Baijerilaisen abbedissa Valburgin mukaan ristittyä päivää kohti tässä mennään kovaa vauhtia. Jo 1300 vuotta kirkkofrökynän kunniaksi on riehuttu ja rellestetty. Viimeiset sata vuotta hommassa ovat olleet mukana työläiset ja opiskelijat.
En aio laittaa edelleenkään valkolakkia päähäni, mutta fuksivuoteni päättymisen kunniaksi voisin körnähdellä takapihalla työhaalareissa ja ulkoiluttaa lehtiharavaa työväenlauluja hoilaten. Kohta olen nimittäin jo toisen vuoden opiskelija.
En osaa työväenlauluista kuin ensimmäisiä säkeistöjä sieltä täältä. Niitä verisempiä. Vähän pidemmälle osaan hoilata Iso-Antin kuularuiskulaulua. Sitä, missä kuulat pisti piipussa klunk.
Liputuksen suhteen noudatamme vanhaa perinnettä ja olemme liputtamatta. Alkuviikosta oli veteraanipäivä ja silloin lippu jäi vahingossa koko yöksi salkoon. Tasataan nyt sitten vähän tämän viikon liputusmäärää ja ollaan liputtamatta. Myöskään ruotsalaisuuden päivänä residenssimme ei liputa. Sitä vastoin äitienpäivänä kylläkin. Isäinpäivänä emme taas liputa.
Tässä maassa ei onneksi ole vielä säädetty liputtamista pakolliseksi. Perustuslakikomitealla on nyt ollut viime aikoina tärkeämpää tekemistä.
Meillä ei juoda kuohuviiniäkään, eikä syödä nakkeja. Minä olen ajatellut laittaa lihapullia taikka lasagena. Kreikkalaisten tuhlareiden kunniaksi saatan sotkea salaatin Unionin korkeasti tukemista feta -juustosta ja oliiveista. Muutaman oliivin saatan syödä myös dry-martin aperitiivin kera.
Vappuna taidan syventyä sosiologian kirjaan. Se on riittävän punaista tekstiä siinä mielessä, että edes jotain vappuun perinteisesti kuuluvaa tulisi harrastettua.
Minulla on ollut pitkään sellainen harhaluulo, että sosiologia olisi arvovapaata tieteellistä tiedettä yhteiskunnan tilasta ja olemuksesta. Sivuaineopinnot ovat pudottaneet kalansuomut silmiltäni. Osa tenttikirjoita on sangen hupaisaa reliktiä 1970-luvulta. Kunhan olen 60 opintopistettä ko. aihetta lukenut, vaarana on se, että ensi vappuna hillun tuolla marssirivistön jatkona.
Karnevaalin odotusta kaikille kuitenkin tasapuolisesti.
10 kommenttia:
Työväenlaulujen sanat ovat monelta unhoon jääneet.
Merikannon Työväen Marssiakin lauloivat demarien johtohahmot sanoilla "rai rai" jokunen vuosi sitten. Lehdessä sanottiin.
En minä muista Jääkärin Marssistakaan sen enempää kuin alkusanat, jotka ovat kauhistuttavat;
Syvä iskumme on viha voittamaton...
Saatan oikeastaan kuunnella vain Narvan marssia, sillä sen yhteydessä vain ollaan kuolleita, ei yleensä enää tapeta.
Sillanpään marssilaulun sanat taidettiin keksiä talvisodan aikana Tukholmassa...
Näitä paradokseja on paljon.
Me lauloimme aikoinaan Niinisalossa Kalle Kustaan Muoria, jonka sanoissa mainittiin mm. se, että Heppa koulun hevonen on värisokea....
Marssimisen tyylikin on hupaisa. Eri maiden sotilasjoukot etenevät kohti kuolemaa, mikä hiipien, mikä jalkaa korkealle nostaen. Bunkkereissa olleiden herrojen mieltymysten mukaan.
Meillä nostettiin lippu salkoon jokaikisenä liputuspäivänä. Isä oli sitä mieltä, että jos on salko, niin liputetaan.
Pienenä partiotyttönä autoin aamuisin oikein mielelläni isää lipun nostossa, mutta myöhemmin vappuaattona itseni väsyksiin juhlineena aikainen aamuherätys ei enää ollut hauskaa.
Tunnollisena tyttönä nousin kuitenkin hoitamaan osuuteni vaikka salko näyttikin heittävän kuperkeikkaa.
Meilläkin kotona aikoinaan liputettiin aina kun kalenteriin oli merkitty semmoinen kuva.
Minä olen talvella aika laiska kahlaamaan lumihankeen ja jäätyneitä naruja aukomaan. Siitä mukavuudenhalusta se on sitten lipsunut yksilöllisen päätäntävallan käyttöön.
Täytyy myöntää, että painetta on kovasti meilläkin 100 %:n liputukseen
Minä oikeasti luulin, että jos salko on niin pitää liputtaa vaan näin sitä sivistyy kun lukee laadukkaita julkaisuja.
Jääkärimarssin osaisin vieläkin kokonaan, laulatinhan sitä reippaalle joukolle nuorukaisia tässä vain reilut 20 vuotta sitten.
Enkä edes joutunut putkaan, vaikka lähellä kyllä oli. Kompensoidakseni aioin seuraavana päivänä laulattaa Punakaartin marssin, mutta sen hoksasivat kieltää etukäteen.
Meillä on kirjahyllyssä rivi 70-luvun sosiologiaa muistona senaikaisesta Miehen sosiologian cumusta. Kurkistin innoittamanasi sinne ja jäin miettimään, milloin viimeksi luin vaikkapa asiasta: "Tavarafetišismi kapitalistisen tuotantotavan tuotteena ja edellytyksenä"...
Aamulla pitää olla virkeässä vedossa ja ansatsi kunnossa, että soitto onnistuu. Ohjelmassa on yksi marssi, joka sekään ei ole kovin verinen:
http://www.youtube.com/watch?v=CTj8Brr7OMo&feature=player_embedded#!
Hyvää vappua!
Minulla oli lippusalossa pitkän aikaa radioamatööritoimintaa varten hinattuna 40:n taittodipoli, jonka toinen pää oli pihakoivun juuressa kiinni ja toinen pää mattotelineessä.
Keskikohta oli nostettu lipputankoon ja sieltä sitä myös syötettiin.
Siitä tuli vähän sanomista, sillä muut mattotelineen käyttäjät kokivat ripustukset esteettisesti huonoiksi.
Raumalla päin lukiokaveri kertoi vetäneensä farkut pesun jälkeen kuivumaan lipputankoon. Naapurin mökin haltija sattui olemaan maaseurakunnan nimismies. Hän oli kirjoittanut 6 päiväsakkoa opiskelijalle Suomen lipun häpäisystä.
Ehkä minäkin olen siihen syyllistynyt
Kiitos , sitä samaa sinulle Kari.
En ole musiikki miehiä, mutta nautin kuuntelusta. Minulla soi Theophilus Monk. Mukavaa tausta musiikkia karnevaalin aattona
Alkaa olla karnevaali tässä laskupuolella.
Harmitti, kun itse kehitelty marinadi ei ollut niin hyvä kuin tehdessäni sitä tykönäni hehkutin.
Vaan sitähän tämä, välillä paremmin, välillä huonommin hankkeet onnistuvat.
En osaa minäkään kuin sanoja sieltä täältä eri puolueiden marsseista. Ehkä Punakaartilaisten marssin osaan parhaiten, kiitos Väinö Linnan Tuntemattoman sotilaan Vanhalan.
Veikko Huovinen mukaili Jääkärinmarssia hienosti:
"Syvä iskuni on, viha voittamaton,
sammumaton, talttumaton, hei, rallati rallati rei" tai jotenkin sillä lailla.
Tutkimatta hirttäminen, mestaus!
Lähetä kommentti