On taas se aika vuodesta, jolloin äidinkielenopettajat ja etymologit repivät ihokkaansa, juovat kuohuviininsä väärään kurkkuun ja taivastelevat taivaalla näkyvää räiskintää. Ekomunakranaatit paukkuvat, Gold collection Mäyräkoira haukahtelee ja TuliWuoristo hehkuu pitkään takapihalla. Rakettikeiu – toiminimi on tuonut yli kaksikymmentä vuotta piristystä elämääni ja joka vuosi valmistanut minua juhlan jälkeiseen arkeen. Lotta Laatikko 83´s on jäänyt minulle tosin tuntemattomaksi , enkä minä ole koskaan Työmiehen taivastakaan kokeillut, mutta silti tämä ilotulitemarkkinointi on tarjonnut minulle iloa ja hupia. Toiminimen historiikki muistuttaa elävästi Perussuomalaisten vaaliohjelmaa. En tarkoita nyt sitä, että ilotulitteiden ostajat olisivat Perussuomalaisia, vaan sitä, että uutena vuonna meissä jokaisessa asuu sisällä pieni persu. Tai sitten me olemme vaan tuhdisti humalassa. Olen kohta 20 vuotta puristanut muniani, joka uusi vuosi, toivoen samalla kädet kyynärpäätä myöden ristissä, että jälkikasvun silmät säästyisivät tuholta, eivätkä heidän kätösensä olisi vuoden ensiminuutteina soosina ensiapu-poliklinikan roskiksessa. Hyvin on mennyt. Viime vuosina ei edes suojalasien käytöstä ole tarvinnut käydä erikseen keskustelua. Tämä ilotulite- maailma kiinnostaakin minua puhtaasti sosiologisena ilmiönä ja kielen muuntumana. Mikä ihme saa ihmiset ampumaan taivaalle paukahtavia pommeja, joihin on uhrattu suuria rahasummia ? Toinen suuri ihmetyksen aihe on se markkinointi, joka tähän sesonkiin kohdistuu. Ala-asteikäiset ovat kohderyhmä, aikuiset ovat ostajia ja käyttäjiä yön pimeinä tunteina häärivät kaikki, jotka tulitikun osaavat raapaista. En osta itse ilotulitteita. Takavuosina ammuin keskiyön hetkenä haulikolla tai kiväärillä ilmaan, mutta nykyään sekin on jäänyt, sillä aseen omistaminen on tehty hävettäväksi asiaksi, sitä asetta pitää piilotella tarkasti ja lainsäädäntö on muuttunut sellaiseksi, että pitäisi omistaa kartano ja 1000 hehtaaria metsää, jotta voisi ampua edes ilmaan. Parempi niin. Sulan tinan kanssa touhuaminen on sekin minusta relikti ajoilta, jolloin terveydenhuoltoa hoiti shamaani ja tulevaisuus oli vastasyntyneellä ihmisellä noin 35 vuoden mittainen. En taida oikein haluta edes tietää sitä, mitä tapahtuu ensi vuonna. Ainoa uuden vuoden merkittävä asia oikeastaan on se, että yksilö voi lapsellisuuksissaan päättää jonkun asian aloittamisesta , taikka lopettamisesta. Yksilö voi antaa lupauksia, ikään kuin niiden antaminen ja pitäminen olisi jotenkin pätevämpää ja tehokkaampaa, kun ne annetaan siinä vaiheessa kun vuosi vaihtuu. Minun nuoruudessani syntymäkodissani oltiin hyvin pidättyviä näiden ilotulitteiden suhteen. Syyt olivat puhtaasti taloudellisia. Meille sai riittää se, kun Kuuskajaskarin 152 mm tornitykit ampuivat keskiyöllä kunniaa Selkämerelle Kuvassa yksi Jaskarin 152 millinen. Kuva on pöllitty täältä.
4 kommenttia:
Minulla oli tässä parina vuotena ilotulitteita. Nyt uusperheeni nuoriso viettää uutta vuotta itsenäisesti, joten palaan vanhaan käytäntööni.
Käyn soittamassa parit aattohartaudet, ehkä valvotaan vaimon kanssa vuodenvaihteen yli, jos jaksetaan. Jos ei jakseta, niin sitten mennään nukkumaan aikaisemmin.
Voitaisiko pitää kilpailu: "Mikä on kornein uudenvuodenjuttu, minkä tiedät?"
Hakematta tulee mieleen yksi lehtijuttu siltä vuodelta, kun kaikkien valuuttojen äpäräpoika Suomen markka poistui käytöstä, ja uljas euro tuli.
Lehden kuva esitti kadulla, pankkiautomaatin vieressä kuohuviiniä kumoavia aikuisia ihmisiä, jotka olivat käyneet nostamassa ensimmäiset eurot, ja sen kunniaksi nauttivat kuohuviiniä kadulla, keskellä yötä ja pakkasessa.
Minusta siinä oli jotain perusteellisesti outoa.
Kuohuviini on jalo juoma, jota kuuluu juoda hyvin lämmitetyissä sisätiloissa, ehkä jossain juhlallisessa tilanteessa.
Raha on puolestaan arkinen vaihdon väline.
Mutta että juoda kuohuviiniä pankkiautomaatin vieressä keskellä yötä, sitä en ymmärrä.
Koskenkorva olisi ollut tyylikkäämpi vaihtoehto.
Tavallaan minun muistihistoriassani on kaksi aika erikoista vuoden vaihdetta.
Ensimmäinen tapahtui vuonna 1969. Äkkiä maa oli täynnä keskikaljaa ja jokaisessa pitäjässä oli savuisia baareja, joissa suunniteltiin Ruotsiin lähtöä, tai ainakin kirkonkylälle muuttoa.Prahan kevät oli ollut, sitten sen miehitys ja heti perään alkoi hillitön kaljottelu. Minä täytin 15 v ja ihmettelin, tätäkö tämä elämä nyt sitten on.
Toinen kummallinen vuodenvaide oli tietenkin 2000 ja Millenium. Aivan tyhjästä potkaistiin pystyyn hirveä hulabaloo, johon sotkeutuivat vielä sitten kaikenmaailman lahkolaiset ja maailmanlopunhihhulit ynnä tietokonenörtit.
Ihmiskunta on lopultakin kummallinen koneisto.
Minulla ei noita paukutteluja vastaan ole kuin pari pointtia: rahansa voi käyttää paremminkin kuin polttaa ja paukutella taivaan tuuliin. (Taas tulee silmäpuolia ja muita invalideja). Ja koirat pelkäävät tosi kamalasti tuona paukkujen yönä. Oma koirani kuoli nyt syksyllä, joten sen ei tarvitse enää pelätä.
Kaikesta huolimatta erinomaista vuotta 2011!
Koiria minun tulee myös sääli. Jopa metsästykoirat pelkäävät ilotulitusta, vaikka ne ovat normaalisti tottuneita paukkeeseen.
Ilmeisesti ilotulituksessa pauke ja valot yhdistyvät jotenkin epämieluisasti eläimen aivoituksiin.
Minusta se riittäisi, jos asutuskeskuksissa järjestettäsi johdetusti kunnan tai kaupungin tai liike-elämän piikkiin ilotulitus.
Minua häiritsee asiassa myös julmettu roskaaminen ja tietenkin se rahanmeno
Hyvää uutta vuotta sinullekin
Lähetä kommentti