Vera Jayne Palmerin kuolinpäivää tässä taas mennään. Helle on nousemassa ja kesäkuu loppumassa. Siitä sen muistaa.
Rouva kuoli auto-onnettomuudessa 34 vuoden ikäisenä vuonna 1967. Hän ehti olla naimisissa kolme kertaa, soittaa viulua, esiintyä 1955 Playboy-lehden kuukauden leikkitoverina ja parina seuraavana vuonna yli 2500 lehtikuvassa. Sen lisäksi hän näytteli teatterissa ja valkokankaalla.
Kieltämättä hän viihtyi usein rooleissaan vähissä vaatteissa. Silti hänet muistetaan siitä, että ulkokuoren alla oli terävä keskiluokkainen kaunotar, jonka elämä vain jotenkin loppui siinä vaiheessa, kun nykynaiset vasta suunnittelevat , mitä he omalla elämällään tekisivät.
Jayne Mansfield on minulle aina merkinnyt älyllistä, sensuellia ja kiihkeää naista, jonka tekemiset ovat aivan syyttä suotta jääneet kansikuvatyttöjen varjoon. Kun Oikuttelevan Bussin ( The Wayward Bus) tarinaa laitettiin filmille, Camille Oakesin rooli annettiin Jayne Mansfieldille, koska filmiyhtiö halusi vähän näpäyttää Marilyn Monroeta, joka oli kävellyt niskojaan nakellen ulos Century Fox- studioilta. Helpolla yhtiö ei tätä uutta tähteä saanut, sillä heidän oli ostettava oikeudet tähden silloiseen työhön, lopetettava se ja vasta sitten pääsi oikutteleva bussi liikkeelle.
Jos Jayne vielä eläisi, hän olisi pirteä ja upea 78- vuotias täti-ihminen, joka saattaisi Linda Lampeniuksen kanssa vieläkin tempaista jonkun lyhyemmän konserton. Saataisi hän muutenkin olla sykähdyttävä näky.
Kuolema on kuitenkin yksi iso kummallisuus, joka noukkii meitä täältä yksi toisensa jälkeen pois. Juhannuksena kuoli mies, jonka kanssa kolmekymmentä vuotta sitten suunniteltiin maailmaa ja pohdittiin elämää kaikilta kanteilta. Nyt on pohdittava juttuja ilman häntä.
Rouva kuoli auto-onnettomuudessa 34 vuoden ikäisenä vuonna 1967. Hän ehti olla naimisissa kolme kertaa, soittaa viulua, esiintyä 1955 Playboy-lehden kuukauden leikkitoverina ja parina seuraavana vuonna yli 2500 lehtikuvassa. Sen lisäksi hän näytteli teatterissa ja valkokankaalla.
Kieltämättä hän viihtyi usein rooleissaan vähissä vaatteissa. Silti hänet muistetaan siitä, että ulkokuoren alla oli terävä keskiluokkainen kaunotar, jonka elämä vain jotenkin loppui siinä vaiheessa, kun nykynaiset vasta suunnittelevat , mitä he omalla elämällään tekisivät.
Jayne Mansfield on minulle aina merkinnyt älyllistä, sensuellia ja kiihkeää naista, jonka tekemiset ovat aivan syyttä suotta jääneet kansikuvatyttöjen varjoon. Kun Oikuttelevan Bussin ( The Wayward Bus) tarinaa laitettiin filmille, Camille Oakesin rooli annettiin Jayne Mansfieldille, koska filmiyhtiö halusi vähän näpäyttää Marilyn Monroeta, joka oli kävellyt niskojaan nakellen ulos Century Fox- studioilta. Helpolla yhtiö ei tätä uutta tähteä saanut, sillä heidän oli ostettava oikeudet tähden silloiseen työhön, lopetettava se ja vasta sitten pääsi oikutteleva bussi liikkeelle.
Jos Jayne vielä eläisi, hän olisi pirteä ja upea 78- vuotias täti-ihminen, joka saattaisi Linda Lampeniuksen kanssa vieläkin tempaista jonkun lyhyemmän konserton. Saataisi hän muutenkin olla sykähdyttävä näky.
Kuolema on kuitenkin yksi iso kummallisuus, joka noukkii meitä täältä yksi toisensa jälkeen pois. Juhannuksena kuoli mies, jonka kanssa kolmekymmentä vuotta sitten suunniteltiin maailmaa ja pohdittiin elämää kaikilta kanteilta. Nyt on pohdittava juttuja ilman häntä.
2 kommenttia:
Muistan myös tämän platinakaunottaren, ehkä siitä, että keräin OKA-kavipaketeista filmitähtien kuvia.
Minä keräsin parina talvena jääkiekkoilijoiden kuvia purkkapaketeista. Minun aikanani kahvi oli jo jauhettua ja tiiliskivenä kaupassa.
Joitakin kahvijauhatus episodeja muistan. Niissä paketeissa taisi olla autojen kuviakin ?
Lähetä kommentti