maanantai, 29. marraskuuta 2010

Minulla on väärä ammatti


Rahapajan kolikkojuttu on jälleen esillä tiedotusvälineissä. Tuotantopäällikkö on niin sanotusti syönyt vähän kuormasta, sillä makea elämä on häntä kiinnostanut samaan tapaan kuin kreikkalaisia ja irlantilaisia hunsvotteja.

Makea elämä on tunnetusti hupaa setelirahalle. Siinä ihmispolo helposti elää yli varojensa. Tuotantopäällikkö on organisoinut todellisen muulilauman kolikoiden levitykseen. Asialla ovat olleet mm. suomalaiset, venäläiset ja sambialaiset. MTV:n sivustot eivät kerro sitä, onko mukana ollut vielä muiden pakanamaiden kansalaisia.

Rahapajan tuotantopäällikkö varasti siis rahaa töistä. Tulee mieleen, että viinatehtaan tuotantopäällikkö voisi varastaa viinaa töistä. Sitä olisi mukava tyhjentyneessä eväsmaitopullossa kuljetella kotiin työpäivän päätteeksi.

Marketista myymäläpäällikkö varastaisi tietenkin ruokaa perheelleen päivän päätteeksi. Autoliikkeen myyntipäällikkö jemmaisi päivän päätteeksi aina yhden vaihtoauton rivistöstä pois. Metsuri sitoisi autonsa katolle puolimottia kuusikuitua ja turkistarhan työntekijä pöllisi minkin päivässä, kunnes vaimolla olisi turkki kasassa.

Mitä helkkaria minä voisin pölliä ? Oppilaan päivässä ? Ainakaan naisoppilaita vaimo ei suostuisi majoittamaan. Nuoremmat naisoppilaat sitäpaitsi ovat niin flirttejä, ettei niiden ja vaimon kanssa pääsisi sauna- ja nukkumisvuoroista sopimukseen mitenkään.
Vai pöllisikö sata sivua sosiologiaa ? Bake- Mouton - johtamisruudukon ? Hawthrone tutkimukset ? Organisaation alitajunnan ? TQM – systeemin ? Argyrisin fuusioteorian ?

Sitä näköjään on nukuttu aikoinaan keskikoulussa ammatinvalintatunnilla. Miten tässä nyt voi rietasta ja hulvatonta elämää viettää, kun sitä ei pysty mitenkään rahoittamaan. Minä touhuan ihan humpuukia, yhtä tyhjää. Laakkosen veljekset Joensuussa sanoivat ihan oikein, että humanismia ja höpötieteitä tämä maailma ei tarvitse.

Pääsisi edes eläkevakuutusyhtiöön töihin. Voisi pölliä joka päivä töistä vähän eläkkeitä.

Raumalla oli aikoinaan Repolan telakalla erinomaiset säännöt tähän pöllimiseen kehitetty. Silloin 60 – luvulla juuri kellään telakan työmiehistä ei ollut omaa autoa. Normistot rakennettiin sen vuoksi ajan henkeen ja tehtaan sietokyvyn rajoihin. Kaiken sen sai viedä kotiinsa töistä , minkä polkupyörän päällä sai kulkemaan. Paronalhossa on kuulemma paljon omakotitaloja, jotka on Repolan tarvikkeista ja vehkeillä rakennettu.
PS.
Kuvassa ei ole rahapajan tuotantopäällikkö noutamassa uutta lastia työmaalta, vaan joensuulainen ukkometso yrittämässä tanssiravintola Kareliaan sisälle jo ennen puoltapäivää maanantaina , vaikka Karelian naistentanssit ovat vasta tiistaina. Kirjeenvaihtajamme ottama kuva olkoon esimerkkinä kaikille sinnikkyydestä.

3 kommenttia:

Sanna kirjoitti...

Taitaa ukkometso yrittää vielä saranapuolelta sisään...

Kai sie edes yhden kynän olet kotiin vienyt? Vai pitääkö työvälineet ostaa itse?

Kari Rydman kirjoitti...

Samat säännöt oli ennen myös Valkeakoskella Yhtyneillä eli nykyisellä UPM:llä. Asuttavaksi saamassani omakotitalossa ei ollut ikkunalautoja, joten tuttu puuseppä teki ne, työpaikallaan (Kö)Yhtyneillä, yhtiön laudoista.

Jenni kirjoitti...

Eläkekassassa riittäisi pöllittävää kokonaisille sukupolville, eihän ne muuten sijoittaisi ja keinottelisi.