Thaimaalaisen marjamiehen etsinnät jatkuvat Sallassa. Poimija oli jättänyt maanantai-iltana tien varteen hillasangon ja vaatteita ja singahtanut sen jälkeen taas pusikkoon eksyksiin. Nyt sitten marjamiestä etsitään suurella joukolla .
Olen nukkunut vähän huonosti ja myöhään. Siksi varmaan olen vähän ärtyneellä ja populistisella tuulella. Kesäloma loppuu viikon kuluttua, minua ahdistellaan mustikkametsään ja toteutumattomia kesäsuunnitelmia on vielä vaikka kuinka. Ja siihen rakoon sitten pääsee lukemaan näitä uutisia.
Minä en ole koskaan käynyt Thaimaassa. Enkä tuskin koskaan mene sinne, yli maan voin ehkä lentää, mutta en kyllä laskeudu. Minä en missään nimessä mene koskaan Thaimaaseen töihin. Minusta tuntuisi aika absurdilta sellainen asia, että minä harhailisin keskellä Thaimaata jossain viidakossa ja keräilisin jotain maustetta, taikka hedelmiä koriini ja odottaisin sitten tienvarressa kuljetusta jonnekin yhteismajoitukseen.
Minusta näiden poimijoiden lennättäminen tänne lentokoneella on moraalitonta puuhaa, johon sekaantuneet ihmiset voisi viedä ilman vaatteita keskelle Sallan korpea hyttysten riesaksi ja jättää sinne. Jos sitä marjaa ei muuten sieltä metsästä saa pois, niin jätettäköön se sato sitten sinne.
Jokavuotinen parku poimijoiden olosuhteista on kuitenkin alkamassa taas näinä päivinä. Kuka maksaa lennot ? Kuka maksaa elintarpeet ? Kuka maksaa asumisen ? Kuka maksaa kuljetuksen metsään ?
Olen itse poiminut marjoja omaa käyttöön ja joskus nuorena miehenä myyntiin. Yhtenä vuonna onnistuin poimimaan 400 litraa mustikkaa, eli noin 40 sangollista. Sellainen työmäärä oli nujertaa minut, sillä touhusin metsässä virkatyöni jälkeen iltaisin ja viikonloppuisin. Mustikan sesonki on kaikenlisäksi kohtuullisen lyhyt.
Tällä hetkellä poimija saa mustikasta euron kilolta. Tuollainen hirmuinen 400 kilon mustikkamäärä olisi tuottanut minulle siis noin 200 euroa. Todellista poiminta-aikaa minun piti käyttää tuohon marjamäärään noin 80 tuntia.
Vaikka nämä itämaiset kivikasvoiset työmyyrät olisivat minkä kaltaisia tehopakkauksia tahansa, heille tuottaa varmasti suuria vaikeuksia saada kasaan lyhyen sesongin aikana edestakainen lentolippu, ruokarahat ja asunnon vuokra.
Kun suuri osa marjatarpeesta tyydytetään jo nyt tuontimarjoilla, tuntuu kummalliselta, että epämääräiset jobbarit saalistavat kohtuullisia tuottoja joka vuosi sillä, että he tuottavat poimijoita ulkomailta taikka houkuttelevat vähätuloiset eläkeläiset metsään.
No, kadonneella on matkapuhelin kuitenkin. Akku on päässyt tyhjenemään, joten häntä ei voida paikantaa. Osa vaatteista on tienposkessa. Hillaämpärikin on tienposkessa.
Minulla on asian lopputuloksen suhteen veikkauksia ja lisämielipiteitä, mutta kun tässä nyt kuitenkin töiden lähetessä yritetään pysytellä ihmisten kirjoissa, lienee parasta, että en ääneen kaikkea sano, en ainakaan kirjoita. Yläkuvassa mansikoita Kuopion torilla. Alakuvassa poimijoita suomeenlähtö- paraatissa
Olen nukkunut vähän huonosti ja myöhään. Siksi varmaan olen vähän ärtyneellä ja populistisella tuulella. Kesäloma loppuu viikon kuluttua, minua ahdistellaan mustikkametsään ja toteutumattomia kesäsuunnitelmia on vielä vaikka kuinka. Ja siihen rakoon sitten pääsee lukemaan näitä uutisia.
Minä en ole koskaan käynyt Thaimaassa. Enkä tuskin koskaan mene sinne, yli maan voin ehkä lentää, mutta en kyllä laskeudu. Minä en missään nimessä mene koskaan Thaimaaseen töihin. Minusta tuntuisi aika absurdilta sellainen asia, että minä harhailisin keskellä Thaimaata jossain viidakossa ja keräilisin jotain maustetta, taikka hedelmiä koriini ja odottaisin sitten tienvarressa kuljetusta jonnekin yhteismajoitukseen.
Minusta näiden poimijoiden lennättäminen tänne lentokoneella on moraalitonta puuhaa, johon sekaantuneet ihmiset voisi viedä ilman vaatteita keskelle Sallan korpea hyttysten riesaksi ja jättää sinne. Jos sitä marjaa ei muuten sieltä metsästä saa pois, niin jätettäköön se sato sitten sinne.
Jokavuotinen parku poimijoiden olosuhteista on kuitenkin alkamassa taas näinä päivinä. Kuka maksaa lennot ? Kuka maksaa elintarpeet ? Kuka maksaa asumisen ? Kuka maksaa kuljetuksen metsään ?
Olen itse poiminut marjoja omaa käyttöön ja joskus nuorena miehenä myyntiin. Yhtenä vuonna onnistuin poimimaan 400 litraa mustikkaa, eli noin 40 sangollista. Sellainen työmäärä oli nujertaa minut, sillä touhusin metsässä virkatyöni jälkeen iltaisin ja viikonloppuisin. Mustikan sesonki on kaikenlisäksi kohtuullisen lyhyt.
Tällä hetkellä poimija saa mustikasta euron kilolta. Tuollainen hirmuinen 400 kilon mustikkamäärä olisi tuottanut minulle siis noin 200 euroa. Todellista poiminta-aikaa minun piti käyttää tuohon marjamäärään noin 80 tuntia.
Vaikka nämä itämaiset kivikasvoiset työmyyrät olisivat minkä kaltaisia tehopakkauksia tahansa, heille tuottaa varmasti suuria vaikeuksia saada kasaan lyhyen sesongin aikana edestakainen lentolippu, ruokarahat ja asunnon vuokra.
Kun suuri osa marjatarpeesta tyydytetään jo nyt tuontimarjoilla, tuntuu kummalliselta, että epämääräiset jobbarit saalistavat kohtuullisia tuottoja joka vuosi sillä, että he tuottavat poimijoita ulkomailta taikka houkuttelevat vähätuloiset eläkeläiset metsään.
No, kadonneella on matkapuhelin kuitenkin. Akku on päässyt tyhjenemään, joten häntä ei voida paikantaa. Osa vaatteista on tienposkessa. Hillaämpärikin on tienposkessa.
Minulla on asian lopputuloksen suhteen veikkauksia ja lisämielipiteitä, mutta kun tässä nyt kuitenkin töiden lähetessä yritetään pysytellä ihmisten kirjoissa, lienee parasta, että en ääneen kaikkea sano, en ainakaan kirjoita. Yläkuvassa mansikoita Kuopion torilla. Alakuvassa poimijoita suomeenlähtö- paraatissa
7 kommenttia:
En malta olla (kainosti) sanomatta, että suurin osa noista thaimaalaisista on ihan tavallisia ihmisiä, joilla on perhe kotona ja jotka ovat tottuneet hakemaan elantonsa pienistä puroista monesti myös ulkomailta, Singaporesta, Saudeista + muista arabivaltioista, Israelista, Japanista jne. He ovat yleensä ahkerien työntekijöiden maineessa ja tottuneet kovaan työhön myös kotimaassaan (ja juhlimaan kun on juhlimisen aika)
Joitakin vuosia sitten he (tai siis senaikaiset "he")muuttivat perheineen suuriin kaupunkeihin rakennustyöläisiksi ja asuivat perheineen rakennettavina olleissa taloissa. Kun riisinistutuksen/korjaamisen aika tuli, he palasivat kotiin joko omille pelloille(jos oli hyvä tuuri eikätkä pellot olleet menneet veloissa ja kiskurikoroissa) tai maataloustyöläisinä peltojen omistajien pelloille.
Nämä marjanpoiminnat vain yleensä antavat (aikuisten oikeesti) enemmän tuloja kuin nuo kotimaan hanttihommat...
(Ja vielä yritän piipittää, että he ovat ihan kivoja ihmisinäkin. Semmoisia tavallisia.)
Myönnän, että joka välissä joka maassa on ihmisiä, jotka käyttävät hyväksi toisia ihmisiä ja vetävät välistä. Middle men tuntuu joskus kirosanalta...
Minä tiedän, ja myönnän, että thaimaalaiset ihmiset ovat uskomattoman ahkeria ja työtelijäitä.
Minä myönnän ja tiedän senkin, että Itä-Euroopasta tulleet poimijat ovat hyvin ahkeria ja näppäräsormisia ihmisiä.
Kolmanneksi minä tiedän hyvin sen valitettavan tosiasian, että Suomesta ei saa riittävästi poimijoita mansikkamaille, eikä hillasoille.
Minä myönnän senkin vielä, että marjanpoimijan vaatimattomatkin tulot hänen omassa kotimaassaan ovat hyvinkin säädylliset ja tuovat hänelle ihmisarvoisen elämän.
Mutta sitä jobbarimiesten järjestämää toimintaa minä en hyväksy. Jos jobbarit maksaisivat matkat ja säädyllisen elannon, niin asia olisi eri. Mutta että ihmisen pitää ottaa velkaa päästäkseen lentämään tänne, ihmisen pitää trangialla keitellä eväitään jossain lakkautetun kansakoulun vesitoluokassa ja jättäytyä täydellisesti väliportaiden armolle, on minusta hassua ja kauhistuttavaa.
Unohdin, että tämä helle saa ajatukseni kärkkäiksi, ajatteluni klimpeiksi ja asenteeni puuroksi.
En ole tänään ihan terävimmilläni.
Jos menen lomalle Thaimaaseen, moraalinen taivasteluni halvemmista hinnoista on tietenkin vähän vähäisempää. Olenhan silloin itse palvelun ostajana. Ero on kuitenkin se, että olen maksanut matkani itse ja ainakin osan hotellin kustannuksista.
Halvan palvelun ostaminen perillä on vähän vähemmän tuskaista. Tosin kuulemma jotkut sitten siinäkin asiassa riistävät ja ostavat palveluja, jotka ovat epäinhimillisiä, laittomia ja kauhistuttavia.
Itse kun en ole koskaan käynyt Kauko-Idässä, en voi mentaalisesti miettiä, halauaisinko teettää halvan silkkipuvun kolmessa päivässä.
Olen ostanut tyttärelleni vanhaintanssi-pukuun hamekankaan Tallinnasta. Halpaa ja laadukasta. Kotimatkalla isä sai olutta laivalta mukiinsa.
Mutta maksoin matkani.
Minä kapinoin juuri tätä ihmiskaupan oloista välimiesmenettelyä.
Olen kai periaatteessa samaa mieltä kanssasi, moraalisesti. Reaalisesti vain näin maailma toimii. Luulen, että harva siirto/kausityöläinen maailmassa kulkee muuten kuin omilla rahoillaan ja omalla riskillään.
Tuo välimiesjuttu on tavallisempi kuin yleensä ajatellaan. Kuka vetää välistä? Mikä määrittelee leivän hinnan? Entä kahvin? Entä kännykän? Kun noihin juttuihin kuiskaa lisäksi monissa tapauksissa sanan järjestäytynyt rikollisuus, aletaan olla oikeilla jäljillä.
(Thaimaalaisten siirto/kausityöläisten asiaa tunnen läheisesti Singaporesta, Israelista ja Suomesta. Tunnen henkilöitä, jotka heitä kohdemaissaan auttavat ja yrittävät olla myös katsomassa perään, että toimitaan paikallisten lakien mukaan. Kaikki heitä palkkaavat eivät kuulu heitä sortavien joukkoon.)
Siirtotyö on minusta hankalaa ja kauhistuttavaa.
Ihmisen pitäisi pystyä asumaan siellä, missä työtä on. Olen aivan varma, että ne sadattuhannet suomalaiset, jotka ovat aikojen kuluessa joutuneet lähtemään työn perään, ovat kokeneet matkallaan saman kaltaisia ongelmia ja vastoinkäymisiä.
Monet eivät palanneet koskaan ja monien palanneiden tilipussi oli yllättävän kevyt.
Siihen aikaan ilmeiseti oli myöskin pakko lähteä matkaan. Omia sukulaisia on haudattu Yhdysvaltoihin ja heitä asuu Australiassa edelleen.
Minua säälittää siirtotyöläisen huono kohtelu, ei hänen tekemänsä matka, eikä hänen ottamansa riski.
Minua säälittää se, että Thaimaassa ja joissakin muissa kauko-idän maissa näyttää olemassa olevan yhteiskuntajärjestelmä olevan sellainen, että joidenkin ihmisten olosuhteet ovat kovasti huonoja ja jopa epädemokraattisia.
Minua säälittävät ne satamien konteista löydetyt siirtotyöläiset ja sitten minua edelleen säälittävät ne tilanteet, jolloin tänne on järjestetty matkoja suurelle määrälle poimijoita ja sitten marja sato sattuu olemaan huonoin vuosikymmeneen.
Olen samaa mieltä. Onko tämä siis konsensus?
Oikein hyvä konsensus näin helteisellä kelillä.
Toivottavsti poimija löytyy, eikä mitään suurta surua tule kenellekään.
Lähetä kommentti