Khyra Ishaq

Britaniassa äiti ja isäpuoli ovat tappaneet lapsensa nälkään. Lapsessa on kuulemma asustanut paha henki se on pitänyt saada irti. Apuna on käytetty keppiä ja nälkäkuuria.

Häätötoimessa tyttö menetti 40 % painosta ja lopusta, 60%:ta tuli laivatermiä käyttääkseni nk. kuollutta painoa. Ansiokkaasti The Mail lehti tätä selostaa ja sivulauseessaan tuo ilmi sen, että skitsofreniasta kärsinyt isäpuoli olisi ollut jonkin sortin muslimi.

Keppiä Britanniassa on annettu aina. Etonissa semmoinen kuulemma kuuluu oleellisena osana nuortenmiesten kasvatukseen. Kummallista kuitenkin on se, että oma äiti sallii sellaisen omalle lapselleen.

Lehdessä on ansiokkaita kuvia perheen jääkaapista, joka on ollut pullollaan oikeaoppisesti teurastettua ja valmistettua evästä. Lapselle ei sitä ole kuitenkaan herunut.

Perheen luona on käynyt poliiseja ja sosiaaliviranomaisia yhtenä köytenä, mutta kukaan ei ole havainnut mitään epäilyttävää. Koulussa tämä tyttö ei ole ollut, koska äiti ja isä olivat ottaneet hänet sieltä pois ja antoivat hänelle oikeaa ja kunnollista opetusta kotona.

Näin tämäkin juttu kiertyy lopulta opetukseen ja kasvatukseen. Eilen taisin kirjoittaa Emma Jonesista, joka oli opettajana Abu Dhabissa. Hänelle kävi huonosti. Tässä jutussa Khyralle kävi huonosti.

Hyvä ja kunnollinen kasvatus on sitä, että kenellekään ei käy erityisen huonosti ja kaikki sosiaalistuvat ja pääsevät nauttimaan elämästään. Koululaitos on paikka, jossa tämä yritetään turvata. Vääränlaisessa viitekehyksessä tämä turvaaminen on hankalaa ja vaivanloista. Jotenkin on kuitenkin irvokasta, että näissä kummassakin tapauksessa muslimi-uskonto välillisesti on surun primus - moottorina. Emma pelkäsi muslimiyhteisöä, Khyra sairasta muslimi – isäpuolta.