Aloitin päiväni lopettamalla kirjan. Juha Seppälän Takla Makan on vanhenevalle miehelle raakaa luettavaa. Kuoleman läheisyys singahtaa jokaiselta sivulta muodossa taikka toisessa. Näissä Seppälän kirjoissa ei ole tapana ollut sellaista seikkaa, että onnellinen loppu maalaisi lukijan sydämestä pois ahdistuksen ja kysymykset. Päinvastoin, kysymyksiä jäi paljon, ja teksti jäi mieleeni elämään oma elämäänsä. Seppälän kevein viivoin maalaama baari- miljöö on kummitellut päässäni ja jatkaa tietenkin työtään viikkoja ja kuukausia. Joudun varmasti vielä palaamaan tähän kirjaan, kunhan saan pääkoppani järjestykseen Seuraavan Finlandia –ehdokaslistan kokoamisen voi minun puolestani aloittaa vaikka tästä kirjasta. Koska sunnuntain ohjelmaan oli etukäteen sijoitettu hankalan ja kauhistuttavan esseen viimeistely, kaksi tenttikirjaa ja puutarhatyöt, tein kompromissin. Menin puutarhaan ja kun puutarhassa olin saanut aikaan paljon käden jälkiä, pakenin television ja Sabrinan ääreen. Elokuvan nimi on suomennettu vähän kornisti Kaunis Sabrina. Vanheneva Linus , tuttavallisemmin Humphrey Bogart, lähti autonkuljettajan tyttären kanssa jälleen soitellen sotaan , koska pikkuveli oli sotkenut asiansa täydellisesti. Vanhenevan miehen varomaton tulen käsittely sai tälläkin kertaa sensuellin Sabrinan mielen sekaisin ja heti perään myös vanheneva Humphrey kehäkettu oli liekeissä. Ehdoton kohokohta elokuvassa on se, kun hulttioveli makaa läpinäkyvästä muovista tehdyssä riippumatossa ja vanhempi veli pitää hänelle puhetta riippumaton läpi, jolloin kuva veljestä tuntuu muovin läpi vääristyvän valheelliseksi. Luulen Humphreyn jo siinä vaiheessa retkahtaneen ja lasketteli siinä veljelleen täyttä luikuria. Päivästä jäi ikääntyneelle miehelle hyvä olo. Minäkin tulen varmuudella kuolemaan ja se prosessi tulee vaatimaan minulta suuria henkisiä ja ruumiillisia ponnisteluja. Kuolema on Takla Makan, suuri erämaa, josta kukaan ei pysty hengissä palamaan. Toisaalta taas Humphrey näytti illan päätteeksi sen, että kunhan tarpeeksi ensin näyttelee vaikeasti pokattavaa, ennemmin taikka myöhemmin esiin astuu jostain 22 vuotias ranskaa puhuva säihkysilmä, joka viis veisaa ikäerosta. Myös Seppälän kirjassa sen ikäinen nuorinainen ryhtyy parkkeeraamaan baarissa maamittausinsinöörin pöytään. Ei sekään erämaa ollut siis aivan kuiva ja kukaton Ensi viikko on kaiken tuon jälkeen taas toivoa täynnä.
8 kommenttia:
Tillman, luin muutama päivä sitten Takla Makanin loppuun. Se ei ollenkaan hämmästyttänyt minua. Seppälän kirjoissa kuolema vetää puoleensa miltei joka kirjassa. Vaikka ei hän kovin yksioikoinen ole.
Minun mielestäni kuolemassa ei ole mitään pelottavaa. Minä mielsin baarin jonkinmoisena kuoleman esikartanona heti alusta asti. Tavallinen suomalainen baari...
Se "oikea" Takla Makan on läsnä mm. Mannerheimista kertovassa Jyrki (?) Nummen kirjassa nimeltä Kiinalainen puutarha. Nummen kirja kummittelee tämän Seppälän kirjan takana. Oikeastaan en ihmettele, että Seppälä pani miltei viittauksen Kiinalaiseen puutarhaan.
Nummen kirjassa on puhe lapsista, uiguurilapsista, jotka edelleen kärsivät siellä erämaan laidalla. Tai heidän lapsenlapsenlapsensa.
Oletko lukenut Kiinalaisen puutarhan?
En ole lukenut, mutta nyt varmaan luen. Minua kiinnostavat nämä taustat aika tavalla ja muutenkin erämaat ovat mystisiä ja kummallisia apikkoja
mä tein levyllisen The Desert songs,
vasta myöhemmin hoksin, että on oikeasti erämaamystiikkaa,
ja se on myös ihan perususkiskamaa; se on kai sitä kun ne leipääntyy hilluloimaan, ja täytyy löytää oikeasti jotain lentohiekkaa jalkojen alle.
Danakil to suuri erämaa.....
Noin lauloi aikoinaan jo Teuvo Joutsela ja Humppaveikot
Markus Nummi - Lassi Nummen poika ja minun entinen oppilaani!
Pitääpä lukea heti kun aikaa liikenee.
Minulle selvisi nyt vasta tuo sukulaisuussuhde.
Harva tajuaa aloittaa päivänsä yhtä loistavasti kuin Sinä: lukemalla kirjaa ei aamun lehteä.
Onnittelen, olet oikealla tiellä!
HikkaJ:
Sanomalehdet ovat nykyään niin onnetonta luettavaa, ettei niistä tule kuin paha mieli.
Kirjoista voi saada itselleen eväitä päivään, vaikka lukisi jotain muutakin kuin Päivän Tunnuslausetta. Ei sillä, etteikö sekin olisi hyvää luettavaa.
Lähetä kommentti