Olisi mukavaa, jos sää vähän lauhtuisi. Pihassa olevat koristekuuset ovat tykkylumen peitossa ja niiden latvat ovat katkeamispisteessä. Koristepajut makaavat jo kohta kaavatien päällä ja ne on joka tapauksessa leikattava keväällä alas, sillä ne eivät tahdo elpyä. Pihakatajakin on matkimassa jousipyssyä lumitaakan alla, mutta se sentään taipuu, ja elpyy.
Pakkanen ja tuuli katkaisivat radioamatöörimaston haruksen. Sekin tulee kohta alas, ellen ennätä ankkuroimaan sitä pihakoivuun uudella haruksella.
Minä suoraa sanoen, en oikein pidä talvesta, en ainakaan lumitöistä ja kireästä pakkasesta. En pidä pitkistä alushousuista. En pitänyt aikoinaan raappahousuistakaan.
Vaateteknologia oli nuoruudessani melko kehittymätöntä. Moni lukija muistaa varmaan sen tarjoamat vaihtoehdot; kerrospukeutumista, kerrospukeutumista ja villa- taikka raappahousut. Välihousuiksi niitä kutsuttiin myös.
Jalkaa laitettiin huopikkaat kotipihalle, mutta kouluun ne eivät olleet oikein katu-uskottavia, niinpä monet kulkivat monoissa, koska kouluun mentiin usein suksilla. Jos ei ollut monoja, kuljettiin kumisaappaissa, jotka olivat pirulliset välineet pakkasella. Silloisissa monoissa ei ollut lämmittäviä vuoria, eikä eristeitä. Silloiset monot olivat kylmiä kapistuksia.
Syksyisin kansakouluopettaja jakoi mono-osto-kuponkeja. Lapset eivät oikein tahtoneet tietää sitä, missä se varallisuusaste, tai varattomuusaste kulki, joka mahdollisti kunnan hätäapukupongin ottamisen. Niinpä opettaja tavallisesti tiesi asian heidän puolestaan ja jakoi niitä niille, joiden tiesi olevan huonoista oloista lähtöisin. Sillä kupongilla sitten lapsi saattoi huoltajansa kanssa mennä paikkakunnan kenkäkauppaan ostamaan kallisarvoiset monot. Muita talvikenkiä en muista olleen. Huopikas oli huopikas, se ei ollut oikein kenkä.
Mutta minä en siis pidä välihousuista, en talvesta, enkä pakkasesta. Lukijoille tiedoksi, tänään oli pakko laittaa pitkät alushousut jalkaan. Siksi olen erityisen apealla mielellä tässä viimassa ja tuiskussa.
Pakkanen ja tuuli katkaisivat radioamatöörimaston haruksen. Sekin tulee kohta alas, ellen ennätä ankkuroimaan sitä pihakoivuun uudella haruksella.
Minä suoraa sanoen, en oikein pidä talvesta, en ainakaan lumitöistä ja kireästä pakkasesta. En pidä pitkistä alushousuista. En pitänyt aikoinaan raappahousuistakaan.
Vaateteknologia oli nuoruudessani melko kehittymätöntä. Moni lukija muistaa varmaan sen tarjoamat vaihtoehdot; kerrospukeutumista, kerrospukeutumista ja villa- taikka raappahousut. Välihousuiksi niitä kutsuttiin myös.
Jalkaa laitettiin huopikkaat kotipihalle, mutta kouluun ne eivät olleet oikein katu-uskottavia, niinpä monet kulkivat monoissa, koska kouluun mentiin usein suksilla. Jos ei ollut monoja, kuljettiin kumisaappaissa, jotka olivat pirulliset välineet pakkasella. Silloisissa monoissa ei ollut lämmittäviä vuoria, eikä eristeitä. Silloiset monot olivat kylmiä kapistuksia.
Syksyisin kansakouluopettaja jakoi mono-osto-kuponkeja. Lapset eivät oikein tahtoneet tietää sitä, missä se varallisuusaste, tai varattomuusaste kulki, joka mahdollisti kunnan hätäapukupongin ottamisen. Niinpä opettaja tavallisesti tiesi asian heidän puolestaan ja jakoi niitä niille, joiden tiesi olevan huonoista oloista lähtöisin. Sillä kupongilla sitten lapsi saattoi huoltajansa kanssa mennä paikkakunnan kenkäkauppaan ostamaan kallisarvoiset monot. Muita talvikenkiä en muista olleen. Huopikas oli huopikas, se ei ollut oikein kenkä.
Mutta minä en siis pidä välihousuista, en talvesta, enkä pakkasesta. Lukijoille tiedoksi, tänään oli pakko laittaa pitkät alushousut jalkaan. Siksi olen erityisen apealla mielellä tässä viimassa ja tuiskussa.
Olen yhä varmempi siitä, että ne huhut, jotka kertovat ilmastomuutos-raporttien väärentämisestä, ovat tosia. Minulla ainakin on sietämättömän kylmää.
7 kommenttia:
Heipparallaa...
Minä tykkään tästä talvesta, näistä ihanista lumisista taideteoksista, hiihtämisestä ja siitä että kissat pysyvät sisällä...
Olen pekotettu pitämään villahousuja, hiihdin kouluun ja välitunnilla...
Nyt pukeudun toppahousuihin ja on ihanan autuaalisen läämin olo...en malttaisi riisua niitä sisällä...
kivaa päivää!!!
Rati riti rallaa.. tuli talvi hallaa..
Haluttomuutesi pukeutua pitkiin alushousuihin saattaa johtua myös siitä ettet ole löytänyt laadukasta kuin "toinen iho" -alushousuja.Niitä mitä miehet ei edes halua riisua pois -tiukassakaan paikassa. Nyt Tillman, suunta kaupantädin juttusille.
On kuulemma jotain Bambu-kerrastoja....
Ehkä minun todella pitäisi mennä.
Sana kerrasto on ovela. Viittaakohan se jotenkin kerrospukeutumiseen, tai vaatteiden kerrannaisuuteen taikka kerrasto.. vaatekerta...siis yksi vaatekerta lisää. Silloin se oikeastaan voisi olla kerrannainen
Joo, ei ennen ollut kuin monot. Mutta minun ei tarvinnut välttämättä pukeutua hameeseen (paitsi koulussa se oli pakollinen), vaan suurimman osan päivästä olivat isot ensteks-haalarit (jollaisia myös talkkari käytti), pipo, lapaset, kahdet villasukat ja pari numeroa liian isot monot.
Huopatöppösiä käytettiin pihalla, kouluun ne eivät käyneet siitä syystä, että eivät sopineet suksiin. oli sentään suksissa jo rotanloukut. Siis niissä järvisissä, jotka olivat aina poikki, kun laski harjun lukkoa alas-ylös. Kirkonkylällä oli suksien tervaaja joka osasi paikata suksen. Se tavallaan juotti palaset yhteen tervalla, vaikka siellä sisällä oli kyllä naulakin.
Ei joka lapsi saanut jokaisen poikkimenneen suksiparin lisäksi uusia. Korkeintaan joululahjaksi.
Minä en tiedä miesten kerrospukeutumisesta muuta kuin että ei se juuri naisten pukeutumisesta nykyään eroa.
Ennen oli kyllä väärin, ettei koulussa eivät likat saaneet käyttää pitkiä housuja. Sen sijaan villahousuja ja puuvillaisia tai villaisia pitkiä sukkia ja aina jäi kaistale ihoa paljaaksi reidessä. Siis ihan vain sen kirotun hameen vuoksi.
Eli olitte te poijat paremmassa asemassa muinoin!
Hymyä huuleen, kyllä se talven selkä tästä vielä taittuu! : ) Välillä muistutan minäkin itseäni lapsuuden pakkastalvista Oulu-Kajaani -vinkkelillä, mittari näytti -35° ja ulkona vain puuhasteltiin kerrospukeutuneena. Ei ollut tietoakaan goretexeistä ym., vaan käsissä oli mummon neulomat vanttuut ja niiden päällä nahkakinttaat. Kastuttuaan niistä tuli jossain vaiheessa kovat korput, kun taas jäähtyivät. Monoissa minäkin koulussa olin usein, sillä hiihdin metsän läpi vajaan kahden kilometrin matkan kouluun... ; )
Minä tulen toimeen nykyään läpi vuoden samalla goretexx -ulkoiluasulla, joka ei siis ole mikään talviasu. Lisäilen välille niitä kerroksia ja paras kapistus on lämpökerrasto, joka ei ahdista. Sukkahousut ja minä emme sovi yhteen, joten pidän niitä "pitkiä kalsareita"... : )
Talvi on ihanaa, kaunista aikaa, joka loppuu aikanaan. Parempi tämä kuin plussaa mittarissa ja pimeää, lumetonta maisemaa! : D
Suksisiteet olivat minulle sosiologinen mysteeri.
Voitto-siteet olivat hyväksyttävissä juuri ja juuri, rotanloukkuja ei kukaan halunnut pitää ja Y-siteet olivat ne halutut
Monojen pohjissa olleet reijät eivät olleet vielä microsoft-yhteensopivia, joten usein sinne tuli ylimääräisiä reikiä, taikka, jos lunta oli jäänyt monon pohjaan, sinne tuli venyneitä pitkiä reikiä, jotka sitten aiheuttivat sen, että mono hölskyi siteessä.
Jotkut laittoivat jopa kumisaappaan siteeseen, mutta se oli kumisaappaan tuho ja varpaillakin oli ahdasta
Kuten muuan optimisti totesi taannoin; onneksi ilmasto on lämmennyt - muuten vois olla pirun kylmä!
Lähetä kommentti