Tänään näin meidän Herramme muurahaisia työssä. Erityisammattikoululainen ja tavallinen vakituinen työntekijä olivat opiskelijan johdettavina ja ohjattavina. Työ sujuin hyvin ja opiskelija piti narut käsissään napakasti ja taitavasti huolimatta haasteellisesta työparista. Juttelimme tapaamisen päätteeksi opiskelijan kanssa kahden siitä, kuinka vaikeaa ja ongelmallista on joskus ohjata erityisryhmään kuuluvaa alaista. Minä myönsin ja otin jonkun esimerkin, jonka olin huomannut työmaalla. Kävi ilmi, että olin sekoittanut työntekijät pahemman kerran. Luulin erityisammattikoululaiseksi sitä, joka oli tavallinen, normaali ja pitkään työssä ollut henkilö. Erityisammattikoululaista luulin taas siksi tavalliseksi, tomeraksi ja ”normaaliksi”. Rummukaisen veljekset menivät siis jälleen minulta sekaisin. Huomasin, että itse en ole edes likipitäen viisas mies. Kyllä ihmisen lasta opetetaan kovalla kädellä.
5 kommenttia:
Noinhan silloin tällöin käy käy käy... :)
Vietiin kerran eksän veljeä deliriumin vuoksi katkaisuhoitoon psykiatriseen sairaalaan. Odotettiin hoitaajaa, joka noutaisi potilaan osastolle. Hän tuli ja sanoi eksälle "aletaans sitten mennä". : ))
Tämä on ilahduttava teksti! Niin sitä ennakkoluulot karisee, että ropina käy.
Niinpä...
Vaikuttavia elämyksiä kokee joka päivä, kun avoimin mielin ja silmin ryntää päin elämää.
Tänään kohtasin maantiellä kahden BMW- murrosikäisen kilpa-ajon. Rinta rinnan siellä ajettiin ohitseni yleisellä tiellä ja nopeutta oli ainakin 170.
Heistä ainakin saattoi olla varma; taliaivoja kummatkin
Mitä siinä, hyvä Tillman, tunnustelemaan! Kun toinen osapuoli kertoo asian olevan päin vastoi, on siihen heti vastattava, vähän hämmästyneen oloisesti, että "Niin niin, sitähän minä tarkoitinkin!"
Lähetä kommentti