Pientä säätöä

Uhkaavat meitä jälleen uudella direktiivillä. Kuulemma iso osa valtakunnan tulipesistä tupruttaa hiukkasia taivaalle siihen malliin, että tulevaisuudessa niille käy samalla tavoin kuin rekkojen kuormalavojen leveydelle; uusiksi menee.

Aamulehden uutisen mukaan vanhoja takkoja ei tarvitse vielä vaihtaa. Sekin aika kuitenkin tulee, mikäli tuosta sananmuodosta on jotain pääteltävissä.

Taannehtiva oikeuskäytäntö on sangen mielenkiintoinen asia. Yleensä on totuttu siihen, että jos joku on ollut joskus laillista, sen säätäminen laittomaksi jälkeen päin on varovaisen miehen hommaa. Edes automaattipistooleita ei pystytty kieltämään ja pois keräämään. Tulisijojen kohdalla jään mielenkiinnolla odottamaan yrityksiä. Vähemmällä lainsäätäjä pääsee, jos toteaa sen, että tästä hetkestä lähtien toimitaan näin.

Tillmannin synnyinkodin tiluksilla on kuusi saunaa. Niistä kaksi on savusaunaa, kaksi jatkuvalämmitteistä, yksi kertalämmitteinen ja yksi sähkösauna. Toinen savusauna on ainakin 110 vuotta vanha. Toisen savusaunan kiuas taas on ainakin 1100 kiloa painava lohkarekasa. Uskoisin niin, että kumpaakaan ei siirretä metriäkään mihinkään suuntaan. Uskoisin myös, että molempia tullaan lämmittämään hartaudella mahdollisesti vielä ainakin sata vuotta, kukaties pitempään.

Jos valtiovalta Brysselin toivomuksesta ryhtyy tarkkailemaan tai estämään näiden tulisijojen käyttöä, niiden käytöstä tulee entistä jännittävämpää ja makeampaa. Myös nykyisessä residenssissä olevan vuolukivitakan kohdalla pätee Lahtisen sanat Tuntemattomassa; Jos Brysseli luulee jotain semmotteella kivikasalla tekevänsä, niin vieköön sitten, mutta totta kai sille hanttiin pistetään !

Kun tavallisen ihmisen tavalliset toimet yhä useammin näyttävät liippaavan uusien laillisuusrajojen pyörtänöitä, minä ainakin tulkitsen niin kuin lajitoverit tekivät iloisella 1930 –luvulla; mitä tässä sitten enää laillisuusaatetta vaalimaan, kun kerran ryöväys ja huliganismi valtaa valtiovallankin.

Jos yksikin saunanpesä kylmenee tulevilla mahtimääräyksillä, minä ryhdyn myös piittaamattomaksi. Sen minä siedän aivan hyvin, jos uudisrakennusten määräyksiä kiristetään.

Tavalliselle kätevälle maaseudun ihmiselle on onneksi jäänyt monta mieluisaa ja monipuolista tapaa osoittaa mieltään ja saada samalla sisältöä elämäänsä.

Ryhdyn kalastamaan salaa. Loppukesäisin ryhdyn ravustamaan salaa. Laitan saunaan kaasuvehkeet ja ryhdyn keittämään pontikkaa salaa. Ryhdyn pitämään lampaita salaa. Laitan lauantai-illalla takapihalle telttasaunan pystyyn. Siirrän sitä sitten aina tarpeen vaatiessa. Voin minä jopa äänestää salaa, ketä minä tahdon.

Synnyinkodin haltijat ovat onneksi yli 75 vuotiaita, joten nämä epämääräiset määräykset ja jätevesirakentamisen sekoilut eivät taida enää ehtiä heille aiheuttamaan muuta kuin mielipahaa.

Jos uutisessa on kyse uutisankasta, lehden pitäisi tuntea vastuunsa kirjoittelusta, olla huolellisempi ja keskittyä tulevaisuudessa edelleen makkaratehtaan tyttären elämän selostamiseen.