Lomaviikon kynnyksellä

Asuntoministeri Jan Vapaavuori huolestui tässä taannoin asuntojen kattojen lumikuormista. Ei olisi pitänyt.

Nyt on yksi kuollut ja 30 -60 ihmistä kipsattavina tai muuten hoidossa. Lumen katolta pudottaminen on jännää ja mukavaa hommaa, varsinkin kun itse ministeri kehottaa siihen. Monelle kuitenkin on hämärää se, miten siellä katolla pysyy.

Poikkesin taannoin Tampereella sosiaali- ja terveysministeriön työsuojelunäyttelyssä. Siellä oli esille monen moista valjasta ja remeliä, jolla lumenpudottaja saattaa sitoa itsensä kiinni, jottei tipu alas.

Näyttelypäällikkö kertoi hupaisan tarina eräästä kipsissä olevasta herrasta, jonka tämä näyttelypäällikkö oli sattumalla tavannut sairaalassa, kun oli ollut omaa isäänsä katsomassa.

Viereisessä sängyssä oli maannut mies melko täydellisessä kipsissä. Vierailija oli kahvitauolla kysynyt vaivihkaa omalta isältään, että mikä sille sun huonekaverille sattunut.

Isä oli kertonut.

Huonekaveri oli mennyt pudottamaan katolta lunta. Hänen talonsa oli kuitenkin ollut sellainen kaukolämmitteinen rivitalo, jossa ei ollut kunnollista savupiippua, eikä muutakaan sopivaa paikka, johon olisi voinut sitoa itsensä kiinni.

Niinpä herra päättikin käyttää ainakin takalappeen osalta apuna pihalla seissyttä perheen maasturia. Hän sitoi varmistusköyden maasturin vetokoukkuun, veti köyden katolle,, yli harjan ja sitoi köyden vyötärölleen. Hän mittasi tarkasti pituuden, jotta hän ei pääse toiselta puolelta putoamaan.

Lumen luonti oli mukavaa ja jälkeä oli syntynyt kovasti. Kesken urakan kuitenkin katolla ollut työmies oli kuullut ulko-oven käyvän ja rouvansa tulevan ulos. Rouva oli huhuillut hetken miestään, mutta kun työ maistui mukavalta, herra ei ollut ehtinyt vastata rouvalla tarpeeksi nopeasti. Niinpä rouva huikkasi etupihalta, että, ole missä olet, hän lähteen nyt käymään R-kioskilla.

Ihan R-kioskille asti rouva ei päässyt, mutta kuulemma pari kortteli kuitenkin, ennen kuin outo perässä roikkuva häntä oli kiinnittänyt hänen huomionsa.

Minä vein oman vaimoni tänään Tampereelle. Hän lähti viikoksi kaupunkilomalle Osloon. Hänen suurin huolensa oli se, että viikon aikana ravintoni sisältäisi kaikkia aakkosten vitamiineja. Lohdutin häntä sillä, että pääasiassa yritän nauttia A-luokan makkaraa ja B-luokan olutta. Muut kirjaimet hoituvat siinä ohessa.

Mutta ministereille vielä lopuksi vähän terveisiä. Älkää innostako kansalaisia oman alanne töihin. Jälki voi olla tuhoisaa. Ajatelkaaka vaikka sitä, että liikenneministeri Vehviläinen innostaisi kansalaisia liikenteessä itse itseään käskemään ja uusia ajolinjoja kehittelemään. Taikka sitä, että teollisuusministeri Pekkarinen kannustaisi jokaista laittamaan itselleen pienteollisuutta. Voin vakuuttaa ministereille, että tämän kansan mielikuvitus kaipaa vain irtipääsyä.

Tervetuloa lukijaksi, Litani936