Urheilu kasvattaa

Potkupalloilu on saanut maat ja kansat taas sekaisin. Itse olen tehnyt viimeiset viikon vapaa-aikoinani niin intensiivisesti huoneiston pintaremonttia, että en ole ehtinyt syventyä yksityiskohtiin. Joku , tai jotkut ovat kuitenkin vittuilleet siinä määrin joillekin, että he ovat taas ottaneen itseensä ja suuttuneet.

Minäkin olen urheilussa monta kertaa suuttunut. Kansakoulun kolmannella luokalla suutuin siihen, että siteet eivät pysyneet hiihtokilpailussa kiinni. Lukiossa suutuin siitä, kun pesäpallo tuli silmään ja myöhemmin sitten suutuin siitä kun kahdessa perättäisessä lentopallo-ottelussa silmälasini särkyivät. Urheilu on lupauksensa mukaisesti tuottanut minulle sarjan pettymyksiä ja vastoinkäymisiä, joiden vuoksi olen vetäytynyt urheilunäyttämöltä tyystin.

Pohjois-Korea sitä vastoin aikoo näyttää suorana lähetyksenä heidän seuraavan pelinsä omalle kansalleen, tai ainakin niille, joilla on ollut varaa hankkia vastaanotin. Se on minusta hyvä uutinen ja urheilun arvon mukaista. Pääsevät siinä samalla myös Portugalin pojat näyttämään taitojaan harvinaiselle yleisölle.

Nämä ranskalaiset muistetaan niin monesta. Zidane , Henry ja Ribery ovat olleet julkisuudessa aikalailla, mutta vähitellenhän tässä tulee tutuksi koko Ranskan maajoukkue. Urheilu siivittää ihmisen mieltä ja laittaa ajatukset myllertämään. Joskus siinä sitten ihminen sekoaa.

Minua pyydettiin viime vuonna paikallisen jalkapalloseuran nappulajoukkueen huoltajaksi. Ilmeisesti tehtäviini olisi kuulunut pallojen kuljettelu parkkipaikalta kentälle, pikkuveikkojen jako joukkueisiin ja harjoituskeilojen asettelu niin, että tämä pikkunatiaiset sitten voisivat pujotella läpi keilaradan. Loppuilta olisi kulunut sitten siihen, että olisin toiminut sijaisvanhempana ja yrittänyt paikkailla lasten kasvatuksessa aikaisemmin tapahtuneita virheitä.

Aluksi suostuin, mutta sitten järkeni onneksi alkoi taas juosta ja minä kieltäydyin.

Illat ja viikonloput urheilukentillä ja kisareissuilla olisivat olleet pitkiä ja ahdistavia. Kun en ole tähänkään asti harrastanut urheilua, enkä juuri katsonutkaan, mitäpä minä nyt enää ryhtyisin sellaiseen hommaan, jossa ensitöikseen pitäisi rikosrekisteri toimittaa seuran johtomiehille ja sitten jos hyväksyntä tulisi, kaiken vapaa-aikansa urheilun alttarille lahjoittaa.