maanantai, 28. kesäkuuta 2010

Suuntana taivaanranta

Puhelimeen rakennettu navigaattori on mukava vehje siinä mielessä, että se varoittaa useimmilla tieosuuksilla ylinopeudesta. Tietyömailla navigaattorin sisään leivottu lady taas tuntuu olevan itsepäinen ja hankala. Alkukesän aikana hän on yrittänyt ohjata minua useasti sinne sun tänne. Tilanteissa on pelastuksen tuonut sama toimintatapa, joka ennenkin on autossa osoittautunut toimivaksi; naisten ohjeista ei aina kannata välittää, vaan vähän käyttää myös järkeä.

Esimerkiksi Alkossa asioidessa tuntuu vähän tuskalliselta, kun taskusta kuuluu; "poistu seuraavasta liittymästä! ........Poistu nyt ! ". Tai kun vehje kassalla kuuluttaa suureen ääneen; "Laskee uudelleen ..!"

Toisaalta vehje on ollut myös viisas ja oivaltava. Erityisen mukavaa on ollut se, että monen hotellin kohdalla vekotin ohjaa suoraa takakautta hotellin parkkiruutuihin, olivatpa ne sitten katolla , taikka kellarissa.

Toisaalta taas sitten erään opiskelijan antamat ajo-koordinaatit olisivat ohjanneet keskelle Barentsin merta. Koordinaatteja vaihtamalla olisin päässyt Pohjois-Intiaan. Lopulta navigaattorin yhteyteen rakennettu puhelin osoittautui kaikkein parhaaksi välineeksi.

Itä-rajalla oleva valtatie 6 on juuri nyt sellaisissa muutoksissa, että navigaattori kannattaa sulkea ja seurata kiltisti venäläisten city-maasturien letkaa. Ne ajavat kohden Lappeenrannan keskustaa taikka sitten Nuijamaalle. Auringon asennosta voi nopeasti päätellä sitten määränpään.

Navigaattorissa on näyttäisi olevan eräs harmillinen piirre. Osa osoitteista löytyy vai siten, että kulkija tietää kohteena olevan kaavatien tarkan paikkakunnan ja joissakin tapauksissa tarkan postinumeron. Maaseudulla seikkaillessa paikallistuntemus karttuukin nopeasti siinä, kun kyselee ihmisiltä sitä, onko tässä kylässä joskus ollut posti ja postinumero. Siitä tiedosta on sitten pääteltävä se, miten asian voi selittää omalle kännykkänavigaattorilleen. Varsinaisten ajoneuvolaitteiden osalta laitteet ovat aika fiksuja ja esittelevät paljon vaihtoehtoja.

Paikallisväestön kanssa keskustellessa usein jo sitten selviääkin, mistä etsitty paikka löytyy, kenen kanssa etsitty henkilö on naimisissa ja missä tämä kohdehenkilö on juuri nyt käymässä.

Hyödyllinen ominaisuus näissä kännykkänavigaattoreissa on se, että kulkumies voi hakea majapaikkaa ja kun sopiva on löytynyt, napin painalluksella voi soittaa hotelliin ja kertoa oletetun saapumisajan.

Minä vasta opettelen näitä juttuja. Pari kertaa oppi on meinannut viedä ojaan, eli pusikkoon. Laiton räpeltäminen käsipuhelimella ajoneuvoa ajaessa näyttäisi olevan näin vanhan miehen kohdalla erittäin turmiollista. Jotain sotkua luultavasti tuon vehkeen kanssa tulee ennen kuin marjat pihlajassa taas punertavat. Ulkomaanmatkoja varten ainakin on keksittävä jokin keino, jolla tuo laite saadaan sen verran invalidiksi, ettei se kokoajan kysele tarpeettomia asioita ulkomaalaisten operaattorien palveluista.

Tai sitten otan käyttöön vanhan puhelimen ja suunnistan vaistojeni mukaan.
Tulevalla viikolla suunnistukseen riittää se, että valitsee risteyksessä sen tien, joka lupaa aurinkoa ja siedettävää ajokeliä ja hylkää sen tien, jonka päälle näyttää kerääntyvän mustia ukkospilviä. Sillä metodilla pääsee mukaviin ja kummallisiin paikkoihin.

3 kommenttia:

mm kirjoitti...

Mannerheimintien alle rakennetussa tunnelissa tuo vehje käski kääntymään kohti kalliota NYT!

kariav kirjoitti...

Turuntien tunnelissa sain tädiltä määräyksen tehdä u-käännös mahdollisimman nopeasti.

Sanna kirjoitti...

Ja meille se huusi moottoritiellä (tms.) että ajat kamalasti ylinopeutta, kun tien yläpuolella meni pikkutie, jonka varrella oli peltipoliisi säädettynä 60 km/h vauhdille. Onneksi tuossa mejän mallissa ei oo puhelinta, se olis varmaan ite soittanu jo poliisit perään...