Rengasmatka

Kohtasin tänään junassa muusikkopariskunnan. Seurasin kolmen metrin päästä omalta paikaltani sitä, miten julkisuuden henkilöt osaavat toimia lauantai-iltapäivällä junan ravintolavaunussa.

Hienosti osasivat. Matkustavaisetkaan eivät ryhtyneet törisemään vanhoja jäätelökesä-muistojaan Maaritille ja Samille, vaan eurooppalaisen sivistyneesti jatkoivat keskioluen kiskomista kitusiinsa, rauhallisina ja välinpitämättöminä. Muusikkopariskunta vetäytyi kahviensa kanssa takaisin omaan vaunuosastoonsa ja elämä jatkui entistä rataansa kohti Tamperetta. Minäkin jatkoin ympyrän ajamista kiskoilla.

Tentin jälkeen oli edessä kokonainen rauhallinen matkapäivä, joten aamulla Joen kaupungissa valitsinkin lippuautomaatin reittivaihtoehdoista sen, joka oli kaikkein pisin ajallisesti ja myös matkan suhteen. Päätin katsastella kotomaamme koko kuvan eteläisen Suomen osalta.

Junassa oli mukava matkustella ilman suoraa päämäärää. Ajella pitkin ja poikin syksyistä maisemaa. Luin Joen kaupungista ostamaani El Pais – sanomalehteä. Tai olin lukevinani. En minä ymmärrä siitä lehdestä kuin otsikot ja asian sieltä ja täältä. Mutta kun Madridilaista lehteä myydään Joen kaupungissa vain päivän myöhästyneenä, en voinut vastustaa kiusausta.

Luin junassa myös romaania. Luin matkaromaaniani. Olen ostanut se vuosi sitten syyskuussa ja käytän sitä hyvin säästeliäästi matkalukemisena , silloin kun käyn tentissä.

Sen lisäksi tarkkailin kanssamatkustajia. Eräs lihava rouva söi ainakin 100 eurolla junan ylihinnoiteltua ruokaa. Toivottavasti tuijotteluni ei ollut törkeää.

Kuulin myös uskomattomia puhelinkeskusteluja.

Päivän viimeisessä junassa konnari tarkasti lippuni, pysähtyi ja jähmettyi hetkeksi ja sitten vilkaisi minua kasvoihin. Lippua takaisin antaessaan hän totesi, kohtelias hymy kasvoillaan, että sitä on sitten kohta istuttu 8 tuntia junassa ja pyöritty ympäri Etelä-Suomea.

Minä vakuutin rakastavani junia ja junassa kulkemista.