Olen ollut taas kokonaisen päivän uutispimennossa maantien päällä. Minä en nimittäin kuuntele radiota koskaan ajaessani. Heikentynyt kuuloni ärsyyntyy kaikesta melusta ja jollotuksesta, joten annan vain kumin laulaa.
Olin onnellinen auringosta ja paisteesta. Tapasin mukavia opiskelijoita ja nautin koko päivästä suunnattomasti. Pellot tuoksuivat tien varrella ja oras viheriöi. Eikä sanaakaan ulkomaailmasta.
Illalla olo on vähän oksettava. Henning Mankellin uusin kirja on yöpöydällä aloitettuna. Kirjailija itse taas on epämääräisissä olosuhteissa juutalaisten vankina. Olen syvästi huolestunut asiasta. Juutalaisten kynsissä kävi Jeesuksellekin huonosti. Kuinkahan vaarallinen mahtaa heidän silmissään olla ruotsalainen kirjailija ?
Taidan pitää huomennakin radion kiinni. Ummistan korvani asioille ja pysyttelen niiden ulkopuolella. Liikun huomenna nimittäin Etelä-Pohjanmaalla. Siellä on kuulemma luvattu viimeiseen asti tukea Jarmo Korhosta ja äänestää hänet vapaaksi. Kenetkähän maakunnan miehet haluavat vastaavasti ristiinnaulita ?
2 kommenttia:
Minä yritin meidän nykyisessä autossamme kuunnella cd-levyltä Rachmaninovin 2. pianokonserttoa, vaan se soitin perhana nielaisi koko levyn, eikä suostunut sitä otollisille korvilleni toistamaan. Pah. Onneksi nuoriso sai sen levyn pois, sillä tuo levy on minulle rakas.
Uutisia en kuuntele, koska siellä kerrotaan vain näiden jarmokorhosten touhuista. Tai siitä, että valitun kansan armeija on laittanut pinoon ihmisiä.
Tosin minua ei kannata ottaa vakavasti, sillä olen näinä päivinä sureva ihminen, sellaisille on samantekevää korhoset ja jungerit, urpilaisista ja muista kohkaajista puhumattakaan.
Otan osaa suruusi.
Minä ostin eurolla halpahallista Wagneria. Sitä on joskus riemullista huudattaa ja tuntea teutoonisia tunteita sallitusti ja musiikin varjolla
Lähetä kommentti