niin paljon, että käytännössä tulevat toimeen loistavasti kuudella vaatekappaleella.

Tuletko toimeen – idea on kuitenkin siinä mielessä hyvä, että pienellä kehittelyllä siitä saa oikein hyviä variaatioita. Tässä muutamia esimerkkejä kirjoittajan kommenteilla varustettuna

Tuletko toimeen kuukauden kuudella kirjalla ?

No, jos on ihan pakko ja jos on kesäaika. Tiukoille kuitenkin vetää.

Tuletko toimeen kuukauden kuudella musiikki-kappaleella ?

Onnistuu loistavasti

Tuletko toimeen kuukauden kuudella latte- kahvikupillisella ?

Ei pienintäkään ongelmaa.

Tuletko toimeen kuukauden kuudella oppitunnilla ?

Loistavasti. Mielelläni.

Lepsämä, kylä jossa elämä on turbulenttista

Nurmijärven Lepsämän kylässä trombi on lennättänyt trampoliinin, ponin ja koiran niin etevästi, että ponille oli tullut jalka kipeäksi, koira on shokissa ja trampoliini on menettänyt kimmoisuutensa. Trombi ei kuitenkaan ollut kyennyt ihan kaikkea levittämään maailmalle.

Lepsämän kylässä asustellut entinen pääministeri on nimittäin samaan aikaan päättänyt valita hiihtäjä Kuitusen miehen juuri siksi henkilöksi, jonka kautta hän lennättää paljastuksensa ylt` ympäri pitkin Suomenmaata ja Suomea. Hiihtäjän mies ei kuitenkaan paljastanut vielä mitään. Siitä hänelle suuri kiitos. Hänen vihjailunsa ovat kuitenkin saaneet minut toivomaan, että tällä kertaa hiihtäjän mies säästäisi meidät iljettävyyksiltä.

Reipas eläkeläinen, rouva Nykänen, mäkihyppääjän vaimo, sen sijaan näyttää paljastavan sen, että hän aikoo hoidella kirurgisin toimenpitein naamastaan muistot aviopuolisostaan. Lehden mukaan suru ja ahdistus ja verenhukka aiheuttivat rouva Nykäselle, mäkihyppääjän vaimolle, anemiaa, mutta kohta hän lupaa olla taas entisissä mitoissa. Rapujuhlilla on ollut kuulemma jo vähän säpinääkin.

Toivon mukaan VR lennättää minut huomenna Joen kaupunkiin niin siististi ja huomaamattomasti, että ne paljastukset, joita minä asiasta teen ovat unettavia, nukuttavia ja puuduttavia. Olen valmistanut itselleni hyvät muistiinpanot ja loistavat ranskalaiset viiva-viidakot. Toivon samaa antaumuksellisuutta ja höveliyttä myös tentin laatijalta.

Raportoin kenties lähdön tunnelmista vielä aamulla. Uskoisin, että hiihtäjän mies ja mäkihyppääjän rouva saattavat yrittää myös ajantäytelehdistön aamupainoksiin mukaan. Toivon mukaan Lepsämän kylän ponit ja koirat saavat kuitenkin nukkua yönsä rauhassa.

Humiko

Kieltojen aamua kaikille. Jos olet omakotirakentaja Helsingissä, poraa nopeasti maalämpöreikäsi maahan, tai muuten poraat. Kaupunki on nimittäin harkitsemassa maalämpöreikien kieltämistä, sillä niiden vuoksi kaupunki ei saa tarpeeksi myytyä kallista kaukolämpöään.

Aura-viihde on taas kieltäytynyt jatkossa palkkaamasta Reijo Taipaletta yhtiönsä viihdekaartiin, sillä Reijosta pidetään aivan liian paljon tanssiyleisön parissa ja yhtiön muut artistit jäävät nuolemaan näppejään. Syyksi ilmoitetaan se, että Reijo tykkää liikaa häppä –nimisestä aineesta.

Sika-rokotuksetkin kielletään, sillä, vastoin viime vuonna annettuja vakuutuksia, nekin ovat osoittautuneet vahingollisiksi tuotteen kuluttajalle.

Ensimmäisessä tapauksessa kielletään jotain yhteisölle vahingollista.Toisaalta, myöskin Matti Nykänen sai tuomion siitä, että hän aiheutti yhteisölle vaaraa leipäveitsellä. Yhteisö katsoi itsellään olevan oikeuden säädellä sen kaltaista toimintaa. Matti laitetaan linnaan.

Samoin näyttää tapahtuvat maalämpö-jutussa. Jos poraat, niin voi olla, että omalla kustannuksella sullot reiän täyteen sepeliä ja kaupungin mies vahtii vierestä toimitusta täydellä palkalla. Muutoin yhteisölle aiheutuu tappioita.

Sikarokotuksen suhteen voidaan myös ajatella, että nyt kielletään jotain, joka yhteisön mielestä on vaarallista ja vahingollista. Tässä tapauksessa ne, jotka rokottivat, ja ne, jotka edelleen rokottavat, vapautuvat varmasti vastuusta, sillä voitot / tappiot saldo näyttää vielä yhteiskunnan kannalta sangen hyvältä. Näin, etenkin lääketehtaiden taseiden osalta.

Ongelmaksi muodostuukin Miehikkälän kaveri. Aura-viihde voi varmasti kirkasotsaisesti antaa Reiskalle potkut, mutta tämä kaurismäkeläinen kansa tuskin antaa. Post –modernin BB- roskan vaivaamassa julkisuusmaailmassa pätevät lainalaisuudet eivät päde välttämättä. Laulajan tapauksessa on sangen vaikeaa lopulta osoittaa sormella sitä, kenen etua tässä nyt ajetaan. Se, että kiellon antajan on yksityinen sopijaosapuoli, tekee kuitenkin asiasta tavallaan yksinkertaisemman. Aura viihteen ei tarvitse ryhtyä hoitoonohjaus toimiin, eikä muihinkaan eettisiin tukitoimiin sopimusosapuolen suhteen.

Näin ainakin tulkitsen. Jos taas Reiska saa Aura Viihteeltä kuukausipalkkaa, asia on vähän mutkikkaampi, ainakin eettisesti.

Valituksia Reiskasta on tehnyt mm. kaukaa tullut taksiseurue.

Se, että seurue tulee Pudasjärveltä taksilla 70 kilometriä Ouluun katsomaan viihdetuotetta, tarkoittaa yleensä sitä, että alkoholin suhteen arviointeja ja vertailuja voidaan tehdä esiintyjän ja taksiporukan välillä yleensä vain humalatilan voimakkuudesta.

Asia ei koske minua, ja korkeintaan voin olla eettisesti huolissani laulajan terveydestä. Tukeni voin osoittaa kuuntelemalla musiikkia.

Näin käy seuraavissa presidentinvaaleissa

Eero Heinäluoma joutunee luopumaan presidentin asemastaan 2016 ennenaikaisesti. Näin ainakin tulkitsen sen perusteella, mitä kuulin uutisista, kun YLE haastatteli SDP:n puoluetilaisuuden katuyleisöä.

Kun haastateltavalta mieshenkilöltä kysyttiin, kuka on hänen ehdokkaansa SDP:n presidenttiehdokkaaksi vuoden 2012 vaaleihin, haastateltava henkilö vastasi, että;

” Heinäluoma ja neljän vuoden päästä Mikael Junger.”

Tämä asia voidaan analysoida nyt tietysti hyvin monella tavoin. Ehkä otan tarmo-roppos-lyijykynän hyppysiini ja yritän ryömiä tietokoneidenne ruudusta syliinne.

Ensimmäinen vaihtoehto on tietysti se, että Heinäluoma valitaan ehdokkaaksi, mutta itse vaaleissa hän häviää. Sitten seuraa normaali 6 vuoden presidenttikausi, kuka sitten presidentti onkaan ja hyvissä ajoin etukäteen, jo vuonna 2016, SDP asettaa Mikael Jungerin ehdokkaakseen.

Toinen skenaario on tietysti se, että Heinäluoma valitaan ehdokkaaksi, mutta Heinäluomaa ei valita presidentiksi, ja uudelle presidentille syntyy jokin este 2016 homman hoidossa. Järjestetään uudet vaalit , joihin SDP asettaa ehdokkaaksi Mikael Jungerin.

Kolmas vaihtoehto on tietenkin se, että Heinäluomaa ei valita ehdokkaaksi, vaan valitaan joku muu, kuten esimerkiksi Liisa Jaakonsaari, ja kun presidentiksi sitten valittaisiin epäilemättä joku toinen henkilö, kuin Jaakonsaari, tämän toisen kausi päättyisi 4 vuoden jälkeen. Ja sitten pitäisi taas asettaa uusi sosiaalidemokraattinen ehdokas, Mikael Junger.

Sen lisäksi löytyy muutamia hyvin teoreettisia vaihtoehtoja.

Eräs niistä on se, että Heinäluoma valittaisi puolueen ehdokkaaksi ja sitten kävisi niin, että Suomen kansa hänet presidentiksi valitsisi. Tämä skenaario edellyttää, että Heinäluomalle tulisi jokin este 2016 hoitaa virkaa. Uutena ehdokkaana uusiin vaaleihin astuisi Mikael Junger.

Sitten on ainakin yksi skenaario vielä. Saattaa nimittäin olla, että keskiverto SDP:ta kannattava kadunmies on siinä uskossa, että Suomessa järjestetään presidentinvaalit neljän vuoden välein.

Helppoa rahaa

Nuoruudessa ensimmäinen saamani liiketaloustieteellinen opetus oli se, että älä osta Anttilan Kallen paitoja. Suotavana pidettiin sitä, että paidat ja puvut ostetaan Fere- nimisestä liikkeestä. Hätätilassa Osmoselta , linja-autoaseman kupeesta.

Nyt en osaisi enää Raumalta ostaa pukua, sillä Fere on kuulemma lopettanut liikkeensä ja samoin on käynyt vissiin Osmosellekin.

Osmosen kanssa minulla oli jopa liikesuhteita lukioaikana. Osmonen nimittäin osti piisaminnahkoja keväisin käypään hintaan, tosin hirveästi tingaten, mutta kuitenkin osti ja maksoi käteisellä, selvällä sulalla setelirahalla. Sellaisen liikemiehen kanssa oli ilo tehdä kauppaa.

Puolustusvoimain entinen komentaja on ollut vähän huono-onnisempi taloudellisissa liikkeissään. Hänen sijoitusstrategiansa suli kouraan kuin entisen tytön jäätelöpuikko. Aamulehden tietojen mukaan oppia komentajalle tuli 10 000 euron verran.

Niin, joo. Tuli tässä vain mieleeni se, että luojan kiitos, tässä ei hänen komentajakautenaan ollut tarvetta hyödyntää hänen substanssiosaamistaan niissä tehtävissä, joihin hänet oli valittu. Tämmöinen WinCapita operaatio ei anna oikein vakuuttavaa kuvaa strategiataidoista.

Minua on aina maailma niin tämmöiseltä suojellut, että koskaan ei ole ollut ylimääräistä 10 000 euroa, josta olisi voinut tehdä sijoituspäätöksen tuossa vain, Turkissa, villisika-jahdissa.

Raumalaiset vaatehtimot osasivat sitä vastoin asiansa aina. Jos rippipukuhyllyssä oli puutetta siitä koosta, joka asiakkaalle olisi hyvin sopinut päälle, henkarista otettiin seuraava koko suurempaan päin ja vedottiin satakuntalaiseen kasvunvara-strategiaan. Jos sitäkään kokoa ei ollut tarjolla, otettiin kahta numeroa suurempi puku, vedettiin se hontelon asiakkaan päälle ja vietiin tämä peilin eteen. Asiakas saattoi hyvin tuntea selässä kauppamiehen sormet, kun tämä keräsi näppärästi ylimääräisen pukukankaan kouraansa ja ylisti puvun istuvuutta.

Tämä tiedettiin toki aina etukäteen, kun liikkeeseen mentiin. Ei haluttu kuitenkaan olla ynseitä ja pahansuopia, vaan annettiin myös myyjän saada oma tyydytyksensä kaupasta.

Niitä asiakkaita varten, jotka huomasivat jujun, liikkeessä oli tietysti siihen aikaan palkattu ompelija, joka otti saumoista sisään sinä aikana, kun asiakkaat kävivät Peltolan kahvilassa kahveilla ja Somiston televisioliikkeessä väritelevisiota katsomassa.

Komentajalle vielä tiedoksi se, että kokemuksen mukaan nk. helppoa ja samalla kertaa rehellistä rahaa maailmassa ei liiemmin ole. Jopa piisaminnahat vaativat aikoinaan jääkylmässä vedessä avokäsin jyrsiöiden omassa elementissä puuhastelua, veristä nylkemistä ja huolellista kuivaamista. Ja kauppamiestaitoja.

Kannattaa kokeilla.

Suomen kunnian päivät palaavat..

Viikonloppu on taas ollut täynnä kamppailua, tuskaa, epätoivoa ja taistelua. Rallimies joutui keskeyttämään, pituushyppääjä jäi ilman rahoja ja potkupalloilija kaipaa takaisin Englannin sumuun. Tiistaina selviää sekin, paljonko puukkotaiteilija Nykänen tällä kertaa saa. Hänellä ei ole siinä mielessä hätää, että valitus kuulemma lähtee hovioikeuteen tiistai-iltapäivällä ja Jyväskylästä on kuulemma jo katsottuna joku kiihkeä vastustaja seuraaviin verisiin taisteluihin.

Nyrkkeilijä Heleniuskin joutuu etsimään itselleen taas uutta vastustajaa. Entisestä tuli Vanhalan sanoja lainatakseni työvoitto. Lehtien mukaan Helenius pätki ranskalaisen lattiaan monessa erässä, mutta kuudennessa tuomari armahti.

Mikähän on tekninen tyrmäys ? Tavallisen tyrmäyksen minä ymmärrän niin, että kaveri lyödään kanveesiin, eikä hän siitä sitten enää nouse luvunlaskun aikana. Enkä on olemassa myös humanistisia tyrmäyksiä, kasvatustieteellisiä tyrmäyksiä, filosofisia tyrmäyksiä ja psykologisia tyrmäyksiä.

Käytännössä kyse näyttäisi näin maallikosta olevan usein turpaan vedosta.

Hyvän ystäväni Yrjön, herrasmiesnyrkkeilijän, ei pidä nyt loukkaantua tästä vuodatuksesta. Luet ehkä tätä blogia. En tänään vain keksinyt mitään muuta aihetta kirjoitukselle, joten oli tartuttava siihen, mitä hölmö pää keksii. Totuuden nimessä on sanottava, että yleisurheilijat ovat pehmeää sakkia nyrkkeilijöiden rinnalla.

Yrjö on herrasmiesrankkauksessani kolmen parhaan joukossa, jos lasketaan kaikki miehet, joita olen maailmassa tavannut. Ehdottomasti hän on herrasmies ja gentleman ja tiukan oloinen nyrkkeilijä, joka lupasi opettaa minullekin kuntonyrkkeilyn alkeita. Vielä viime kerralla se jäi tekemättä, mutta seuraavalla kerralla sitten…

En minä ole koskaan ollut nyrkkeilyottelussa. En ole ollut painiottelussakaan. Enkä pesäpallo-ottelussa. Olen elämässäni ollut maksavana asiakkaana vain jääkiekko-otteluissa. Enkä enää oikein mielelläni mene sinnekään. Helsingissä ovat järjestäneet, tai tulevat järjestämään kuulemma jäällä tappelu-otteluita, joissa kavereilla on jääkiekkovarusteet päällä. Ilman mailaa pätkitään sitten toista turpaan parhaaseen gladiaattori – malliin. Sitä me Yrjö ei ainakaan mennä koskaan katsomaan.

Nyrkkeilyotteluissa voisi kyllä tavata kuumia ja hyvännäköisiä misuja. Niitä näyttää vilahtavan aina asiaa käsittelevissä elokuvissa ja uutispätkissä. Siinäkin suhteessa olen huonossa ja onnettomassa tilanteessa. Useimmat näistä kauniista naisista epäilemättä hakevat nyrkkeilypiireistä omalle munasolulleen sopivan karskia ja rämäpäistä siittiölaumaa, jotta perimä olisi taatusti turvattu ja jälkeläiset pärjäävät elon melskeissä.

Minä taas olen vanha ja hauras humanisti ja kokopäiväisesti naimisissa.

Mutta Yrjölle terveisiä. Toivottavasti moni nuori sälli tulee opettelemaan herrasmieskäytöksen alkeet salille.

Soi soiseli soi...

Minun täytynee heti aluksi tunnustaa yksi suuri puute ja vailinki omassa persoonassani. Minä en tiedä yhtään U 2 – yhtyeen kappaletta nimeltä, enkä osaa myöskään hyräillä yhtään tahtia heidän musiikkiaan. Sen tiedän, että heidän yksi jäsenensä on nimeltään Bono. Ja hän sentään osaa muutaman sanan suomea.

Odotan siis herkeämättä huomista ja ensi viikkoa, jolloin pääsen taas kätkeytymään massojen joukkoon tietämättömyydelläni.

En minä osaa muidenkaan musiikki-ihmisten teoksia luetella. Paitsi Sibeliukselta osaan luetella sinfoniat. Yksi, kaksi, kolme …..tenkkapoo tulee vasta kohdassa kahdeksan. Ainon mukaan Janne viskasi vuonna 1945 tämän viimeisen jutun nuotit Ainolan takkaan suutuspäissään.

Ja osaan minä luetella kohtuullisen sujuvasti kapakan remuisassa tietokilpailussa, ilman Internetin apua, ulkomuistista, 20 sellaista Juice Leskisen levyttämää kappaletta, joiden nimissä jokaisessa esiintyy suomalainen paikkakunnan nimi.

Mutta muuten olen musiikin suhteen tumpelo, torvelo ja tietämätön urvelo.

Olen oppinut kuluttamaan musiikkia vähäisessä määrin. Olen nimittäin asentanut tietokoneeseen ohjelman, jonka avulla voi kuunnella ulkomaisia radioasemia. Minä kuuntelen asemia, jotka lähettävä salsaa , falmencoa ,latinalaisia rytmejä taikka espanjalaista kitaramusiikkia. En minä tunne soittomiehiä nimeltä, eivätkä kappaleiden nimet jää mieleen. Annan taustahälyn vain valua hiljalleen korviini samaan aikaan kun kirjoitan.

Isoisäni hoiti eläkepäivillään suntion virkaa. Hän osasi virsikirjan virret numeroittain, aiheittain ja nuotittain. Ei hänelläkään ollut yhtään musikaalisuutta, mutta hän oli opetellut laulamaan virret ” väkisin”.

Minä olen maallistunut niin, että muistan vain muutaman virren sanat ja numeroiden yhdistäminen oikeisiin säveliin on yhtä vaikeaa.

Keski-iän ehtoopuolen muuten tunnistaakin hyvin siitä, että asianomaiselle syntyy hirveä himo julkisesti narista siitä, että ne perhanat ovat menneet lisäilemään virsikirjaan taas uusia outoja virsiä.

Kyllä minä niin mieleni pahoitin

Olen valvonut jo monta yötä putkeen. Ajattelin ensin, että se johtuu siitä, että työkaverin lapsi on viikon maannut sairaalassa. Sitten ajattelin, että tänään alkava sorsien ja sorsastajien teurastus saa minut reagoimaan emotionaalisesti räpyläkoipien puolesta. Mutta ei.

Eilen se syy sitten selvisi. Hallitus antoi eilen ensi vuoden budjettiesityksensä eduskunnalle. Ja kyllä minä siitä niin mieleni pahoitin. Ilmeistä on, että ensimmäistä kertaa elämässäni olen jossain asiassa yhtä mieltä kaasuputkilobbari Paavo Lipposen kanssa. Sellainen pyhä allianssi on normaalisti laskettu meillä päin tähän asti merkiksi siitä, että asianomainen on holhouksen tarpeessa, taikka hänet olisi kuitenkin syytä tehdä vähintään oikeustoimikelvottomaksi.

Hallitus on poistanut työnantajien KELA -maksun tässä taannoin ja paikkailee nyt sitä aukkoa 700 miljoonan energiaveroilla. Kaikki se on pois kulutuksesta ja investoinneista. Suurimpina ruinaajina ovat kuitenkin nämä työnantajat, jotka joutuvat kohonneina energiaveroina maksamaan osan aikaisemmin saamastaan hyödystä takaisin.

Samaan aikaan julkisuudessa käydään suurta ja ihanaa depattia 3 miljoonan suojelurahoista Itämeren hyväksi. Samaan syssyyn ministeri Katainen piruilee Itämeren suurimmalle saastuttajalle ja läpsii poliittisia litsareita kaksin käsin Kremlin herrojen kasvoille. Kolme miljoonaa on hyttysen pissin veroinen summa. Semmoisen saa keltä tahansa Itänaapurin poliitikolta puhuttua Itämeren hyväksi koska tahansa. Semmoinen raha löytyy Suomestakin muutamassa minuutissa, jos on hätä.

Kyseisellä asialla voitiin nyt tehdä hienoa politiikka, kun suurella tuskalla se jostain kaivettiin esiin.

Turvetta verotetaan vähän lisää ja Keskisuomalainen - sanomalehti itkee aamun numerossaan , että 1800 työpaikkaa lähtee heti. Samaan aikaan iloitaan ja riemuitaan siitä, että Haapajärven radalle saatiin 20 miljoonaa kunnostusrahaa. Siis radalle, jota myöten yksi puutavarajuna kulkee päivässä. Metsäteollisuus on jo nyt hallituksen energiapaketista niin suuttunut, että kohta kunnostetulla Haapajärven radalla voivat kyläyhdistykset järjestää resinaralleja muun liikenteen puuttuessa.

Suurin lapsuus näyttää kuitenkin syntyneen siitä, että opetusministeri on härkäpäisesti ajanut läpi kantansa korkeakoulujen pääsykokeiden poistamisesta. Sillä tavoin hän uskoo hätistelevänsä nuorison yo-kirjoitusten jälkeen välittömästi koulunpenkille.

Tästä tietenkin seuraa se, että valmennuskurssien järjestäjät eivät enää voi järjestää hakijoille valmennuskursseja ja nyt niitä kursseja on tulevaisuudessa järjestettävä lukiolaisille. Niitä ei voida kuitenkaan järjestää maalaispaikkakunnilla eikä köyhille. Niinpä tulevaisuudessa varmimmin yliopistoihin ja korkeakouluihin pääsevät opiskelemaan ne, jotka asuvat kaupungeissa varakkaissa ympäristöissä ja käyvät korkean keskiarvo-rajan omaavia lukioita.

Nuoren on nyt sitten heti 15 vuotiaana tehtävä räväköitä päätöksiä omasta elämästään, ryhdyttävä täysillä opiskelemaan ja oltava viimeistään 18 vuotiaana aivan varma siitä, mikä hänestä tulee isona.

Todellisuudessa nykynuori joutuu elämänsä aikana hankkimaan 3,5 ammattia ja niihin soveltuvat koulutukset. Todellisuudessa nykyisistä ammateista on 25 vuoden kuluttua jäljellä vain noin 25 %. Todellisuudessa minä ainakin haluan, että moniin ammatteihin edes vähän testataan hakijoita ja heidän kykyään lukea motivoituneesti. Oikeustieteellinen tiedekunta on erittäin hyvä esimerkki hienosta systeemistä, jossa ännännen vuoden hakijat eivät voi vanhoilla kokemuksillaan pärjätä. Tiedekunta julkaisee joka vuosi pääsyvaatimukset hyvin myöhään ja sillä lailla kaikki starttaavat sitten samalta viivalta.

Minä opetan aikuisopintona AMK –tutkintoa suorittavia keski-ikäisiä opiskelijoita. Viimeksi otetussa ryhmässä oli mukana kuusi akateemisen tutkinnon aikaisemmin suorittanutta opiskelijaa. . Kaikki he kuitenkin haluavat AMK- tutkinnon ja hyödyntää sitä työelämässään. Kaikilla heillä on omasta mielestään pätevä syy hakeutua koulutukseen ja kaikilla heistä on suunnitelmia.

Opetusministeriön on aivan turha luulla, että heillä on mahdollisuutta ja kykyä mahtikäskyllä pakottaa nuoriso koulutusjärjestelmän pimeään putkeen, putkeen, jonka toiseen päähän nuori ei millään pysty näkemään. Nuoriso ei tule sellaiseen suostumaan. Yhteiskunta on jo nyt muokannut nuorten tulevaisuuden näköalattomaksi ja sumeaksi.

Opetusministerin ehkä kannattaisi keskittyä edelleen pohtimaan uskonnon-opetuksen tulevaisuutta. Tosin siinäkin on mahdollisuus tehdä suuria virheitä ja aikaan saada kummalllsita keskustelua, mutta sellainen pohdinta kokoomuslaisen ministerin suusta olisi ainakin uutiskynnyksen ylittävää ja poliittista julkisuutta hankkivaa. Siihen kaikki budjetin tekijät varmasti pyrkivät.

Kyllä minä niin mieleni pahoitin

Sorsia, ankkoja ja pitkiä aasinsiltoja

Huomenna kaikki kynnelle kykenevät tuliluikku-miehet ja jokunen nainenkin suunnistavat kohti kaislikoita ja vesistöjä. Keskipäivällä on jokaisen oltava passissa ja poskitukki vasten poskea liimautuneena.

Tasan klo 12 alkaa jälleen tässä maassa tulitus, jollaista on viimeksi nähty Valkeasaaren lohkolla kesällä 1944. Huomenna ammutaan kaikkea ilmassa liikkuvaa ja välillä maassakin olevia. Osansa saavat taas sudenkorennot, lepakot , lokit ja kanssametsästäjät. Patrunoita kuluu huomenna uskomaton määrä. Jokainen ampuu patruunavyön tyhjäksi ja saalissuhde on noin telkkä per 10 patruunaa. Valkeasaasessa ammuttiin sentään vain yhteen suuntaan eikä ainakaan tarkoituksella omia.

Maanantain lehti viimeistään kertoo jälleen tappiot tässä sodassa. Tillman on kerran ollut 30 vuoden aikana laskemassa oppilaitoksen puolesta oppilaan haudalle kukkia. Se tuntui surulliselta tilaisuudelta ja oli ehdottomasti virkaurani paskamaisin virkatehtävä. Häntä ampui sorsastuksessa haulikolla päähän nuori poika.

Olen tähän mennessä opettanut noin 1000 opiskelijaa työelämän taipaleelle. Jos kaikki opiskelijani olisivat olleet metsästäjiä, sorsastuksen tappiot olisivat olleet promillen luokkaa minulle ja yhteiskunnalle. Liikenteessä opiskeluaikana ei ole kuollut yhtään opiskelijaani, mutta heti valmistumisen jälkeen kylläkin. Ne tappiot jotenkin ymmärtää ehkä hivenen paremmin.

Minulla on ollut metsästyskortti 40 vuotta ja aseita yhtä kauan. Syksyllä edelleen käyskentelen silloin tällöin haulikon kanssa metsässä, mutta sorsastukseen en ole osallistunut 1978 vuoden jälkeen. Sorsa maistuu sitä paitsi vähän omituiselta. Metsäkanalinnut ja jänikset maistuvat paremmilta ja hirvenliha suorastaan upealta.

No niin, nyt kun olen suututtanut kaikki blogiani lukevat sorsastajat, voinemme siirtyä asiaan. Tasan 19 vuotta sitten elokuun 20 päivä Viro irrottautui Neuvostoliitosta, tai siitä onnettomasta jäännösvaltiosta, joka oli Neuvostoliitosta enää jäljellä. Virolaiset tekivät sen ihan ilman haulikoita, ilman Sofi Oksasta ja ilman kovin suurta numeroa.

Neuvostoliiton raunioille syntyi sitten Venäjän maa, joka ministeri Häkämiehen sanojen mukaan on keskeinen ja kolminkertainen osa Suomen ulkopolitiikkaa. Nyt asian on vahvistanut käänteisesti puheenjohtaja Katainen. Hänen mielestään Venäjän asemasta on hyvä tietää se tärkeä seikka, että sillä ei enää sitä asemaa ole.

Sorsastuksen tulosten lisäksi jäämme odottamaan kiinnostuneina sitä, ketkä muutkin haluavat vielä kokeilla osumista tähän lentävään ankkaan.

Mekolla on merkitystä

Kaupunkilehti Moro on tehnyt uraa uurtavaa sosiologista tutkimusta yhteisön käyttäytymisestä liikenteestä. Tutkimuksen mukaan vaatetus vaikuttaa kävelijän liikenneturvallisuuteen suojatiellä Tampere-nimisessä kaupungissa.

Tutkimuksen mukaan minihame lisää kävelijän turvallisuutta suojatiellä huomattavasti verrattuna pidempiin hameisiin ja löysiin ja paskaisiin Tampereen Pyrinnön verkkareihin. Näin ainakin nuorilla naisilla.

Tutkimus on sikäli nopeasti tehty, ilmeisesti ilman mitään tutkimussuunnitelmaa, että laaduksi on muodostunut lopulta vain vaatimaton AMK- ryhmätyömäisyys.

Tutkimus ei ota kantaa mitenkään esimerkiksi vanhoihin naisiin, lapsiin, miehiin, eikä ulkomaan eläviin. Koirista nyt puhumattakaan.

Lehden olisi pitänyt hakea Koukkuniemen vanhainkodista joitakin ikääntyneitä leidejä, pukea heidät vuorotelleen minihameeseen ja mustaan kirkkoklänningiin. Sitten heidät olisi pitänyt työntää pienellä alkuvauhdilla rollaattoreineen Hämeenkadun vilskeeseen. Tuloksiin olisi epäilemättä saatu vähän hajontaa.

Mukana olisi pitänyt olla myös joukko Pate Mustajärven oloisia raavaita karjuja minihameissaan ja musta makkara kädessään norkoilemassa rotvallin reunalla. Vasta sitten olisi saatu asiaan vähän tieteellisyyttä. Vielä kun olisi laitettu muutama Invernessin poika kiltissä ja karvaisissa säärissä suojatielle, olisi voitu rajata kulttuurien eroista aiheutuva tutkimushälykin pois.

Olisi luullut, että Tampereen yliopistolla olisi juuri tällaisessa asiassa ollut sosiologista tieto-taitoa ja apua tarjolla. No, ehkä yliopiston tutkijanaiset olisivat joutuneet vastoin omia periaatteitaan tutkimuksen myötä toteamaan, että minihame ja sukupuolten välisten erojen korostaminen voivat olla yhteiskunnalle hyödyllisiä asioita.

Moro-lehden tutkimustulos on epäilemättä suuntaa antava. Tillman on saanut samansuuntaisia viestejä viime aikoina luotetuilta tahoilta. Kesän helteillä nimittäin kävi niin, että tyttären ohjastamassa , sangen ei seksikkäässä VW- henkilöautossa jäähdytysveden lämpötila oli noussut kovin korkealle. Tyttäreni soitti asiasta minulle välittömästi. Kehotin häntä pysäyttämään ajokin ja avaamaan konepellin virtuaali-tutkimusta varten.

Kuulin puhelimessa, miten tytär aukaisi konepellin salvan auton sisältä, avasi auton sivuoven ja sitten kuulin, miten tytär kopsutteli korkeakorkoisissa kengissään auton nokkapuolelle.

Ohjasin häntä puhelimella VW-auton konepellin lukitussalvan saloihin. Noin 10 sekunnin kuluttua apuna olikin jo ensimmäinen avuksi pysähtynyt miesautoilija.

Vanhalla autolla liikkuessaan kannattaakin tuulettajaremmin lisäksi pitää mukanaan kirkkaan värinen minihame ja korkeakorkoiset kengät. Kyllä niihin aina joku haksahtaa.

Accordion Wrestling

Ikävää on kotona kyhjöttävän ihmisen elämä. Voi ikkunaan lentää räkättirastas tai mikäli onni on myötä, ovelle voi lennähtää kaksi jehovantodistajaa. Jos ihmispoloista kohtaa oikein älytön onni, jehovantodistajat ovat hömäkän näköisiä nuoria naisia, jotka änkeävät väkisin keskusteluyhteyteen.

Mutta sen räväkämpää ehtoopuhdetta harva saa, ellei vyötä itseään, kerää tomumajaansa ja ryhdy tutkimaan ympäristöään avoimin silmin.

Huomenna on Tampereella tarjolla Teatteri Montussa haitaripainia. Kimmo Pohjonen repii palkeita ja painiryhmä vääntää puolinelssoneita sen minkä ehtii.

Tillman epäilee, että haitarimusiikin tarkoitus on peittää äänellään piereskelystä syntyvät äänet. Basso-puolen napeilla voi rytmittää kamppailijoiden liikkeitä. Siinäpä on Kouvolan pelillä runsaasti urheilullista tehtävää, kun pitää saada suoli-ilmat hiljennettyä ja ähinät peitettyä.

Uskoisin, että Kimmo Pohjosen taiteilijaryhmään kuuluu vain raavaita miehiä.

Tässä alkuviikosta 46 kiloinen Petra Olli paini Singaporessa itselleen pronssia MM-kisoissa. Hänestä voimme odottaa Suomen kamppailu-urheilulle pelastajaa ja suunnannäyttäjää nuorisolle. Kunhan hän nyt vaan jaksaa harjoitella ja kivuta ylöspäin sarja kerrallaan. Tarkkana hänen nyt kuitenkin pitää olla ja varoa, ettei vain anna periksi ammattilaisuuden ja show-elämän houkutuksille.

Hanuripainin lisäksi maailmalla vaanivat nuorta painijaa iljettävä mutapaini, kauhistuttava sumopaini ja helvetin esikartanoista kotoisin oleva amerikkalainen vapaapaini.

Huomenna kuitenkin kaikki puuduttavaan tylsyyteen kyllästyneet sohvaperunat ja marisijat joukolla Tampereelle. Uskoisin hyvinkin, että kokemus voittaa U 2 - spektaakkelin mennen tullen, ainakin poikkitaiteellisuudessaan.

Tunkeutuja saatiin kiinni Outokummussa

Pohjois-Karjalassa ruokitaan kesyjä karhuja kuvauskoppien tienoilla, jotta sivistykseen pariin paenneille ihmisille voitaisi näyttää maksua vastaan julmaa luontoa ja tarjota elämyksiä. Karhut ovatkin tottuneet yhdistämään tarjotun ruuan ja Nikonin hajun toisiinsa jo niin hyvin, että tavallinen turisti ei Joensuussakaan Rantakylää kauemmaksi uskalla kameran kanssa mennä. Pelkkä järjestelmäkameran suljinääni saattaa kutsua nallet jopa ruutukaava-alueelle.

Onneksi Pohjois-Karjalassa on jäljellä vielä villiä ja kesyttämätöntä luontoa. Outokummussa nimittäin vaarallinen kyykäärme, pahuuden symboli ja luomiskertomuksen hunsvotti oli tunkeutunut puhtauden alueelle. Luontokappale oli ahdistellut kaupungin pesulassa työntekijöitä siinä määrin, että paikalle oli pitänyt kutsua kaupungin vaarallisista tilanteista vastaavia yksiköitä ja lehtimiehiä.

Palokunnan saapuessa paikalle kyy oli motitettu harjanvartta apuna käyttäen muoviämpärin alle. Palokunnan tehtäväksi vaarallisen tilanteen loppuselvittelyssä jäi tasaisen lapion työntäminen ämpärin alle, ämpärin kanssa pesulasta ulososaaminen ja julman luontokappaleen vapauttaminen kaupunginrajojen ulkopuolelle.

Asiasta kertoi ansiokkaasti YLE, tuo meidän yhteinen turvamme ja kilpemme kaikkea pahaa ja uhkaavaa vastaan. Yhtiö on uutisen kommenttiosiossa nyt tarjonnut lukijoille mahdollisuuden osallistua keskusteluun ja tarjota sympatioita luontokappaleelle, palomiehille ja pesulan työntekijöille. Laajasti asiasta on jo nyt käyty keskustelua, mutta Laakkosen liikemiesveljekset eivät vielä ole ottaneet kantaa kyyn kohtaloon. Varmasti ennemmin tai myöhemmin niin tapahtuu.

Kyy-episodi on tietysti medialle siinä mielessä helppo ja oivallinen tapahtuma uutisoitavaksi, että päähenkilön nimi tulee automaattisesti oikein ja on kaiken lisäksi helppo kirjoitta. Lehtimies pärjää yleisnimellä ja siinäkin on vain kolme kirjainta. Kyy ei kirjoittele vastineita seuraaviin lehtiin, eikä uhkaile tilauksensa irtisanomisella.

Pesulatyöntekijät ovat viisaasti jättänet nimensä sisäpiirin salaisuudeksi.

Mielipiteen voima

Tuttu henkilö ehdotti minulle taas uudelleen erään kirjan lukemista. Hän on ehdottanut sitä ainakin kolme kertaa aikaisemminkin. En ole koskaan lukenut, enkä lue ilmeisesti tälläkään kertaa sitä kirjaa.

Jos henkilö ei sytytä minua, taikka ajattelen asioista eri tavoin henkilön kanssa, on aivan sama, mitä sellainen henkilö ehdottaa yöpöydälle. Minä en pysty sitä kirjaa lukemaan. Hänen mielipiteensä kuorruttaa kirjan. Tällä menetelmällä olen ohittanut koko joukon epäilemättä oivallisia kirjoja ja loppuelämä meneekin ehkä sitten näitä aukkoja paikatessa, kunhan ensin joskus saan valaistuksen ja kääntymyksen tässä asiassa.

Luen neljästä syystä kirjoja.

Opintojen takia luen kiinnostavia, mielenkiintoisia, pitkäveteisiä, vaikeita ja hankalia kirjoja. Niin se vaan on. Miehen on tehtävä, mitä miehen on tehtävä. Useimmat opintojen takia lukemani kirjat ovat lopulta laadukkaita ja ihmistä ylösrakentavia

Sitten luen tietenkin kirjoja, joita suosittelevat henkilöt, joiden kanssa olen samaa mieltä asioista ja joiden kanssa aikaisemminkin olen osunut yhteen hyvän kirjan tiimoilta.

Kolmanneksi sitten luen sellaisia kirjoja, joita itse suosittelen itselleni. Seuraavakin Juha Seppälän kirja on pakko lukea.

Ja sitten luen kirjoja sattumalta. Kirjan kansi on kiehtova, takakannen mainos osuu suoneen tai sitten kirja ”sopii” käteen. Kirjaston uutuushyllyn laidalla pyöriessä otan usein kirjan käteeni, vaihdan sen toiseen käteen ja kokeilen avata sitä summittaisesta kohdasta.

Jotkut kirjat tuntuvat paremmilta kuin toiset. Sille ei vain voi mitään. Toiset kirjat kuiskaavat suloisesti; ota minut mukaan, haluan olla teillä monta viikkoa. Toisia kirjoja taas ei kykene edes koskettamaan. Ne tuntuvat painavilta, niljakkailta ja silmille niiden teksti on aukeamallinen puuroa ja kärpäsenpaskaa.

Sosiaalityön uudet muodot Euroopassa

Sosiaalityö etsii kaiken aikaa uusia muotoja Euroopassa. Aamulehden uutisen mukaan Britanniassa on laitettu syrjäytymisuhan alla ollut nuorimies kunnan rahoilla Amsterdamiin tutustumaan ihmisarvoiseen elämään eli huorissa käyntiin.

Näitä peräkamarin poikia on Suomessakin aikatavalla odottamassa päivää, jolloin uutisen toiminta harmonisoidaan kattamaan koko Euroopan. Uskoisin niin, että Kortesjärveltä, Maaningalta, Kiuruvedeltä ja Pyhännältä saataisiin helposti kerättyä lentokoneellinen joka kunnasta.

Mahtaisi siinä peränkylän pojilla olla jännittävät oltava lentoasemalla, kun paljon ei ole aikaisemmin tullut lennetyksi, eikä oikeastaan vakoakaan kynnetyksi, paitsi nyt vähän traktorilla.

Tarjoilu pitäisi kyllä kieltää tuommoiselta ryhmämatkalta. Innokkaan matkamiehet saattaisivat äityä laittamaan itsenä kykenemättömiksi hyödyntää sosiaalitoimen palveluja.

Montakohan kertaa tuommoista peräkamarinpoikaa sitten pitäisi opettaa Amsterdamissa, ennen kuin voitaisi kokeilla, tuleeko hän kotimaassaan toimeen ? Ehkä tarpeen kartoituksessa voitaisi käyttää samaa systeemiä kuin KELA käyttää tällä hetkellä kuntoutusta yksilölle suunnatessaan. Olisi hyvä, jos tässäkin asiassa Amsterdamin keikat jaoteltaisiin eri luokkiin.

Ensimmäinen keikka hoitoon kulkisi tietysti nimellä ASLAK ( Aikaisemmin Saamatta Lainkaan Aikuisikään Kerinneet)

Seuraava keikka olisi sitten nimeltään TYK ( Tunteikkaan Yhdynnän Kurssi)

Viimeinen KELA :n tukema reissu kuumiin iloihin olisi sitten YTYK ( Yksilöllinen Tunteikkaan Yhdynnän Kurssi)

Tämän kaltaiseen toimintaan liittyy tietysti aina oleellisesti myös parin päivän seurantajakso, jona aikana kuntoutustoimintaan osallistuneet tahot pyrkivät arvioimaan kuntoutuksen tehoa ja tapahtuneita muutoksia yksilössä.

Olisi tieteellisesti ja tarkoin tutkittava, onko pojilla nyt suu vehnäsellä ja asiat tukevasti omissa käsissä. Tai siis .. että onko asiat nyt hallinnassa ja voiko kansakunta odottaa nyt investoinneista syntyvän lisäarvoa.

Kuvassa aiheeseen löyhästi liittyen vesistön perälammella asusteleva joutsennuorukainen tekee tuttavuutta leidin kanssa.

Kielellä ja kieli poskella viestintää

Kieli on vähän kankea ja karhea kapine. Jos juo liian kuumaa kahvia hätäisesti kiireessä, kieli palaa ja kipeytyy pitkäksi aikaa. Jos taas syö lehmän suussa ollutta kieltä ja syöjän suussa kieli kielelle antaa kielareita, ainakin minua tahtoo ottaa oksetuskeskukseen.

Ikuinen ongelma on tietenkin se, että kitarassa on myöskin kieliä, lukossa on kieli ja vanhoissa farmareissa voi olla palkeenkieliä. Kielemme on siis hyvin epäkäytännöllinen ja epämääräinen, kun yritämme tulla toimeen yhdellä ja samalla sanalla monessa tilanteessa.

Keinotekoiset kielet yrittävät tuoda asiaan helpotusta. Kehitteillä on esimerkiksi Budinos - kieli, joka on luonteeltaan suomalais-ugrilaisen kieliperheen esperanto. Sillä tulevaisuudessa asiat tulevat selviksi, liikuitpa sitten Merikarvialla taikka Marin tasavallassa. Budinos auttaa sinua saamaan kahvia ja känttyä baarista, taksin koti-ovelle ja asuntoon uudet vuokralaiset.

Kätevää.

Linkin takaa aukeaa kuitenkin epäilyttävän paljon myös pääministeri Putinin hallinnoiman valtion lippuja ja väärinpäin olevia R –kirjaimia. Niistä teksteistä ei ota oikein selvää. Luultavaa onkin, että tämä uusi kieli ei taida laajaan yhteiseen käyttöön heti tulla. Helpompi taitaa edelleen virolaisen opetella suomenkieltä, suomalaisen opetella englanninkieltä ja englantilaisen olla opettelematta mitään kieltä. Motivaatio on ehkä paras kehittäjä näissäkin asioissa.

Tapasin männä viikolla rautatieasemalla sattumalta hyvän ystäväni Alainin. Alain puhuu paljon parempaa suomea kuin mitä minä ranskaa. Minä en itse asiassa puhu sanakaan ranskaa. Alainin vaimo on kotoisin Imatralta. Nytkin Alain oli ollut käymässä lomallaan Suomessa appivanhempiensa luona ja samalla reissulla kielikurssilla Kuopiossa.

Alainin englanti on kauhistuttavaa. En saa vieläkään siitä mitään selvää, vaikka olen tuntenut miehen 15 vuotta. Alainin englanti muistuttaa skotlantilaisen Sky-saaren nuorten miesten englantia. Siitäkään ei ota kirveelläkään selvää.

Pelkkä kielitaito ei kuitenkaan yksin riitä, vaan pitää osata tulkita, analysoida ja punnita vastaanotettua sanomaa. Sanomien muoto muuttuu alituisesti.

Suomessakin viestintää ohjataan yhä enemmän anglo - amerikkalaiseen suuntaan. Eilen kiinnitin asiaan huomiota, kun Joensuun traagista auto-onnettomuutta esiteltiin mediassa.

Tapahtumaan osallisten autojen rekisterikilvet oli huolellisesti sutattu peittoon ja brutaalit yksityiskohdat piilotettiin suojavaatteen taakse. Molemmat tavat ovat yleistyneet vasta viime vuosina. Jotenkin minusta tuntuu siltä, että ne ovat yleistyneet siksi, että media ei enää pysyttele tienpenkereen takana kiltisti odottelemassa lausuntoja, vaan kaikesta on saatava yhä rajumpia kuvia , yhä lähempää.

Tapahtuiko kaveripiirissäsi murha ? Olitko paikalla ? Lähetä meille kuva, maksamme siitä 50 euroa .

Pakoteitä

Ihmispoloisella olisi juuri näinä päivinä tähdellistä lukemista ja tekemistä. Tiistainakin ohjelmassa on kokopäivän sessio nuorison kanssa ja eväät ovat vähän levällään. Pitäisi puhua nostureista, hengityssuojaimista ja virtaavien aineiden kulun katkaisemisesta. Pitäisi opettaa nuorisolle esimerkiksi sokeointilaipan asennus ja energian erottaminen. Omat tenttikirjatkin ovat kutsuvinaan laiskuria alinomaa.

Niinpä sitä tekee mitä tahansa, jotta välttyy velvollisuuksilta, välttämättömyyksiltä ja työnteolta. Ihminen etsii lakkaamatta pakoteitä ja tekosyitä.

Minä löysin päivällä oivallisen piilopaikan. Talossa siivottiin antaumuksella ja perusteellisesti, joten johonkin piti itseni laittaa pois huomion valokeilasta. Menin varmaan paikkaan.

Löysin autotallin pahvilaatikosta ensimmäisen kirjoittamani romaanin käsikirjoituksen. Nyt heti on todettava, että niitä romaani-käsikirjoituksia ei kovin paljon ole syntynyt näinä vuosina. Sikäli kyse on siis harvinaisuudesta, joka käsikirjoitus odottaa edelleen pääsyä suomalaisen kirjallisuushistorian kokoelmiin.

Minä en ole varma, otetaanko noihin arvovaltaisiin kokoelmiin sinikantisiin vihkoihin Pelikan- mustekynällä kirjoitettuja käsikirjoituksia. Mutta jos otetaan, niin materiaali on edelleen lukukelpoista ja jämäkkää tavaraa.

Luin muutaman sivun tarinaa autotallin hämärässä. Hiki siinä kimposi otsalle. Miten neljätoistavuotias on pystynyt kuvittelemaan asioita, joita en ole päässyt kokemaan edes 56- vuotiaana ?

Kirjan nimi on ”Hyväosaiset”. Inspiraatio on taatusti syntynyt siitä, kun kirjailija on joutunut kaiket kesät osallistumaan maatalon töihin ruokapalkalla, ilman työehtosopimuksen tarjoamaa turvaa.

Romaani nimittäin kertoo kaupungissa elävistä nuorista ja heidän elämästään. Kaikilla on rutkasti rahaa. Meno on esipuberteettimäisen villiä saariston huviloilla, vanhemmat lojuvat Välimeren rannalla ja elämä hymyilee nuorisolle. Sivulla 100 joku taitaa päästä suutelemaan. Tosi tiukkaa kamaa, kaikki 5 vihkoa.

Pitänee piilottaa tekele syvemmälle siivousta odottaviin autotallisedimentteihin. Jos näihin pääsevät kiinni lapset, taikka muut tulevat sukupolvet, piru on irti. Taidan vuokrata osuuspankista tallelokeron.

Ollaan menossa kohti vaaleja

Matti Putkonen on yön mittaisen epäpoliittisen erämaavaelluksen jälkeen pulpahtanut taas parrasvaloihin, tällä kertaa Porissa ja Timo Soinin kainalossa. Hän on vedonnut isänmaallisiin työmiehiin suurella sydämellä jaTimo Soinin on tänään ollut vaikea pysyä omissa housuissaan. Päivän kruunaukseksi myös Timo Soinin lempijoukkue Millwall taisi voittaa oman liiga-avauksensa.

Pitkään on mietitty sitä, mistä se äänestäjävirta oikein lähtee ja minne se menee. Vennamolaisuuden historia on pitkään ollut selittävä tekijä sille, että etenkin vasemmiston mieliajatus on johdattanut Keskustan äänestäjiä kohti Soinin hellää huomaa.

Viime viikolla taas vihreät kertoivat kamppailevansa juuri Perussuomalaisten kanssa samasta äänipotista ja asemasta poliittisen kentän paikasta. Rohkenen kyllä epäillä asiaa. En tunne ketään, joka sillä raja-aidalla huojuisi.

Varmempi selitys näyttäisi olevan siinä, että koulutusputkesta ulospullahtanut työtön pitkäaikaisdemari nyt tarkkaan kuuntelee, mitä sanoja Putkonen ja Soini käyttävät seuraavan puolen vuoden aikana. Voi nimittäin olla, että Putkonen ei ole ainoa asioihin kyllästynyt. Viime aikoina tässä maassa on rakennettu kymmeniä suuria rakennuskohteita ulkomaisin voimin vapaan Euroopan siunauksella. Puolet Helsingin kaupungin lähiliikenteen bussikuskeista rytmittää ajovuoronsa rukousmaton eikä SDP:n ohjelmajulistusten mukaan.

Putkonen on siinä oikeassa, että SDP ja koko muukin yhteiskunta on unohtanut perinteisen teollisuustyön hellimisen. Totuus näyttää kuitenkin pahalta siinä mielessä, että perinteistä teollisuustyötä on yhä vähemmän ja vähemmän. SDP:n kannatus näyttää reagoivan siihen loogisesti.

Toivottavasti vaalea blondi saa puolueen kurssin kohta kääntymään. Se on täysin mahdollista. Vaikka maanviljelijöiden määrä väestöstä on enää noin 4 %, Keskustakin on onnistunut pysymään puoluekentän eturivissä. Teollisuustyön katoaminen ei siis välttämättä ole SDP:n tuho. Monet palveluammateissa toimivat työntekijät ovat ihonväriltään sellaisia, että he eivät tunne oloaan kotoiseksi ainakaan Perussuomalaisissa.

Parempi olisikin nyt kiireesti luopua kaikesta vierastyövoima-kriittisyydestä ja hamuta kaikki mahdolliset mamu- kentän voimat punaisen sateenvarjon alle. Keväällä puolue kuitenkin harjoitteli juuri vastakkaisen strategian käyttöä.

Lähiajat ovat hyvin mielenkiintoista aikaa. Puolueen vetäjillä on hyvin haasteellisia aikoja, enkä yhtään ihmettelisi, vaikka välillä hiljaisuus tuntuisi Jutasta ja Mikaelista houkuttelevalta. Saamme joka tapauksessa seuraavan puolen vuoden aikana huvia maksamiemme verojen vastikkeeksi koko rahalla. Luulen niin.

Mestaruuksia ja Euroopan mestaruuksia.......

Suomi näyttäisi olevan tällä hetkellä kuminantuotannon jättiläinen Euroopassa , saunomiskilpailujen asiantuntija ja naisrantalentopallon huippumaa.

En viitsi liittää linkkejä teille, sillä haluan säästää lukijoita päivän uutistarjonnalta. Saunomiskilpailujen osalta on todettava se, että olisi suotavaa, että Heinolassa järjestäjiä kohtaisivat niin suuret sanktiot, että Tuurissa Vesa Keskinen joutuisi opettelemaan, mitä sana sanktio merkitsee suomeksi.

Naisrantalentopallossa minua kiehtoo, taikka oikeastaan mietityttää se, että eikö taistelun tiimellyksessä mene neitokaisille hiekka pöksyihin ?Minusta koko laji on vähän tuhruinen ..

Luulisin niin, että pakosta menee. Luulisin myös niin, että viisi erää kestävissä otteluissa hiekka muodostuu ottelua vaivaavaksi tekijäksi ennen lopullista riemua ja voiton hetkeä. En halua mennä nyt yksityiskohtiin, mutta lukija käyttäköön mielikuvitustaan.

No, meillä on Euroopan paras hiekka ja parhaat kuminauhat pöksyissä. Meillä on myös paras kumina.

Kumina on erinomaista limpussa. Parhaat kuminalimput ovat sellaisia , jotka on sivelty paistamisen aikana pullasudilla voilla ja monen moisella liemellä.

Kuminan paras paikka on kuitenkin viinassa. Genveriin sitä ei kannata sotkea, eikä Giniin. Parasta kumina on sillä hetkellä, kun tavallinen kuluttaja kaataa Akvaviittia kitusiinsa, huokaisee voimakkaasti ja avaan television. Televisiossa hiekka pölisee kun sisarus-kaksikko työntää palloa yli verkon, hihkuu ja ja vaihtaa ylävitosia. Päähenkilön kitusissa taas akvaviitti hyväilee kurkkua niin, että kohta ao. henkilö voi vaivattomasti puhua ja ääntää riikinruotsia.

Saunakilpailujen järjestäjät voivat joutua Sukevalle miettimään kilpailuviettiään. Tai kilpailun järjestämisviettiään. Kuminaviinan juoja joutuu miettimään vain päänsärkyään. Rantalentopallotytöt sitä vastoin joutuvat karistamaan jatkuvasti housujaan ja miettimään, mitä sitä oikein työkseen tekisi kun on iso.

Väistö

Tavan takaa koulumaailmassa törmää tilanteeseen, jossa nuoriso ja opetushenkilökunta joutuvat nk. väistötiloihin, koska koulurakennukset on rakennettu ja suunniteltu päin puota ja kosteus on vaurioittanut rakennukset käyttökelvottomiksi.

Kunnat eivät mielellään käytä näistä korvaavista tiloista sellaisia nimityksiä, kuten esimerkiksi, hätätilat, tilapäistilat, parakki, työmaakoppi, taikka uretaanikontti. Väistötila – sana kuulostaa jotenkin hallitulta, suunnitellulta ja taktiselta. Lehden lukijalle tulee hyvä mieli, koska selvästi kunta on suunnitellut nuorison parasta.

Väistäminen kuitenkin sanana on perusvireeltään negatiivinen. Ihmisen on pakko väistää kadulla humalaista räyhääjää, risteyksessä on pakko väistää etuajo-oikeuden omaavaa ja miekkailussa on järkevää väistää miekan pistoa. Vain näissä homerakennus-tilanteissa meille uskotellaan, että väistö on jotenkin yhteiskunnan suomaa etu ja osa huolella suunniteltua operaatiota.

Jani Sievinen väistyy eduskuntavaalien ehdokkuudesta. Hänen perhe-elämänsä on juuri nyt sellaisessa vaiheessa, että hän katsoo naisministerien tavoin paremmaksi asettaa sen poliittisen uransa edelle. Epäilemättä saamme lähiaikoina kuulla ajantäytelehdistön kertomana runsaasti yksityiskohtaisia kuvauksia Sievisen perhe-elämästä ja tulevaisuuden suunnitelmista. Hänhän oli jo tässä taannoin SDP:n eurovaaliehdokkaana.

Nyt kun SDP hakee samaan aikaan itselleen uskottavaa presidenttiehdokasta, demokraattisten voimien on ehkä syytä toivoa, että Sievinen lupauksensa mukaisesti keskittyy todella perhe-elämään, sillä muutoin voi käydä niin, että suuressa hädässä näemme hänet vielä ehdokkaana niissäkin vaaleissa.

Myös Matti Putkonen, pitkän linjan metallimies, on heittänyt jäsenkirjansa nurkkaan. Eronsa syyksi hän kertoo SDP:n nykyjohdon "viherhumpan", joka uhkaa suomalaisia teollisuustyöpaikkoja.

Tillman riemuitsee suomenkielen uudesta uudissanasta. Viherhumppa on monin verroin moni- ilmeisempi sana kuin ”väistötila”. Tillman iloitsee myös siitä ,että joku muukin on herännyt ihmettelemään vallatonta menoa hallitsevassa vasemmistopuolueessa.

Totuus on nimittäin se, että niin kauan kuin meillä on toimiva ja voimissaan oleva vasemmistopuolue parlamentissa, joko oppositiossa , taikka hallituksessa, niin kauan meillä on toivoa työnteosta ja kaikesta hyvästä tässä yhteiskunnassa. Puolue on aikaansaanut paljon upeita uudistuksia työelämäämme 1960 ja – 70 luvuilla.

Mutta jos käy niin, että yhä suurempi osa vasemmiston äänistä valuu nukkuvien puolueelle taikka vihreille, taikka muille pettyneille äärivoimille, käy samalla niin, että yhteiskunnan luotsaamiseen eivät riitä enää mitkään väistötoimet. Toivottavasti enteellistä puolueelle ei ole se, että nämä molemmat väistöt tapahtuivat perjantaina ja 13. päivänä.

Paska jätkä

Jokainen meistä tuntee jonkun paskajätkän. Tai ämmän. Niitä piisaa tässä maailmassa. Suuri Korkein, taikka kohtalo, taikka joku helkkarin kaitselmus on laittanut näitä meidän tiellemme kasvatukseksi. Monet paskapäät tuhoutuvat ennemmin taikka myöhemmin siten, että he kohtaavat vielä suuremman paskapään, joka leipoo heidät nurmen alle. Valitettavan monet eivät tunnu saavan mitään rangaistusta.

Peruskoulut alkavat taas näinä päivän. Siellä moni paskapää odottaa taas tilaisuutta päästääkseen kiusaamaan toisia, aiheuttamaan pelkoa ja kauhua ja saamaan sitä kautta itselleen onnellisuuden huumaa.

Paskapäät eivät häviä minnekään siinä vaiheessa kun oppivelvollisuus tulee täytetyksi. Paskapäitä riittää lukioihin, ammatillisiin oppilaitoksiin ja työelämään. Mitään yleispätevää tuntomerkkiä on mahdotonta paskapäälle antaa, mutta kohteena oleva ihminen tuntee paskapään kyllä heti kun sellaisen kohtaa.

Koulukiusaamisen uhrina oleminen on superhelvettiä siinä mielessä, että juuri tuossa ikävaiheessa aiheutetaan kohteelle pahimmat vauriot ja elin-ikäiset vammat.

Omat kiusaajani noiduin aikoinaan alimpaan helvettiin. Niin sitten monessa tapauksessa kävikin. Kiusaajieni elinaikaodote on ollut hyvin lyhyt ja täysin eläkevakuutusyhtiöiden toiveiden mukainen. Ja maali on yleensä ollut kovin väkivaltainen. Pari on kuollut viinaan, yksi puukkoon ja yksi humalassa hukkumalla. Yhdestä on tullut oikein mies.

Paskaämmistä en puhu sen enempää. Useimmat heistä ovat kadonneet jonnekin lyhytaikaisten avioliitto- ja juomaputkien viidakkoon.

Jos joudun elämäni ehtoopuolella laitoshoitoon, luultavasti siellä laitoksessakin on joku, joka tyhjentää rollaattorini renkaista ilmat. Vanhushoitoalalla toimivat tuttavat ovat vihjailleet minulle pissismummoista ja paskajätkistä.

Videossa joku lentolupakirjan omaava paskajätkä huudattaa vähän matkustajaansa feikaamalla ja matkimalla pyörtynyttä sairauskohtauksen saanutta pilottia.

Olen miettinyt sitä, mikä olisi sopiva rangaistus tälle pilotille ? Ystävyyssuhde nyt ainakin saattaa tässä tapauksessa olla liipasimella. Jos vaikka hetkeksi unohdetaan kristillinen etiikka, sen dogmit ja kaikki maailman moraalifilosofiat ? Mitä kaverille laskeutumisen jälkeen voisi tapahtua ?

Ihmisen mielikuvitus on pelottavat tehokas väline. Useimmat itse keksimäni kostoskenaariot ovat luonteeltaan sellaisia, että niiden julkaiseminen , taikka pelkkä ääneen sanominen aiheuttaa jo puistatuksia.

Kun menin aikoinaan valtion poikaleirille suorittamaan asevelvollisuuttani, minua tietenkin vanhempien kavereiden juttuja kuunnellessani vähän mietitytti, ehkä vähän pelottikin , kauhistuttava, edessä oleva aika.

Kokeneet ystäväni lohduttivat minua ja kehottivat pitämään mielessä seuraavan totuuden vaikeinakin hetkinä;

Tappaa ne ei sua uskalla ja raskaaksi ne ei saa .

Varokaa taas tänäänkin paskajätkiä ja –ämmiä.

Juna hiljaista miestä kuljettaa...

Tänään on Pohjanmaan radalle saatu rahaa monesta suunnasta niin paljon, että nyt voidaan rakentaa yhdet kiskot Ouluun päin, toiset Seinäjoelle päin ja yhdet kiskot ei mihinkään. Katolla hilluva viulunsoittajakin helposti jo tässä menossa menettää tilanteen hallinnan ja putoaa ketoon.

Kokkolasta kotoisin oleva oppositiojohtaja vaati hallitukselta pontevasti ratarahoja. Pääministeri Kiviniemi oli kuitenkin ehtinyt ne jo hallituksen puolesta pari tuntia aikaisemmin lupaamaan, joten ilmeisesti sitten ne rahat on jotenkin väärin luvattu. Oppositio tyytyikin sitten Kymenlaaksossa heittelemään koripalloa. Kärkikaartin 12 heitosta kuulemma yksi upposi koriin. Sen on täytynyt tehdä lujan vaikutuksen Kotkan seudun työläisiin.

Junat ovat kulkeneet jo vuoden verran miten sattuu ja vähän sinne päin. Joensuun matkoillani VR on minullekin tarjonnut jo korvaavina kulkuvälineinä kaikki muut välineet, paitsi koiravaljakko-kyytiä en ole päässyt kokemaan.

Rauman lentokentältäkin sitten lähti joukkoliikenne -väline Turkuun. Mukaan oli ängennyt lentoyhtiön toimitusjohtaja ja pari toimittajaa. Varsinaisia asian perästä matkustavia kulkevaisia ei kyydissä ollut. Toimittajat saattoivat kuitenkin olla nk. maksavia asiakkaita.

Avauspyrähdyksen lentokentältä suorittanut puolalainen lentoyhtiö laskee liikennöintinsä sen varaan, että valmistuva ydinvoimala viivästyy vielä useita vuosia ja he saattaisivat päästä kelkkomaan katolilaisia rakennusmiehiä edestakaisin Puolaan asti.

Jos maan sisäinen lento- ja junaliikenne tulevaisuudessakin rakennetaan sen varaan, missä rakennetaan ydinvoimaloita, tai miltä paikkakunnilta on hallituksessa ministereitä, reittiverkosto muuttuu omituiseksi.

Minua väsyttää tämä mieletön maailma. Menen nukkumaan ja toivon, että en heräilisi miettimään näitä yöllä.

Sweet little sixteen

Olisi ehkä tuskallista tietää, mitä tämän tapauksen takana lopultakin on. En ehkä halua edes arvata, sillä tapauksesta kirjoittaminenkin edellyttää joko hautakirjoitusta taikka satiirista parodiaa.

Koulut ja oppilaitokset joka tapauksessa avaavat ovensa taas näinä aikoina ja nämä kasvatukselliset haasteet saapuvat mahdollisesti rikastuttamaan oppimisympäristöjä kaikin tavoin.

Osa nuorista joutuu edelleen nimittäin vaeltelemaan ostoskeskuksissa puukkojen ja huumeruiskujen kanssa oppilaitosten ulkopuolella. Heidät on opiskelupaikkojen puutteen vuoksi heitetty oman onnensa varaan ja samalla myös tukiverkkojen ja mielenterveyspalvelujen ulkopuolelle. Monelta näyttää uupuvan myös rakastava läheinen tai perhe.

Elättelen pientä toivoa vielä siitä, että ”puukotus” lopulta osoittautuisi kynsiviilan naarmuksi, terävällä kammalla törkkäämiseksi tai joksikin muuksi lehtineekerien suurentelemaksi asiaksi. Valitettavasti uskoni hiipuu koko ajan ja viestit tapahtuman luonteesta pysyvät yhtä järkyttävinä.

Pari viikkoa sitten Kari Rydman totesi sangen osuvasti päreeni kommentissa, että kenelläkään järkevällä ei periaatteessa ole mitään asiaa Idea Parkin tapaisiin paikkoihin. Nyt tuo lausunto on muuttunut astetta ajankohtaisemmaksi kammottavalla tavalla.

No, ehkä tämä keski-ikäinen puukotettu rouva on tehnyt tälle nuorelle tytölle jotain todella pahaa ja se sitten on purkautunut näin hallitsemattomasti. Ehkä tapahtuman takana on lopulta tarina.

Joka tapauksessa yhteiskuntamme arvot ovat romahtamassa ja rapautuvat kaiken aikaa kiihtyvällä vauhdilla. Turkiseläinten huolenpito näyttää lehtitietojen perusteella kiinnittävän ihmisten huomion tehokkaasti ja esiin tulleet tuotantoeläinvideot aiheuttavat kauhua julkisessa keskustelussa. On oltu kiinnostuneita siitä, voiko mies mennä naimisiin miehen kanssa, voiko mennä mahdollisesti naimisiin monen miehen kanssa, taikka voiko hän mennä naimisiin peräti koiransa kanssa.

Yhteiskunnallisen keskustelun näkökulmasta esitetyt kannanotot ovat sensaationhakuisia ja sosiaalipornon ilmentymiä. Jos niistä tehdään seuraavien vaalien avainkysymyksiä. joudutaan tilanteeseen, jossa yhä useammat nuoret huomaavat, että maahanmuuttajat, kirkkohäät ja uskonnon-opetuksen tila ovat asioita, jotka ohittavat heidän hätänsä.

Kuusitoistavuotias ei voi vielä vaikuttaa äänestämällä. Niinpä hän käyttää niitä keinoja, jotka hänelle on jätetty. Niinpä hänet huomataan edes kerran.

Ikuisesti menetetty hetki

Mikäli uskomme ajantäytelehtiä, Peter Nymanin lukemat uutiset keräsivät miljoonayleisön. Ja miksemme uskoisi.

Uutiset luettiin illalla kymmenen aikaan mainosten kera. Mainoksia oli saatu mahtumaan kovasti sekä uutisten alle, että niiden päälle.

Uutiset olivat monipuolisia ja epätäsmällisiä, kuten kolmoskanavan uutiset yleensäkin ovat luonteeltaan. Ne käsittelivät sensaatioita ja epäoleellisuuksia, Venäjän uhkaa ja markkinavoimien ihanuutta. Maaseudusta ei puhuttu mitään. Myrskystä kylläkin.

Lähetyksen aikana katsojat saattoivat arvuutella omaan tahtiin sitä, mikä luetuista uutisista kuuluu Yleisradion uutisten joukkoon ja mikä ei. Monet saattoivat saada tässä leikissä hyviä tuloksia ja kotikatsomoissa oli lehtien mukaan hauska ja riehakas tunnelma.

Loppukevennyksen aikana Nyman oli ollut sanaton.

Näin luin lehdistä tapahtuneen ja kuulin toisilta lounaspöydässä.

Meillä Sonera avasi kaapelinsa myrskyn jälkeen vasta tänään, joten olen jotunut Nymanin suhteen olemaan harmillisessa uutispimennossa ja menetin samalla erään suomalaisen tähtihetken. Koskaan en voi enää palata eiliseen ja kokea Nymanin loistavaa debyytiä.

Kyrsii nyt kyllä kuin pientä eläintä. Onneksi minulla on VHS-nauhalla 1995 jääkiekon MM-kisojen loppuottelu taltioituna.

Samalle nauhalle tallentuivat lopulta iltayöstä myös Arvi Lindin lukemat myöhäisuutiset. Siinä minulla on kyllin faktaa ja kansallisen identiteetin kivijalkaa. Kun epätoivo valtaa mielen, annostelen sieltä vähän balsamia ja rauhaa sielulleni.

Rauman lentokenttä

Metalli-yhtye Iron Maiden mukana reissanneiden apumiesten lentokone on edelleen eristettynä ja tutkimusten kohteena Rauman lentokentällä. Toinen laskuteline on pahasti nuljahtanut ja toisen vispilän kärjetkin ovat soosina.

Lentokentän ympärillä on jonkin verran asutusta, joten konetta on käyty sankoin joukoin katsomassa ja valokuvaamassa. Itse apumiehet pääsivät jo lähtemään toisella koneella eteenpäin. Näissä vuokralentokoneissa on todella se hyvä puoli, että uuden koneen saa samalla tavalla kuin auton Herzin tiskiltä.

Raumalla oltiin aikoinaan kaukaa viisaita, kun lentokenttä rakennettiin vähän kaupungin pohjoispuolelle. Näin saatiin etäisyyttä tarpeeksi Turkuun ja pääkaupunkiin, joten kannattavat lentoyhteydet olivat mahdollisia. Jos Rauman lentokenttä olisi rakennettu Rauman eteläpuolelle Laitilan peltoaukeille, lähtevien koneiden olisi ollut pakko aloittaa laskeutumislähestymisensä Turkuun jo siinä vaiheessa, kun ne olisivat nousseet 600 metriin. Nyt Lento voidaan suorittaa lähes normaalisti ja lentoemännät ehtivät tuoda matkustajille gin tonicit ja vieläpä kerätä tyhjät lasit pois.

Rauman lentokentän sijainnista on sekin hyvä puoli, että lentokenttien ympärille niin helposti syntyvät huvi- ja viihde- alueet ja - korttelit on voitu näin keskittää Rauman viihtyisästä puutalo- alueesta erilleen. Samoin vähäinen osa mittavasta teollisuudesta on pystytty keskittämään lentokentän laidalle.

Rauman sairaalapalvelut sijaitsevat myös lentokentän läheisyydessä. Näin on voitu ratkaista monet nopeutta vaativat elinsiirrot ja veripalveluasiat. Tosin veri usein virtaa lentokentän läheisyydessä huvialueella , varsinkin viikonloppuisin, mutta läheskään aina se ei ole aidosti veripalvelun käytettävissä. Tarvitaan nopeita lentoyhteyksiä.

Rauman kaupungin ja lentoaseman välillä ei tällä hetkellä ole toimivia henkilöliikenneyhteyksiä raiteilla, mutta Satakunnan liikenne hoitaa lentokenttäkuljetuksia kiitettävästi ja luotettavasti bussikalustolla tunnin välein. Busseissa on tulkkaus sekä Rauman giälellä, että lentokenttämurteella. Yleensä busseissa on myös kirjakieltä taitavia matkustajia mukana.

Lentokentän alueella ilmestyy myös yksi päivälehti, joka pyrkii kertomaan asioista erityisesti matkustelevan ihmisen näkökulmasta.

Rauman urheiluelämä on vilkasta ja se antaakin pirteän ilmeen sekä kaupungille, että lentokenttäalueelle. Itse kaupungissa pelataan liiga-tason jääkiekkoa. Samoin lentokentän ympäristössä jääkiekkoharrastus on vireää ja vaihtelevalla menestyksellä sitä sielläkin pelataan. Paremmin lentokenttäalue kuitenkin on aina tunnettu pesäpallonpeluusta, pärekoreista ja nahkiaisista. Sesongin aikana nahkiaisia voi syödä myös Rauman torilla, mutta varmimmin niitä saa lentokentän omalta torilta.

Rauman viekoittelevin arkkitehtoorinen rakennus sijaitsee aivan Rauman lentokentän välittömässä läheisyydessä. Korkean rakennuksen suunnittelijasta ei ole edes perimätietoa, mutta se tiedetään hyvin, että rakennus on toiminut monen sukupolven ajan sekä lentoliikenteen maamerkkinä, että nuorten raumalaismiesten fantasioiden kohteena. Sairaanhoito-oppilaitoksen asuntolan kiinnostavuutta ei edes ammattikorkeakoulujärjestelmä ole pystynyt romuttamaan.

Kaiken kaikkiaan Rauma on vireä ja kehittyvä länsi-rannikon keskus, jonka lentoyhteyksien järjestämisestä tälläkin hetkellä käydään tiukkaa kilpailua, jonka tieyhteydet toimivat hyvin tarpeellisiin suuntiin ja jonka imago on pitsimäisen rikas ja harsoinen.

Kuvassa lentokentän kuuluisa maamerkki.

Edellisen päreen sato on kypsynyt

Mietin tuossa edellisessä päreessä sen suuntaisia haaveita, että saunojan kuolema saisi saunakilpailun järjestäjät järkiinsä. Nyt onkin päivän aikana käynyt kuitenkin niin, että pohjalainen kyläkauppias Keskinen on lupautunut järjestämään kilpailut ensi vuonna, meni sitten Heinolan miesten pupu pöksyyn , taikka ei.

Kun asian tiimoille on nyt saatu sopivasti vähän kuolemaa ja dramatiikkaa, onkin ymmärrettävää, että tämä sirkushuvin tapainen elämyskonsepti sopii hyvin kauppias Keskisen brändiin ja palettiin. Venäläisiäkin Keskisen kaupassa kuulemma on niin paljon, että hyvin voidaan saada Tuuriin ensi kesänä hyvinkin kansainvälinen mittelö.

Myös Keskisen naisystävät ovat tunnetusti olleet kansainvälisiä, joten arvata saattaa, että melkoiset karnevaalit on taas tiedossa.

Monena vuonna saunomiskilpailuissa Heinolassa on ollut osallistujana Tillmannin entinen oppilas, josta syystä on tässä taas nöyrästi myönnettävä se, että kasvatustaitoni ovat edelleen vajavaiset ja viitteelliset, mikäli hänkin ilmaantuu ensi vuonna kyläkaupan mittelöihin.

Hädän hetkellä

Kansa on ollut viime päivät tuohduksissaan helteistä, myrskyistä ja savusumuista. Helle on sekoittanut joidenkin päät totaalisesti ja avohoidossa olevat kansanjoukot ovatkin osoittaneet harvinaista oma-aloitteisuutta kuormittamalla hätäkeskuksia puheluilla ja kysymyksillä, joita ovat tottuneet tekemään lataamon vastaanotoilla.

On vaadittu mm. sitä että kaatuneiden puiden raivaukset pitää lopettaa iltasella, koska moottorisahan ääni häiritsee nukkumaan aikovaa kansalaista ! ! !

Lempäälässä paloi omakotitalo. Hätäilmoitusta piti yrittää tehdä 5 – 10 minuuttia, sillä nämä puhekaverin puutteessa olleet uusavuttomat olivat satamäärin rimputelleet hälytyskeskuksen luolaan.

Moneen asiaan löytyy kuitenkin oikein yksinkertaisia menettelytapoja, joilla voi helpottaa kriisitilanteessa yhteiskunnan huolenpitojärjestelmiä kuormittavia paineita.

Voi esimerkiksi olla osallistumatta saunomisen MM-kilpailuihin. Vielä hienompaa on se, jos voi olla järjestämättä saunomisen MM-kilpailuja. Jos taas myrsky ajaa kissan puuhun, se on suuressa määrin luontokappaleen oma ratkaisu. Apu tulee enemmin tai myöhemmin. Puu voi katketa myrskyssä, myrsky laantua, kissa kyllästyä. Jos taas kutsuu paikalle viranomaisen, huonolla onnella voi käydä niin kuin Poliisiopisto- filmissä.

Toinen äärilaita kansalaisten suuressa laumassa ovat taas ne, jotka eivät mistään hinnasta haluaisi kutsua viranomaista, taikka pelastuslaitosta apuun.

Kotipitäjässä vaikutti aikoinaan liikehuoneisto, jolla oli nk. huono karma; kuka tahansa aloittikin liikkeen pidon ko. huoneistossa, lopputuloksena oli aina velkaantuminen, vaikeudet ja usein vielä konkurssi.

Erään kauniin kesäpäivän iltana kävi sitten niin, että senhetkinen kiinteistön omistaja ja kauppias soitti palokuntaan iltasella.

- Palokunta !

- Laineen Väinö täällä ehtoota ( nimi muutettu)

- Iltaa

- Onkos teill govast viimeaikoin ollut kiiruit ?

- Ei ole.

- No se on tietyst hyvä ja raar asi se. Valuvaara o näin gesäl gova ja gaikk pala helpost.

- Onko teillä joku hätä ?

- No ei mnuul mittä erigoist hättä oll. ihan mnä täsä ole hyvis voinneis oll, vaikk sisikuntta ai vähä bakka karvastlema.

- Tarvitaanko ambulanssia ?

- Ei, ei suinka ! Semmost mnä vaa rupesin sitä soittlema, ett jos teill ei oll sen suuremppa giirust, ni gerkkettäk te samottama meijä kauppa, go se on ny taas iha ilmliekeis

Kauppa saatiin joka kerta pelastettua, sillä paloasemalle oli 250 metriä matkaa.

Aina ei kuitenkaan soiteta.

Kouvolassa alaikäiset riiviöt olivat taas varastaneet auton, ajaneet metsään kännissä ja jättäneet loukkaantuneen teinityttö-ystävänsä tienposkeen virumaan.

Voisi oikeastaan näin syksyn alkajaisiksi todeta, että ; Vittu, kuka näitä nuoria oikein kasvattaa? Pitkään aikaan taas on semmoinen olo, että pitäisi saada näiden pelkurikarkulaisten vanhempien nimet lehtiin kissankokoisilla kirjaimilla. Haavoittuneita ei ole tässä maassa ennenkään jätetty ojanpientareille .

Lähipäivinä näitä kullannuppuja sitten alkaa valumaan oppilaitosten riesaksi. Ensimmäinen tehtävä on opettaa niille se, että ihminen ei syö lippalakki päässä ruokalassa lounasta. Seuraavaksi sitten opetellaan sanomaan oma nimi. Sen jälkeen ryhdytään testaamaan sitä, kuka osaa kirjoittaa , lukea ja laskea prosenttilaskuja.

Joululahjatoive

Nuorimies lähti Satakuntaan kuuntelemaan metallimusiikkia. Lähtö oli sangen jännittävä, sillä hän jätti minulle päivähoitoon Ipod - ihmekalunsa täydellä käyttöoikeudella.

Olen vanhan liiton mies ja aloittanut kommunikaatio-tieni puisella Erikson - seinäpuhelimella, jossa yhteys luotiin veivaamalla oikealla puolella olevaa veiviä hullun tavalla. Jos lumet olivat painaneet puita langoille, veiviin kierrettiin kymmeniä kierroksia kaupannarua, ja siitä narusta sitten vedettiin samaan tapaan kuin pitäjän apteekkari veti järvellä perämoottorin käynnistysnarusta.

Sitten minulla on ollut vino pino nokialaisia. Mutta tällaiseen ihmetyksen valtaan en ole juuri enää viimeaikoina joutunut tekniikan kanssa. Uskoin, että olin jo kaiken nähnyt.

Joku nyt huomauttaa, että Ipodissa ei ole puhelinta. No, kuka tässä puhelinta tarvitsee, kun Ipodissa näyttää olevan niin paljon muuta mukavaa. Latasin illalla ilmaiseksi kirjoja tähän ihmevekottimeen. Muutamassa minuutissa olin kahmaissut itselleni Nalle Puhia, Dostojevskia, Cervantesia ja kaiken kukkuraksi Juhani Ahoa suomeksi. Kaikki ilmaiseksi.

Kohta menen pötkölleni sohvalle ja ryhdyn läpsyttelemään Helsinkiin - nimistä Ahon pienoisromaania. Välillä voin seikkailla netissä, kuunnella musiikkia ja taas lueskella kirjoja.

Mitään vastaavaa teknologista ahaa- elämystä en ole kokenut sen jälkeen, kun rakensin ensimmäisen radiovastaanottimeni saippuarasiaan ja sain siitä vehkeestä korviini musiikkia Euroopasta.

Ennätyksiä

Viikonloppuna kuulemma rikkoutuu elokuun lämpöennätys. Myös sellaista kerrotaan, että koko vuoden hellepäivä- ennätys rikkoutuisi. Vahvasti ollaan myös sitä mieltä, että huomenna rikotaan syttyneiden metsäpalojen ennätys Venäjällä. Arvelen myös sitä, että seuraava syöksyvirtaus/ trombi rikkoo joitakin olemassa olevia ennätyksiä. Ainakin Simpelen kunnan hautausmaan kaatuneiden hautakivien ennätys tullaan rikkomaan.

Ajantäytelehdistö pitänee huolen siitä, että kaikki ennätykset tulevat asianmukaisesti kirjattua ylös.

Marketin pihalla pyöriskeli ryssän kirkossa tänään muuan pariskunta, joka minun mielestäni on ryypännyt vapusta saakka joka päivä. Vakuuttavaa työtä. Tosin heitä auttaa se, että varsinaista verokirjatyötä ei kummallakaan ole. Ennätykset rikkoutuvat heillä joka päivä, yhä uudelleen.

Muitakin huimia ennätyksiä on odotettavissa lähipäivinä. Soitin kantaisälleni eilen illalla ja kyselin, kuinka matka joutuu. Kahdeksankymppiset olivat ehtineet torstain aikana ajaa 850 kilometriä ilmastoimattomalla autolla. Tavoite kuulemma oli Ylivieska, mutta suihkussa oltiin Ylitorniossa. Pidän sitä hyvänä saavutuksena, kun en itsekään tahdo jaksaa istua tuommoisia määriä autossa ja paikannimet menevät minullakin sekaisin aina.

Minä taas tyhjensin tänään läppärin kovalevyn täysin putipuhtaaksi, formatoin sen, ja täytin uudelleen re-covery cd:n avulla. Kun tämä vehje nyt polkee täyttä laukkaa ja syöksyy pienestäkin vihjeestä netin syövereihin, voidaan saavutusta pitää hyvänä ennätyksenä. Olen itseäni niin täynnä nyt, että jos sade nyt lankeaa maahan, hukun sieraimiin valuvan veden takia.

Mielenkiintoista on odottaa huomista päivää ja uusia ennätyksiä. Varmasti erkkolainen, mtv -3 ja monet muut toimijat yrittävät epätoivoisesti löytää uusia ennätyksiä. Minua kauhistuttaa jo etukäteen tämä ennätys-tehtailu.

Itse olen ollut nyt kaksi päivää töissä kesälomani jälkeen. Ennätyksellistä on ollut se velttous ja saamattomuus, jolla olen yrittänyt tarttua töihin kiinni. Taidan maanantaina sanoa palkanlaskijalle, että älä maksa näistä tämän viikon päivistä mitään.

Tervetuloa lukijaksi Liplatus.