El camino - tie

Julkisuuteen on saatu ensimmäisiä alustavia tietoja elvytyspakettien väylähankkeista. Hirvaskankaalle, Jyväskylän pohjoispuolelle ryhdytään rakentamaan alikulkua nelostien alitse. Siilinjärvelle ryhdytään rakentamaan jotain muuta, Joensuuhun tulee valtatie 6 remonttia, Poriin väylää. Summat voi jokainen katsoa itse.

Sitten pitääkin vain asettaa Suomen kartalle hallituksen ministerien kotipaikkakunnat. Kun ne on saatu, voi mittailla kyseisten hankkeiden ja ministerien kotirappusten välimatkan. Kun näin saadut välimatkat lasketaan yhteen, tulokseksi voi odottaa muutamaan kymmentä kilometriä.

Toivoa sopii, että tulevien hallitusten ministerit aina ymmärretään valita suurilta paikkakunnilta. Muuten käy vielä niin, että tilattu tie ei mahdu kotipitäjän rajojen sisälle ja se on laitettava tilanpuutteessa kovasti mutkille .

Photo Friday

This time Photo Fridays challenge is "costume".

This couple is not singing Jailhouse Rock. They just want to put a spell on you.

You can click them bigger

El sueno - uni

Tänään Tillman on apaattinen ja väsynyt. Aamun uutiset eivät ole kovin riemastuttavia ja viime yönä jatkui sama härdelli, josta jo eilen kirjoitin. On vähän nuutunut olo ja tämän ikäinen mies tarvitsisi jo lepoa.

Vähän mieltä piristi se, että joku oli löytänyt reliktin Leipzigistä. Siellä oli ollut nimittäin vuodesta 1988 joku kaksio ihan koskemattomana ja pöydät ynnä hyllyt täynnä derkku-kamaa.

Toisaalta taas mieli menee vakavaksi kun huomaa verkkosivulla uutisen, jossa ilmoitetaan että Irakissa on pystytetty patsas sille äskeiselle kengänheittäjälle. Kengänheittäjän kenkämallia kuulemma Irakissa tehdään taukoamattomassa kolmivuorossa ja kenkätehtaan koneet huutaa hoosiannaa. Markkinat ovat auenneet

Jari Sarasvuo on kehitellyt laskusuhdanteeseen uuden opin. Nyt on kyse Fight club. Kuntorääkkiä kuutena aamuna viikossa. Jos et saavuta asettamiasi tavoitteita, joudut maksamaan osallistumismaksun, 1890 euroa, kaksinkertaisena.

Mistä näitä profeettoja oikein riittää… No kunhan odottelemme ensi syksyyn, konkurssin tehneitä yrittäjiä on paljon taas liikkeellä läppärin kanssa. Suolaisen konsulttipalkkion vastapainoksi he kertovat yrityksellesi kuinka saavutat menestystä, kunniaa ja mammonaa. Viimeksi 1990- luvulla näitä oli oppilaitoksenkin ovien takana aamuisin parijonossa.

No he sentään esiintyivät omalla nimellään. Sellainen muistikuva minulla olisi, että tämä Sarasvuo olisi entinen Heinonen.

Lähden estraadille. Jospa siellä olo piristyisi. Viime yönä remmissä eivät olleet enää lukiotytöt vaan jotain hyvin paljon vaativampaa; lukioaikainen naisopettaja. Säästän teidät yksityiskohdilta.

Kuvan sääret eivät liity uneen, vaan ovat LIFE-lehden sivuilta

Numerosos - moni

Valokuvatorstain aiheena on tällä kertaa " Moni"

Tässä on ainakin montaa asiaa monta kappaletta. Tillman ei tiedä, onko kyse neli-niitisestä taikka kuusi-niitisestä, mutta loimia näyttää olevan enemmän ja kuteita vähän liian vähä kun on jäänyt noin harvaksi.

Uskoisin, että kyseessä on näyte Antti Tuurin kirjoissaan kovasti mainostamista kauhavalaisista mattokutomo-tuotteista. Ettei vaan olisi Matsonpin Taiston verstaalta lähtöisin.

Kuvaa voi klikata suuremmaksi jos tohrit

Juguetear - peuhata

Ylimääräiset unihiekat varmasti aiheuttivat sen, että pehuhasin koko yön unissani lukioaikaisten naisten kanssa. Olen sitä aamun tunteina miettinyt ja pohtinut. Piti tarkastaa jopa pari seikkaa Jungilta ja Freudilta. Mutta ei hätää, tämä näyttäisi pysyvän aisoissa hyvin. Pitää olla vain tarkkana tuon unihiekan annostelun kanssa. Pienikin määrä näköjään muuttaa unia.

Takavuosina 1980 –luvun lopulla, kun kerran taas yritin epätoivoisesti irti tupakasta, innostuin kokeilemaan nikotiinilaastareita. Ne sopivat minulle jotenkin paremmin kuin ne purukumit. No minä lätkin laastaria sunnuntaina olkapäähän ja ryhdyin jännittyneenä odottamaan, koska kessunhimo iskee. Koko pyhä siinä meni ihmetellessä eikä mitään erikoista tuntunut. Tupakkaa ei tehnyt mieli ja olo oli rauhallinen

Yöllä sitten alkoi todellinen samba. Ensimmäisenä yönä vingutin lakanoita unissani kolmen naisopiskelijan kanssa. Aamulla oli rento ja autereinen olo. Iltapäivällä ryhdyin tavaamaan tarkemmin laastaripakkauksessa ollutta ohjelappusta. Siellä varoiteltiin hikoilusta, rytmihäiriöistä, ja toden totta, siellä varoiteltiin myös ”villeistä” unista.

Illalla lätkäisin taas uuden laastarin olkapäähän ja menin odottavin mielin vuoteeseen. Heti kun sain silmäni kiinni, meno jatkuin entistäkin irstaampana. Viikon aikana selasin oppilaitoksen kaikkien naisopiskelijoiden siipisulat moneen kertaan.

Loppuviikosta vaimo alkoi ihmetellä vähän, kun mies pesee hampaitaan jo ilta seitsemältä ja hiipii petiin ennen iltauutisia. Perjantaina ajattelin sitten oikein viikonlopun kunniaksi repäistä ja läimäsin nikotiinilaastarit kumpaankin olkapäähään. Odottelin innolla nukahtamista.

Kun uni tuli, alkoi todella hillitön meno. Nyt vastapelurina oli kuitenkin lähes 70 vuotias anoppini. Heräsin melko tuskaisena ja voipuneena kello 4 aamulla ja kädet vavisten menin hermosauhuille. Rajansa se sentään on irstailullakin.

Sen jälkeen olen pysytellyt nikotiinipurukumeissa ja hyvissä sikareissa.

No viime yötä on mukava muistella. Ei hermostuta ollenkaan. Osasin unessa kaikki immelmannit.

Lanzarse - syöksyä

Puhuin tänään kuusi tuntia putkeen. Välissä aina 10 minuutin tauko ja yksi lounastunti. Puhuin nuorison uuvuksiin vaikka unta itsellä oli vaivaiset 3 tuntia viime yönä. Tänään pitää lisätä unihiekka-annosta molemmista purkeista. On todettava vain tyynesti, että kyllä lenkit kestää jos resepteissä on virtaa. Kierroksia on nyt sen verran kunnolla koneessa, että psykiatrirouva puhaltaisi jäähylle välittömästi, jos näkisi.

On vähän huono omatuntokin. Toinen blogi roikkuu joulukuisen merkinnän varassa, vain vaivoin hengissä. Sinne olisi saatava tekstiä mielenterveyspotilaan riemusta. Sellaista aikaa nimittäin moni meistä alitajunnassaan elää tänä keväänä.

Kun oma psyyke on rähjä-asteella, lähellä räjähtämistä, toisten paniikki on jopa lohdullista. Ei tunnu enää niin yksinäiseltä. Ympärillä ei ole ylenpalttisuuden kulutusjuhlaa, riemukkaita irtiottoja eikä seesteistä harmoniaa. Kun yhteiskunta ryhtyy sairastamaan, ennestään sairaalle ei tule entistä pahempaa, vaan muu porukka siinä lähestyy sinua, tulee rinnalle ja synnyttää kummallisen ja valheellisen onnen tunteen. Nyt en ole yksin, nyt yhteiskunnaan on pakko hetkeksi hengähtää, nyt ne eivät karkaa horisonttiin. Jospa ne nyt ymmärtäisivät edes vähän.

Kummallinen kuvio tuo on. Eipä ole asiasta juurikaan ollut artikkeleita tai keskustelua julkisuudessa, mutta niin sen asian aistii. On mukavampi välillä syöksyä kohti hornaa kun muutkin joutuvat pitämään huiveistaan kiinni.

El espacio - avaruus

Paluu maanpinnalle tapahtui illalla yhdentoista aikaan. Töistä kotiuduin kaikkine murheineni vasta puoli kahdeksan, jolloin virtaa oli vielä liikaa miehessä iltatoimiin ja joutenoloon. Kellonympärys oli jäänyt päälle.

Luin Katri Lipsonin Kosmonautin unta ja väsymystä odotellessani. Ajattelin, että Finlandia ehdokas, vuoden esikoinen ja muutenkin kiitetty kirja saisivat minut pois työpäivän painajaisista.

Mutta minä petyin. Kirja oli vähän ahdistava, rujon romanttinen kuvaus 1980-luvun Murmanskista ja kahdesta nuoresta pojasta. Ymmärsin hyvin poikien kasvukivut ja haaveet, ymmärsin hyvin jopa kiusattua musiikinopettajaa, mutta suuren isänmaallisen valtion rooli jäi hataraksi. Tällä kertaa en voinut olla samaa mieltä arvostelijoiden kanssa.

Kirja on hyvä kirja. Se on erinomainen kirja ollakseen esikoinen. Kirjassa on syvyyttä ja tuoreutta, mutta Finlandia ehdokas se ei ole. Ei missään nimessä.

Neuvostorealismin kuvaus on osin hätkähdyttävää, osin jopa epäuskottavaa. Venäläiset on laitettu puhumaan kliseenomaisia lauseita ja pöydällä ovat kaikki suolakurkku ja suolasieni kliseet. Ja kuitenkin , heti kun tarina kohtaa taas avaruudesta haaveilevan nuoren miehen taikka kiusatun opettajan, voimaa kertomukseen virtaa kuin miehiä Punaiselle torille vappuparaatissa.

Ja niin kuin elämässäkin, pääroolin vie lopulta kosmonautin paras ystävä, jonka lomakokemusten kautta tuskaa ja ahdistusta sitten puretaan joka puolelle ja kaikin keinoin. Jotain neuvostovaltion oleellista herkkää kieltä siinä vaiheessa soitetaan.

Kosmonautista on sanottu, että se on ehjä romaani. Olen eri mieltä. Minusta romaani on rikkonainen ja osin kaoottinen. Ehjä se on vain rikkonaisuudessaan. Minun oli vaikea seurata juonta, minun oli vaikea ymmärtää, mitä nuorelle pojalle todella tapahtui ennen sairaalaan joutumistaan ja sairaalan jälkeen. Minä en lopultakaan ymmärtänyt ja tajunnut kuka ja missä lopulta keksivät illuusion Kosmonautista; poika pienenä lumihangessa, vai neuvostoviranomaiset votkatuiskeessa ymmärryksensä pohjamudissa.

Tuli mieleeni lopuksi toinenkin kosmonauttikuvaus. Joni Skiftesvikin romaani Gagarin lumessa (2000) käsittelee vähän samoja teemoja vähän samoin keinoin. Jostain syystä siitä kirjasta pidin enemmän. Toisaalta tämä Lipsonin Kosmonautti voi olla niin hyvä kirja, että en ensilukemiseltani saanut siitä irti tarpeeksi.

Olen lukenut nyt 4 tämänvuotista Finlandiaehdokasta ynnä rannalle jätetyn Tervon. Edelleen Seppälä ja Åsbacka keikkuvat minun listani kärjessä. Yritän lukea vielä loputkin ehdokkaista, jotta voin jotain lopullista sanoa asiasta. Nyt ryhdyn kuitenkin taas pyörittämään tahkoa

El cosmonauta - kosmonautti

Kohta laitan sorvin sammuksiin ja lähden kotiin. Pimeää oli tullessa ja pimeää on nyt lähtiessä. Valossa muu väki on tuolla jossain kylällä päivä'n aikana tehnyt jotain muuta, mutta tämä oma kellonympärykseni on taas kerran myyty täällä pimeyden keskellä työnantajalle.

Kun pari hommaa menee päivän aikana reisille ja pari hommaa vain sinne päin, ei voi juuri olla ylpeä ja tyytyväinen. Edes työyhteisön sosiaalinen konteksti ja esimies- alaissuhteet eivät tänään voita työnantajan tarjoamia taloudellisia kannusteita. Tänään olen palkkani ansainnut, vaikka vähän sutta tulikin.

Toisaalta, viikon kadoksissa ollut espanjan tenttini on viimein löytynyt. Semmoiseen en ole sentään koskaan itse pystynyt; oppilaan tentin hukkaamiseen. Päivässä on siis hivenen valoakin.

Kotona odottaa kylmä olut ja Kosmonautti, finlandiaehdokas. Olen maistellut kirjaa jo muutaman sivun ja voin vakuuttaa, että mikään turha kirja ei ole kyseessä. Palaan asiaan, jahka olen saanut sen luettua

Destruir - tuhota

Sodan tuhoja on ryhdytty arvioimaan Gazassa. Sota on kamala asia, sen ymmärsi jo aikoinaan Hietasen poika jatkosodassa kun hän asiasta filosofoi Veeralle. Surkeutta syntyy ja vahinkoa tulee; talo palaa ja metsää kaatuu.

Saudiarabia on luvannut jo huikean summan rahaa Gazan alueen jälleenrakentamiseen. Tillman miettii sitä, miten raha jaetaan vahinkoja kärsineille. Saavatko Fatahin perheet mitään ? Millainen on vahinkojen arviointiperiaate ja -systeemi.

Sodan vahinkoja on aina arvioitu. Ei se uusi asia ole. Törmäsin viikonloppuna netissä seikkaillessani kansalliskirjaston digitaaliarkistoon, jossa oli tästäkin asiasta jämptisti tehtyjä muistiinpanoja. Sodista meillä ei ole ollut puutetta ja näkyy aina pännämiehiäkin riittäneen.

Löysin sivuille tämän mielenkiintoisen blogin kautta. Arkistolaitoksen digitaaliarkistoon on digitoitu Suomen sotaan ( 1808 - 1809) liittyviä dokumentteja. Buxhoevdenin päämajan siviilikanslian papereista löytyvät mm. Vahingonkorvaushakemukset tutkimuspöytäkirjoineen.

Laitan tähän esimerkkinä aukeaman (kuva 616), , jossa kotipitäjäni tilalliset ovat päässeet kertomaan luovuttamistaan vaate- ja ruokatavaroista. Kuten huomaatte, jo silloin on osattu sodan jälkeen tarkasti korvausvaatimukset kirjata ylös.

Monesta talosta on hävinnyt viina ja tupakkaa, vanttuita on mennyt monet parit ja leipää on otettu kaikista taloista. Kuivattu liha ja läski ovat myös olleet helposti sodan melskeisiin häviäviä asioita.

Siitä Tillmanilla ei ole tietoa, miten hyvin uudet vallanpitäjät sitten korvasivat nämä menetykset talollisille. Myös se on vähän hämärän peitossa, miten kävi niin sanotuille köyhän kansan saamisille. Tässä on vain lueteltu talojen ja mahdollisesti niiden torppien menetykset.

Blogin lukija voi käydä vilkuilemassa oman paikkakuntansa luetteloita täältä.

La cambio - muutos

Viime päivinä olen pohtinut mielessäni epämääräistä kokonaisuutta, jolle en löydä millään kunnollista nimeä. Olen pohtinut muuttumista, blogiminuuden muutosta, joka vaihtaa jonkin bogisivun todellisuuden asteittain johonkin suuntaan.

Olen seikkaillut täällä nyt vuoden ja kahdeksan kuukautta. Omat kirjoitukseni ovat muuttuneet tämän ajan kuluessa paljon. Siitä minulla on jopa kielen ammattilaisen lausunto. Samoin monien seuraamieni sivujen tekstit ovat eläneet ja muuttuneet. Omissa teksteissäni satiiri ja iva ovat ehkä vähän laimenneet ja tilalle on tullut enemmän hämmästelyä ja avautumista.

Blogirollissani pyörii muutamia sivuja, joiden viimeaikaista kehitystä olen oikein hätkähtänyt. Olen oikeastaan pelästynyt suuria muutoksia. Muutamien kirjoittajien tekstit ovat muuttuneet melkein vastakohdiksi entiselle historialle. Poissa on usein älyllisyys, hienotunteisuus ja ammatillisuus. Tilalle on tullut julistusta ja lopullisten totuuksien kuuluttamista.

Monesti olen hämmästynyt joidenkin ihmisten loputonta sivistystä ja oppineisuutta, joka näyttää yhdistyvät suureen laaja-alaisuuteen ja kykyyn muutamassa tunnissa muokata laajoja ja ymmärtäviä analyysejä itämaisista uskonnoista, lasten yökastelusta, koulusurmista ja makrotalouden hienouksista. Ja sitten seuraavana päivänä tilalle on astunut kiihottaja, villitsijä ja alleviivaava osoittelija.

Olen alkanut epäillä, että joissakin tapauksissa joidenkin sivustojen takana saattaa olla jopa ryhmä taitavia ihmisiä, joilla on kykyä ja mahdollisuutta tehdä sitä samaa täällä, mitä erkkolainen tekee lasipalatsista.

Tai sitten olen vain väsynyt, kyllästynyt, yksinäinen ja tyhmä. Ehkä minun itsenikin pitää ryhtyä vähitellen muuttamaan ja tuulettamaan ajatuksiani. Selvyydeksi on todettava, että monet em. muutoksista sivustoilla ovat tapahtuneet omien mielipiteideni suuntaan. Ei ole siis kysymys ihmettelystä sen vuoksi, että suunta on tämä. Ihmettelen sitä, miksi muutamien kirjoittajien ajatuksissa on juuri viime viikkoina tapahtunut suuria muutoksia.

Mutta kuten sanoin, saatan olla tyhmä ja ymmärtämätön, jonka omassa kellotapulissa lepakot ovat vain tänään vaihtaneet paikka ja paskantaneet lattialle.

Ps.

Eikä tässä nyt tarkoiteta Kemppinen- blogia , jonka laadukkuus ja laaja-alaisuus on häkellyttävää, uusiutumiskyky looginen ja loistava sekä kansatieteellinen osaaminen riemastuttavaa.

Ravintola Belge , hieno tutustumisen arvoinen paikka

Ravintola Belge on pahoitellut syntynyttä hinnoittelukömmähdystä ja on ryhtynyt toimiin asian suhteen. Asianomainen on saanut rakentavaa kohtelua ja muillekin virheellisen hinnoittelun kohteeksi joutuneille ravintola lupaa hyvitystä kuittia vastaa.

Tillman on iloinen asiasta ja samalla on havahtunut ja äimistynyt tämän välineen tehokkuudesta ja käyttökelpoisuudesta silloin kun yhteiskunnan toimivuutta puidaan. Hieno asia, että tässä päästiin näin hienoon lopputulokseen. Tillman aikoo pistäytyä kyseisessä paikassa, sillä listalla näkyy olevan lupaavan hienoja duppeleita, trippeleitä ja makoisia Leffe-oluita.

La familia noble - jalosukuiset

Huonosti kuolee, huonosti kuolee….. sanoi Kukka- ja hautausliikkeen omistaja Ruumisville aikoinaan Karstulassa, kun joku kysyi, miten menee.

Huonosti kuoli myös eilisessä koiraohjelmassa. Ajattelin katsoa muutaman hetken televisiota tyhjentääkseni päänuppini päivän raadannasta. Sattumanvaraisesti avasin toosan juuri siltä kanavalta, jossa loppuun asti jalostetut rotukoirat tekivät hidasta kuolemaa. Epileptinen kohtaus ei näytä koiralla yhtään sen mukavammalta kuin ihmisellä.

Ohjelman ingressi alleviivasi sen kaikkien tietämän tosiasian, että rotukoirajalostuksella on aikaan saatu koirarotuja joilla on erilaisia jalostuksesta johtuvia vikoja ja tauteja runsain määrin. Rotuopilliset määrittelyt ja tuomarien mielipiteet ovat ohjanneet rotujen muotoja ja ulkonäköä niin, että paketti ei enää oikein pysy kasassa.

Sykähdyttävää oli katsoa esimerkiksi sitä pientä koiraa, jonka aivot eivät enää mahtuneet pääkoppaan ja joka tuskissaan raapi itseään ja pyöri lattialla. Epileptinen koirakaan ei ole kaunista katsottavaa. Rhodesian koiralla on selässä reikä, josta ulkoilman pöpöt voivat päästä selkärankaan..Merkillisyyksiä oli vaikka kuinka. Tässä vaiheessa minua oksetti niin paljon, että pakenin sänkyyn näkemään painajaisia.

Koirien omistajat kärsivät rotupuhtaiden lemmikkiensä puolesta, mutta koiria ei lopetettu. Vähän oksetti katsoa tilannetta, jossa omistaja makaa epilepsiakohtauksen saaneen boxerinsa päällä keittiön lattialla. Sitä vastoin kasvattajat pyrkivät lopettamaan kaikki semmoiset pennut, joilta puuttuu joku rotuominaisuus. Esimerkiksi juuri tuon Rhodesian koiran tumma selkäjuova on semmoinen asia, jolla syntynyt pentu voi pelastaa elämänsä.

No samaan rotuopilliseen puuhasteluun ovat syyllistyneet lievemmin kaikki, jotka eläinten kantakirjojen kanssa ovat puuhastelleet. Ayshirelehmä on huippuunsa viritetty eläinformula, ravihevosella on komeampi ja täydellisempi sukutaulu kuin omistajallaan ja kissan nimi saattaa muistuttaa Baijerilaisen kreivin käyntikorttia.

Tillmanin puolesta kukinkin voi puuhastella ihan mitä vain laki sallii, mutta eläimelle aiheutettu kärsimys on raukkamaista ja inhottavaa. Monet sekarotuiset ja vähemmän puhtaat lemmikit ovat paljon mukavampia ja söpömpiä kuin nämä viritykset. Lehtitiedoissa usein kiitettävästi kerrotaan koirien rodut silloin kun lemmikki on päättänyt ryhtyä saalistamaan ravintoketjuunsa kuulumattomia asioita.

Tillmanille kissa on kissa ja koira on koira. Kaikki muu on kohtuullisen turhaa. Lukijoiden joukossa on paljon lemmikkien omistajia. Älkää ottako pulttia minun kirjoituksistani. Se ei auta mitään. Pitäkää huolta lemmikeistänne ja edesauttakaa järkeviä jalostusmenetelmiä ja eettisiä arvoja sekä käyttäkää valtaanne ja vaikutuskanavianne.

Cansar - väsyttää

Takana on rankka istunto. Näyttöpäätettä on tuijotettu nyt 11 tuntia. Tämä ei oikein enää pyhältä tunnu, mutta ei auta..

Toisaalta nyt on helpompaa pari päivää kun ei ole päälle kaatuvia asioita hoideltavana ja suurimmat asiat on tikulla.

Paavalina ei nyt hirmupakkasta ollut, eikä oikeastaan paukkunut. Toivon mukaan tämä minus 8 nyt riittäisi edes kohtuullisen kesän takeeksi.

Nyt lähden lukemaan hyvää kirjaa ja nukkumaan. Taitoluistelussa oli sitenkin jotain tuomarikähmintää, kuten vähän ajattelinkin. Hassua. Ei vois kyllä vähempää kiinnostaa.

Recordar - muistella

Näyttää siltä, että, että olemme saamassa uuden ”tapaus Lehtovaaran”. Ravintola Belgessä oli ollut jotain epäselvyyttä hinnoittelun kanssa ja asiasta kirjoitetaan ainakin jo täällä. Mielenkiintoinen juttu.

Minäkin kilpailutin eilen vähän palveluntarjoajia ja kävin tekemässä pesäni kilpailijan leiriin. Wordpress -alusta tarjoaa valokuvien esittämiseen vähän paremman blogialustan ja laitoin sinne muutaman kuvan, joilla varasin itselleni sopivan nimimerkin ja tilan. Jahkaa pääsen ulkoisen kovalevyni ääreen ensi viikolla, laitan sinne lisää kuvia. Sitä kautta niitä voi ehkä esitellä paremmin valokuvatorstai – tyyppisissä tilanteissa. Bloggerin alusta on jotenkin kömpelö ja oma domain on vielä vähän tarpeeton.

Katselin äsken kolmoselta tyhjänpäiväistä kengurujahti-elokuvaa Australiasta. Muut vaihtoehdot olisivat olleet jäätanssia ja ampumahiihtoa. Niissä kieltämättä olisi ollut enemmän jännitystä, sillä kuulemma jäätanssikisoissa on vilahdellut tissi ja ampumahiihdossahan on aina vaara, että on käytetty kiellettyjä paukkuja. Neiti Korpi on ihmeellisen kaunis ihminen mutta itse jäällä pyörähtely on muuten meikäläiselle outoa ja kummallista kilpailua, jossa arvostelutuomarit laittavat asioita sadasosan tarkkuudella järjestykseen.

Espanjan opettajan kehotuksesta katselin myös Los Serranos – kohellusta. Kieli on aivan liian nopeaa minulle ja juonikin kummallinen. Suvun miehet tumpuloivat perheen omaisuuden ja säästöt turhuuksiin, kasinopeleihin ja hömpötyksiin. Naiset raivoavat, antavat anteeksi ja taas raivoavat. Nuoriso kulkee keveissä hepeneissä ja arvuuttelee, kuka on homo ja kuka hetero. En oikein pysy kärryillä. Enemmän pidän Teema-kanavalla olleesta sarjasta Francon aikaan, jossa kieli oli hidasta asiat selviä ja ihmisten elämä kuitenkin mutkatonta.

Tänään ja huomenna teen huomattavan määrän kotitehtäviä sekä espanjan ,että laadullisen tutkimuksen tiimoilta. Laadullisen tutkimuksen harjoitustyön kohderyhmäksi saattavat joutua omat oppilaani. Jos he kieltäytyvät, viimeisessä hädässä joudun ehkä käyttämään blogiyleisöäni.

Olkaatten kaikki valmiina ja näppäimistöt vyötettyinä. Voi tulla teemahaastattelupyyntö koskien nuortensävellahjamuistoja taikka kansa/peruskoulun liikuntakasvatuksen iloja ja riemuja.

Luultavaa kuitenkin on, että aiheeksi näyttää lopulta päätyvän jotain laadullista ajatusta siitä, miten nuorison opiskelutyytyväisyyteen ja motivaatioon AMK-ympäristössä vaikuttavat nk. sisäiset palkkiot . Viitekehyksenä toiminee Lawler-Portter työtyytyväisyysteoria.

Mutta äärimmäisessä hädässä voinen joutua turvautumaan niihin blogikirjoittajien kauhistuttaviin muistoihin, joissa sukset katkeavat, eksytään, lapaseen menee lunta ja naapurin Kalle lyö suksen kannan halki. Aika monella varmaan on hiihtokilpailulusikat sijoilta 4. ja 5.

Katso siinä sitten televisiosta urheilua ja rentoudu, kun muistot nousevat heti pintaan ja silmä kostuu.

Iconic

Photo Fridays this week challenge is "Iconic" . I have taken this one in Valencia 2004.

You can click it bigger, if you want.

Eso esta por ver - se jää nähtäväksi

Muistakaa kaikki siskot ja veljet vastuunne kun kirjoitatte ennustuksia ja ajatuksianne tänne. Jos osumme oikeaan, saattaa leivätön pöytä olla edessä ja parhaassakin tapauksessa saamme puolustusasianajajaksemme Kemppisen ja ehdollista vankeutta.

Etelä-Koreassa lehtiuutisen mukaan oivallisesti ennustanut kaveri on laitettu syytteeseen siitä, että on mennyt kirjoittelemaan silkkaa totuutta nettisivulleen.

Etelä-Korean syyttäjä on asettanut syytteeseen bloggaajan, joka on Internetissä esittänyt ennusteita talouden käänteistä. Nimimerkki Minerva ennusti oikein muun muassa Etelä-Korean valuutan wonin ja paikallisen osakemarkkinan syöksyn sekä Lehman Brothers -investointipankin romahduksen.

Työttömäksi 30-vuotiaaksi Park Dae-sungiksi paljastunutta Minervaa syytetään väärän tiedon levittämisestä Internetissä. Pahimmillaan häntä uhkaa viiden vuoden vankeusrangaistus.

Kriitikoiden mukaan Park Dae-sung joutui uhriksi noitavainossa, jossa maan hallitus pyrkii kaikin keinoin taistelemaan talouden romahdusta vastaan.

Palkitahan tuommoinen nero pitäisi ja tarjota heti virkaa valtionvarainministeriöstä. Ammattimies hän on, jo kuka. Yhteiskunta usein ymmärtämättömyydessään menettää mahdollisuuksia ja resursseja. Vain harvoin löytyy näkijöitä ja asianyhteyden ymmärtäjiä.

Jatkosodan aikana everstiluutnantti Nikke Pärmi sai elokuussa 1941, vielä majurina ollessaan, itselleen noin 550 rangaistusvankia Sukevalta, Pelsolta ja Köyliöstä. Joukosta muodostettiin erillinen pataljoona 21, joka tunnettiin paremmin JR 26:n yhtenä pataljoonana. Köyliöstä tulleet turvasäilöläiset pyrkivät heti rintamalle päästyään vaihtamaan kenttäpostiosoitettaan , mutta loppujen, rangaistusvankien kanssa Pärmi pärjäsi suhteellisen hyvin.

Hänen miehistönsä hurjaa menneisyyttä taivasteltiin , mutta Pärmi ei antanut sen häiritä itseään. Pataljoonan perustamiskatselmuksessa Riihimäellä Pärmi oli kysellyt miehiltä, mistä kukin on linnaan joutunut ja erään taposta tuomitun kohdalla Pärmi oli todennut "Hyvä, oikein hyvä ammaddilasia me todella darvidaankin."

Pärmi oli muuten nuorena miehenä itsekin kaksi ja puolivuotta linnassa. Saattoi sekin vaikuttaa siihen, että juuri Pärmi osasi katsoa asioista toisin.

Hänellä oli myös hassu tapa käyttää d-kirjainta ylenpalttisesti , samoin kuin sivistyssanoja.

Kuvassa autereinen Tonava. Sekin olisi mukava taas keväällä nähdä.

Izquierda - vasen

Yhdysvaltojen uusi presidentti Barack Obama näyttäisi olevan lehtikuvien perusteella vasenkätinen. Se on tietenkin vähän odotettavaakin. Eikä ollenkaan ihmeellistä. Vasenkätiset ovat esittäneet kätevyytensä aina kaikissa tehtävissään, mutta erityisesti johtajuuden suhteen.

Tunnettuja vasenkätisiä olivat ja on mm. Josef Stalin, Saddam Hussein ja Osaman Bin Landen , mikäli on uskominen ahkerasti virastoissa kiertänyttä kopiohuumori-paperia. Ja miksei olisi. Kopiohuumori, tuo kaikkitietävä, sähköpostihuumorin esi-isä, tiesi asiat tarkkaan. Tosin tätä tietoa ei ole juuri suuremmin levitelty: wikipedian mukaan myös Kyllikki Saaren murhaaja oli vasenkätinen.

Isoäitini opetti minulle jo muinoin seuraavan viisauden; oikeakätiset tekevät mitä osaavat, vasenkätiset mitä tahtovat. No hän oli vasenkätinen vanhaleidi, minä taas oikeakätinen poropeukalo. Vain yksi etu meillä on. Vasenkätisen kirjoituskäsi sotkee juuri tehdyn valtiosopimuksen allekirjoituksen suttuun ja on toisaalta oikein piristävää tietää, että Obamankin vasen kämmensyrjä on välillä sininen musteesta.

El planeta - planeetta

( Klikkaa suuremmaksi)

Planeettamme elämä on rauhoittumassa vähitellen Obama – riemuitsemisen jälkeen. Tillmania kyseinen messias-juhliminen on ruvennut on näin toisena päivänä vähitellen etomaa. En katsonut edes virkaanastujaisia, sillä jotain muuta tekemistä taisi olla.

Olen ehkä jotenkin yksinkertainen tai sitten vain tyhmä. Olen kovasti hengessä kuitenkin mukana ja toivon, että tämä uusi presidentti olisi edellistä tolkumpi ja pitäisi huolen siitä, että elämä planeetallamme säilyisi suurin piirtein entisellään. Mitään suuria yllätyksiä en kaipaa . Näin on hyvä.

Planeetan tavalliset asukkaat pystyvät oikein hyvin mielikuvitukselliseen ja rikkaaseen elämään ilman, että suurvallat vasiten sotkisivat asioita sodilla ja muilla sen kaltaisilla järjettömyyksillä. Aamun Keskisuomalainen antaa meille taas siitä hyvän esimerkin.

71-vuotiaan petäjävetisen naisen riita 41-vuotiaan naapurinsa kanssa kärjistyi siihen, että nainen pahoinpiteli miehen. Teko tapahtui naisen asunnossa Petäjävedellä viime maaliskuussa. Nainen raapi miestä eri puolille kehoa kynsillään ja viilsi myös saksilla. Lisäksi hän puristi miestä sukupuolielimistä ja uhkasi repiä ne irti. Mies sai useita runsaasti vertavuotaneita haavoja ja joutui tikattavaksi.

Jyväskylän käräjäoikeus tuomitsi naisen keskiviikkona pahoinpitelystä viideksi kuukaudeksi ehdolliseen vankeuteen. Korvauksia uhrilleen hänet määrättiin maksamaan yhteensä 1 200 euroa. Syyttäjä vaati naiselle rangaistusta törkeästä pahoinpitelystä.

Tillmanille tulee mieleen kohta, että pitäisiköhän sittenkin palata vanhaan vanhainkoti-instituutioon ja luopua tästä avoasumisesta. Muuten tuo meno taitaa ryöstäytyä vanhusten rivitaloissa ihan sodomaksi ja gomoraksi. Ajatelkaas sitä, että maassa on 20 vuoden kuluttua 2 miljoona eläkeläistä. Silloin iltapäivälehtien ei tarvitse syyllistää MAMU-henkilöitä, vaan MUVA-henkilöitä. Mummut ja vaarit nimittäin ovat alvarinsa lehtien otsikoissa ja käräjäoikeuksien odotustiloissa on hirmuinen kolina, kun väki yrittää ängetä istuntosaliin rollaattorit keulien.

Laitoin valokuvatorstain kuvaksi blogini edellisen otsikkokuvan. Siinä minusta selvästi näkyy, miten magma ja laava valuu nurkan takaa ja peittää lopulta hillittömään menoon heittäytyneet planeettamme.

Me löydetään ne, kevään ensimmäiset kielot

...........................................
....katkelma otsikkorunosta.....

Päiväkodin pihassa lätäköissä
roiskahtelevat lapset
todistavat täydellistä rikosta
kun kiivetään aidan yli, raahataan säkkiä kirjaston pihamaan poikki
Muistan, minulla on palauttamatta Huizingan Keskiajan syksyä,
olen lainauskiellossa, kirjasto kiinni,
ainakin syksyyn asti
täytynee kirjoittaa kirjat itse, omiin nimiin

..................................................
.................................................
Arto Melleri : Puukkobulevardi 1997

La huida - pako , eli huidella huisin nevadaan

Tämän päivän Iltalehdessä näyttää olevan mielenkiintoinen uutinen. Neljä kuukautta kateissa olleen naishenkilön kohtalo on viimein paljastunut. Tällä kertaa tarina päättyi poikkeuksellisesti, sillä asianomainen näyttäisi olevan hengissä ja hyvissä voimin.

Tämä Jyväskylän Jyskästä kotoisin oleva 49-vuotias nainen löydettiin Las Palmasista, Espanjasta, kun hänen suomalainen työnantajansa ilmoitti asiasta. Poliisin mukaan nainen oli aloittanut työt Kanarialla jo syyskuun lopussa, muttei ilmoittanut siitä omaisilleen. Se on nähkääs tämä vapaa Euroopan Unioni, joka mahdollistaa työnhaun toisessa maassa, työskentelyn toisessa maassa ja ihmisen vapaan reissaamisen maasta toiseen.

Kyseessä lienee tyypillinen entisen poisheitto-fantasia, jota monet meistä silloin tällöin harrastavat päiväunissaan, mutta vain harva lopulta rohkenee oikeasti tehdä. Kyseessä taitaa olla tarina naispuolisesta Kaarlo Vatasesta, joka halusi vain nostaa kytkintä ja jättää menneisyytensä toisten harteille. Aloittaa puhtaalta pöydältä. En tiedä, oliko tällä karkulaisella jänis mukanaan.

Lopettelin eilen Paul Austerin kirjan Oraakkeliyö, jonka sisällä on monta sisäkkäistä tarinaa ja juonta. Niistä yksi kertoo juuri miehestä, joka aamulla lähtee töihin, mutta hyppääkin New Yorkissa Kansas Cityyn menevään lennokkiin ja haluaa jättää kaiken entisen taakseen. Tuloksena tietenkin lopulta tuho. Varoitus meille kaikille lähtöä harkitseville.

Entinen taakse jää… lauloi Jukka Kuoppamäkin aikoinaan. Siihenhän nämä irtiotot useimmiten pyrkivät. Entisessä on jotain, jonka haluaa jättää taakseen. Aihe on ikiaikainen ja traditionaalinen. Sitä harrastettiin jo aikoinaan, kun lähdettiin Amerikkaan. Rannalle jäi laulamaan vain Brita Koivunen, että mua lemmitkö vielä oi Kustaa, onko rakkautes ruastumaton ?

Aamun kunniaksi muutama käytännön neuvo Luluille ja muille lähdöstä haaveilijoille.

Ensiksikin hanki sen verran kielitaitoa, että selviät alkuperäisväestön parissa. Jo menet Inglesiin suomaisbaariin tarjoilijaksi taikka ovimikoksi, viikon sisällä joku tuttu saapastelee sisälle. Hankkiudu kauaksi suomalaisista.

Toiseksi hanki käteistä. Korttia vinguttamalla ja s-etukorttia käyttämällä sinut on helppo löytää. Jos käytät noita kortteja, omaiset tietävät jopa sen, mitä olet juonut ja kuinka paljon. Noutaja kotiin tulee alle viikon.

Kolmanneksi, jos lähdet, lähde ovelasti. Älä lähde passillisiin maihin, vaan sotkeudu jonnekin Eurooppaan ja pysy liikkeessä. Portugalin kalastajakylä voi olla ratkaisu ongelmaasi, mutta varmimmin olet turvassa jossain Itäisessä Euroopassa taikka Italiassa.

Mutta ennen kaikkea, opiskele kieltä ja hanki käteistä ja ryhdy tekemään valejälkiä. Niitä on hyvä olla olemassa sinä päivänä, kun takaa-ajajat huomaavat sinun lähteneen.

Kuvassa on juna, sangen käyttökelpoinen pakoväline.

Me alegro - olen iloinen

Venäjä palauttaa kaasutoimitukset Eurooppaan tänään. Israel yrittää ehtiä pois Gazasta samoin ennen iltaa. Kaikesta meidän on kiittäminen uutta läntisen maailman messiasta, Barack Obamata. Muu maailma haluaa näköjään antaa hänelle puhtaan pöydän.

Puhtaan pöydän on aamun lehden mukaan jättänyt jälkeensä myös keskisuomalainen opiskelija , joka on kuulemma voittanut itse Ilari Sahamiehen ja monta muuta pelaaja sekä kuitannut 200 000 euroa itselleen. Ei ole paperikoneteknologian opinnot menneet hukkaan. Varsinkin kun samana päivänä Jyväskylässäkin toimiva METSO konserni kertoi vähentävänsä toista tuhatta henkeä palveluksestaan ja YT-neuvottelevansa sitäkin suuremman työntekijämäärän kanssa.

Tillman on ilahtunut, että nuoriso viimein ymmärtää työelämän polkuuntumisen, ammattien vanhenemisen, yhteiskunnan nopean muutoksen ja arvostaa kaikissa olosuhteissa moniosaamista. Hienoa.

Että voikin maailmassa sattua sopivasti asioita päivälleen yhtä aikaa. Nuo lomautukset ja sitten nuoren miehen pokerivoitto. Presidentin virkaanastuminen ja paljon muuta mukavaa samaan aikaan ympäri maailmaa. Hienoa ! Olen iloinen.

Työkaverini kertoi 1980-luvun loppupuolella käyneensä usein silloisessa Neuvostoliitossa työnsä vuoksi. Hän majoittui yleensä samaan hotelliin. Kun tutun receptionistin kanssa kuponkia täyttäessä piti jotain pientä small talkia harrastaa, niin ystäväni oli todennut virkailijalle, että aina kun tulen käymään teidän maassanne, presidenttinne on vaihtunut. Tähän virkailija oli rauhallisesti katsettaan nostamatta todennut:

”Toveri Nieminen, käykää toki mielellään vieläkin useammin.”

La gana - mielihalu

Työnantaja on ryhtynyt kantamaan huolta ikääntyneet työntekijänsä kunnosta. Usean vuoden aikana työnantaja on kehottanut meitä reippailemaan, käyttämään työpaikan kuntosalia ja hyötyliikkumaan ainakin työmatkoilla. Olemme päässeet maistamaan TYKY- toimintaa eri muodoissa monen vuoden aikana, mutta tulokset ovat olleet ilmeisen vaatimattomia, sillä työnantaja on ottanut käyttöönsä nyt uuden aseen; liikuntasetelit.

Tillman tilasi niitä aikamoisen nivaskan eli sen määrän, mitä kerralla nyt annetaan. Ajattelin, että tuommoinen seteli olisi kiva juttu mentaalisesti, sillä silloin maksaessa, ikään kuin kädessä olisi ainakin leikkirahaa, jonka luovuttaminen saa ihmisen vastineeksi koko rahan edestä rehkimään.

Varsinainen pommi oli kuitenkin lista niistä paikoista, joihin tämä seteli kelpaa. Työkaverin kanssa huomasimme heti sen , että seteli kelpaa Ikaalisten kylpylään, ynnä moneen muuhun riemukkaaseen paikkaan. Ei kun tarkistamaan asia toimistosihteeriltä saman tien.

Pettymykseksemme liikuntaseteli ei kelpaa naistentanssien sisäänpääsymaksun osaksi. Sitä vastoin työnantajan edustaja ei nähnyt mitään estettä sille, että liikuntaseteliä käyttää alkuillasta allasosastolla ja loppuillasta laittaa itsensä vyöryvien leidimassojen armolle tanssisalinpuolella ns. omalla rahalla. Tosi hyvä systeemi meistä.

Nyt tässä on jo pari viikkoa odotettu liikuntaseteleitä ja alvariinsa on toimiston rouvien kiusana oltu. Liikkumisen polte on jo vahva suonissa. Sitä vihdoin ymmärtää himoliikkujan tuskaa, kun hän on lumettomina ja myös lumisina talvina valmis tekemään hiihtoharrastuksensa eteen tuhansien kilometrien matkan Leville, Saariselälle taikka Ylläkselle.

Liikuntaseteli on saanut minutkin liekkeihin. Lajivalikoimaa ja rytmitystä olen käynyt harva se ilta kurkkimassa täältä, Ikaalisten kylpylän kalenterista.

Construir - rakentaa

Saudi-Arabia on ilmoittanut antavansa Gazan jälleenrakennukseen miljardiavustuksen. Tillman huomauttaa, että ne taitavat olla meidän rahojamme kaiken lisäksi. Alun perin tämä automaatti on lähtenyt liikkeelle siitä, että yhä suurempi osa energiavarallisuudesta on siirtynyt ainakin väliaikaisesti energiavarojen haltijoille, jotka ovat sitten investoineet samat rahat takaisin energian tarvitsijoiden talouselämään, jotta pyörät pyörivät ja energia menisi kaupaksi.

Nyt eivät pyörät oikein pyöri ja öljyn hinta rypee pohjamudissa. Irtonaista rahaa näyttää silti olevan esimerkiksi arabimaissa hyvinkin värikkäisiin hankkeisiin. Tillman on mielessään ihastellut sitä, että nyt saavat aavikon lapset lasketella sisähalleissa ja aution erämaan laidassa voidaan tehdä töitä satoja metrejä korkeissa pilvenpiirtäjissä.

Tämä uusin automaatti on kyllä yliveto. Muistuttaa vanhaa MYLLY-peliä, jossa tietyssä asemassa saattoi siirtää yhtä nappulaa edestakaisin ja syödä joka vuorolla vastustajan nappulapääomaa.

Öljyrahat kiertävät vain vähän toisin. Ne käyvät ensin länsimaissa ja Yhdysvalloissa vauhdittamassa talouselämää, jota kautta ne siirtyvät välillisenä tukena Israelin tukitoimiin ja aseistuksen ylläpitoon, josta kautta niillä rahoilla aiheutetaan kaiken sortin melskettä ja meteli niin, että kohta taas tarvitaan rahaa ja tukea ystävien infrastruktuurin pystyyn kasaamiseen.

Tillman mieluusti olisi kärpäsenä katossa kuuntelemassa, mitä reunaehtoja sheikit asettavat Hamasille taikka Fatahille jälleenrakennusrahojen vastineeksi. Uskoisin, että öljyrahoja ei ihan ensimmäiseksi anneta uuden aseistuksen ostoon.

Uusista marttyyreistä ei puutetta ole. Se onkin ainoa selvä ja varma seuraus tämän sorttiselle toiminnalle. Uskoisin, että Gazan alueella on hyvin pienet mahdollisuudet sitouttaa nuoria sellaiseen tulevaisuuteen, josta ei edes pienintä lupausta ole annettu. Alueella asustelee jo kolmas sellainen sukupolvi, joka ei tiedä, mikä rauha on. Rekrytointi sujuu näillä next step-messuilla oikein hyvin. Jälkikasvu on taattu, jahkaa saadaan uudet pytingit pystyyn ja entiset uhrit haudattua.

Operaatio on päättynyt. Yhdysvaltain uusi presidentti voi aloittaa rauhassa virkakautensa. Ajoitus oli täydellinen.

El libro electrico - sähköinen kirja

Tillman on miettinyt jo pitkään sähköisen kirjan hankintaa. Lukupäätteitä on ilmestynyt markkinoille hiljakseen ja jotkut niistä ovat jo kuulemma sangen keveitä silmille ja käsille. Kirjojakin on tarjolla jo runsaasti.

Erkkolaisen verkkosivuilla asiasta hehkutettiin eilen uudessa sävyssä. Tähän asti asiaa on pidetty ohimenevänä ilmiönä ja lukijoille on uskotellut vankasti erilaisin argumentein, että vehje on kömpelö ja kirjoja ei saa, ainakaan suomeksi. Nyt näyttää lehden linja muuttuneen. Erkkolaiselle tämä on aika yleinen prosessi, jonka syistä en ole päässyt perille. Miksi äkkiä joku asia muuttuu erkkolaisessa hienoksi ja hyväksytyksi ? Kuka sen aikaan saa ? Missä sijaitsee mielipidemuokkaamo ?

Hieno sana, tuo mielipidemuokkaamo. Keksin sen siitä, kun ystäväni esitteli tässä taannoin uuden kotinsa huoneita ja totesi, että tässä on sitten pienturkismuokkaamo. Ja näytti kädellään kohti makuuhuonetta.

No, Tillman miettii kuitenkin kovasti tuommoisen laitteen hankintaa. Mukavaa olisi kanniskella 200 kirjaa samaan aikaan mukanaan. Mukavaa olisi lukea vuorotellen ja valikoiden. Ehkä..

Nyt matkalle otettu fyysinen kirja on aina merkityksellinen. Tillman kuljettaa kaukomatkoilla yhtä määrättyä kirjaa mukanaan. Siitä riittää lukemista ja nautintoa joka kerta aina uudelleen ja uudelleen. Se antaa vastauksia, se palauttaa vanhoja asioita mieleen. Se on tietenkin tietyssä mielessä riitti ja rituaali, mutta olen minä ilman sitä kirjaa hyviä ja onnistuneita matkoja tehnyt. Lukijan ei pidä uskoa, että puhun nyt Raamatusta. En puhu myöskään kauppamiesten säätiön Uudesta Testamentista. Puhun aivan normaalista kaunokirjallisesta teoksesta.

Kauppamiesten säätiö on muuten ihan oikeilla linjoilla, kun on varustanut kaikki mahdolliset hotellihuoneet Uudella Testamentilla. Usein kaupparatsujen ja muiden hotellikulkevaisten yönseudut ovat niin levotonta aikaa, että Vanhaa Testamenttia lukemalla tuskin uni simmuun tulisi.

Kirjastohuoneen glamour saattaisi sähköisen kirjan mukana kadota kokonaan. Jos yöpöydällä oleva 8 gigan tikku ja vieressä nyhjöttävä lukulaite olisivat sama asia kuin kunnollinen iso kirjahylly täynnä oikeita kirjoja, jotain menetettäisi. Ei mukavaa nojatuolia, ei sävyisää kohdevaloa, ei hienoa tunnelmaa eikä joka vuotista imurointiurakkaa. Toisaalta, muuton kustannuksista ja vaivasta putoaisi huomattava osa pois.

Tillman jää miettimään edelleen tätä asiaa. Onneksi lukulaitteen ostajista on muodostunut viikkojen ja kuukausien pituinen jono. Lienee viisainta odottaa siihen asti, kun semmoisen saa ihan tiskiltä. Saattaa ilmestyä uusi laitesukupolvikin.

Kuva on lainattu erkkolaisen verkkoversiosta

La muerte joven - nuori kuolema

Viime maanantaina palvelukseen astunut varusmies on Aamulehden mukaan päättänyt palveluksensa tänään iltapäivällä. Surullinen uutinen sattui juuri äsken Tillmanin silmiin kyseisen aviisin verkkosivuilta. Asian tekee mielenkiintoiseksi se, että perheen nuori mies vapautui kesällä samasta paikasta. Tillman aavistelee sitä hätää ja epätoivoa , joka uuden alokkaan vanhempien mielissä on tällä hetkellä.

Tillman miettii tässä vain sitä, että joko alokkaat käyvät ensimmäisellä viikolla ammunnoissa ? Mistä alokas on onnistunut saamaan patruunan ? Oltiinko aseita puhdistamassa, vai minkä kaltaista aseharjoitusta sunnuntai-iltapäivällä oli käynnissä? Luulisin, että pyhänä aseet alokasaikana normaalisti ovat käytävällä lukitussa telineessä.

Suurin mielenkiinto kohdistuu tietenkin siihen, että järjestelmä ei ole pystynyt ennustamaan tapahtunutta. Seulan läpi edelleen menee nuoria miehiä, joiden paikka olisi muualla. Nuorten mielenterveyden häiriöt ovat vakava asia ja ne ovat erittäin vakava asia nuorten miesten kohdalla.

Tillman on työssään nähnyt tämän toistuvasti viime vuosien aikana. Apua ei saa ja sitä ei osata pyytää. Osa nuorista miehistä on totaalisesti hukassa. Selviytymisen opettelua olisi tehtävä päivittäin sekä arkipäivän askareissa että sitten itse opinnoissa ja henkisissä kysymyksissä.

Kannattaa muistaa, että varusmiespalvelukseen astuva ikäluokka on jo valikoitunut. Ilmeisesti seulaa on tihennettävä entisestään. Palvelukseen astumisiässä tapahtunut näin suuri ja selvä erottelu saattaa kuitenkin sosiologisesti edesauttaa eriarvoistumista ja ikäluokkien entistä suurempaa heterogeenisyyttä. Syrjäytyminen ja lohduttomuus lienee kuitenkin iskenyt kiinni nuoriin miehiin jo paljon ennen asepalvelusta. Sellaiseen tulokseen olen tullut, kun olen katsonut AMK-yksikön yhteydessä toimivan toisen asteen oppilaitoksen nuoria miehiä. Ennustearvo on aika huono. Jakautuminen on tapahtunut jo peruskoulun jälkeen.

Isänä ja kasvattajana minulla on asiasta huoli. Tiedän, että joka vuosi 4 -5 varusmiestä päätyy itsemurhaan, mutta ne tapahtuvat usein tien päällä taikka lomilla. Ne ovat kuitenkin tilastollinen todennäköisyys, jolle yhteiskunta ei ole koskaan Suomessa voinut mitään. Olen paljon enemmän huolissani niistä nuorten miesten massoista, jotka tekevät hidasta sosiaalista yhteiskunnallista itsemurhaa.

Ayunar - paastota

Tillmanin nuoruudessa nuorten miesten avainsanastoon kuului termi TT. Silloin se tarkoitti pyhiä toimituksia, joissa mittaa ottivat toisistaan raavaat miehet aseinaan Norton, BSA, Triumph , Matchless ja AJS.

Nyttemmin raavaat miehet harrastavat edelleen TT toimintaa, mutta nyt mittaa otetaan miehestä aseena Vichy, Jaffa ja Vesi. Tipattomasta tammikuusta on kohta muodostumassa sen kaltainen muoti-ilmiö, että se suorastaan ahdistaa Tillmanin vastustamaan tätäkin ilmiötä. Ainakin aion epäillä ja kovaa.

Tämä nimittäin muistuttaa, tämä tammikuu, kaikkia mahdollisia uskonnollisia paastoja ja ramada-juttuja. Tämmöinen höpötys on saatu aikaan ilman mitään järkevää syytä. Joulukuu vedetään kaljaa kitusiin viisari tapissa ja sitten hihnat kiinni uudenvuodenyönä. Siitä se elimistö vasta tykkää. Tammikuussa näitä ei saa sitten kotoaan edes R-kioskille, saatikka teatteriin, kun katsos on tuo tipaton tammikuu.

Helmikuun alku sattuu vielä inhottavasti niin, että taitaa viimeinen päivä olla sunnuntai. Otan osaa. Tillman aikoo juoda edelleen säännöllisesti. Eilen tuli juotua kaksi tummaa olutta. Tänään en juo. Enkä huomenna. Ehkä taas viikon päästä. Jos viikolla janottaa suihkun jälkeen voin juoda oluen. Voin käydä kirkossakin ensi pyhänä, jos siltä tuntuu. Tipatonta tammikuuta en ryhdy harrastamaan.

Lääketieteellisiä etuja syntyy suurkuluttajalle vasta sitten, kun elimistö on ollut ilman ilolientä paljon kauemmin kuin kuukauden. Sosiaalisia syitä ja etuja sitä vastoin syntyy välittömästi suurkuluttajalle, sillä epäilemättä hänenkin taloutensa on tammikuussa tiukalla, kuten meidän kaikkien.

Mutta se se vasta on mies ja nainen, joka lupaa olla juomatta heinäkuun. Jos se tuntuu liian armottomalta, niin toinen hyvä ja arvokas kuukausi rauhalliseen elämään voisi olla joulukuu. Tulisi tipattomuudesta hyötyä moneen kotiin ja lähipiiriin.

Paulo Coelho - Pauli Kohelo

Tillman on laittanut ruokaa ja lukenut suuria viisauksia metsuri Kohelon kynästä. Tie odottaa kulkijaansa, vaikeudet nujertajaansa. Kirjassa ovat toistaiseksi kaikki saaneet raikkaita sivalluksia molemmille poskille. Hotakainen, tai kuka Tervo tämä kirjoittaja nyt onkaan, osaa kyllä pistellä riemukkaasti.

Tillman joutui kuitenkin hetkeksi vakavoitumaan. Tupaan astui nimittäin 10 minuutiksi 7 teologian opiskelijaa ja yksi lastentarhanopettaja. Hengen miehen ja naiset piipahtivat matalassa majassamme, koska pappisväenkin pitää silloin tällöin käydä myös vessassa. Heillä oli pitkä matka poikki Suomen häätilaisuuteen, joten matka jatkui joutuin. Tässä majassa ei ole koskaan ennen ollut yhteenlaskettuna niin paljoa muodollista teologista viisautta.

Huomasin tyttäreni olevan vähän varpaillaan, sillä hänen kauhukuviinsa luultavasti tänään kuului se, että isänsä ryhtyy hänen opiskelukavereittensa kanssa heidän pissitaukonsa aikana käymään depattia herätysliikkeiden armokäsityksistä.

No hän saattoi huokaista helpotuksesta. Osasi olla säädyllisesti, vaikka olinkin juuri lukenut Pauli Kohelon kuolemattomia viisauksia. Laitan tähän teille yhden lauantain ratoksi

Saat sen mistä luovut.

Luovut siitä minkä saat.

Sen menetät minkä haluat.

Sen haluat minkä menetät.

Palauta se minkä otit.

Niin saat takaisin trimmerisi,

jonka olit unohtanut Ristijärven Shellille.

Pauli Kohelo

Meditation

Photo Friday´s current weekly challenge is this time Meditation. I suppose this man has meditated already for several years what is going to happened in the world. As you can see, his face is still stony and appearance is hard.

You can click him bigger, if you want.

El perro presidencial - presidentillinen koira

Labradoodle on kovasti tapetilla oleva coctailspanieli, josta povataan uutta ensimmäistä koiraa Washingtoniin, jahkaa uusi presidentti ehtii nyt ensin valansa vannomaan ja asettumaan Valkoiseen taloon.

Tämmöinen labradoodle on tietenkin labradorinnoutajan ja villakoiran risteytys. Rotuopilliset fanaatikot vaviskaa. Nyt voi viimein kuka tahansa itseään kunnioittava hankkia sekarotuisen koiran. Eikä naapuri enää katso vinoon.

Tillmanin nuoruuteen mahtui kaksi koiraa. Ensimmäinen oli Jeppe 1 , joka oli kiltti ja mukava suomenpystykorvan ja jonkun muun risteytys. Sitten tuli Jysky, joka sekin oli epämääräinen punertavanruskea metsästyskoira, jolla saattoi metsästää kaikkea oravasta hirveen.

Jeppe 2. on taas kultainen noutaja, joka asustelee siskoni perheessä Bostonin lähistöllä, milloin ei ole koirahotellissa taikka koirien päiväkodissa.

Tillman tervehtii ilolla sitä suurta boomia, mikä tästä koiran valinnasta nyt syntyy, jos se valinta nimittäin lopulta päätyy tähän sekarotuiseen. Toisena vaihtoehtona on joku rotuvesikoira.

Kun sitten tämä sekarotuinen julistetaan kisan voittajaksi, siellä mantereella alkaa ennennäkemätön pentutehtailu. Jokainen raihnainenkin labradorinnoutaja - uros pääsee vanhoilla päivillään pukille aina kun vain maittaa. Ja villakoirat saavat niin, että turkki pölisee. Pentuja on tarjolla eläinkaupoissa ja garage-sales jutuissa jokaisen autotallissa on lauantaiaamuna virkeä pentue ykköskoiraa ostajille tarjolla. Luulen, että tulee pentubuumi.

Meidän on täällä Suomessa nyt hyvissä ajoin valmistauduttava siihen, että Mäntyniemen kissojen tilalle saattaa muuttaa koira, eikä mikä tahansa koira, vaan sekarotuinen koira. Nyt pitäisi vain päättää, mikä sekoitus olisi tarpeeksi söpö ja arvokas Suomen ykköskoiraksi. Omistajanhan me tiedämme jo suurella todennäköisyydellä.

Koiran pitäisi tietenkin sietää ainakin vähän tupakansavua, sen pitäisi ymmärtää vähän trokeeta ja tankaa, ehkä jopa haikuakin ja tietenkin hyvä olisi ymmärtää Leinoa . Parasta olisi kuitenkin jos koira auttavaisesti osaisi tai oppisi länsimurteita. Se helpottaisi hänen oloaan Mäntyniemessä kovasti.

Tillman ehdottaa että kun kerran söpöä ja nättiä tässä etsitään, niin toiseksi osapuoleksi valitaan meilläkin pörröinen villakoira mutta toisena olisi kyllä ehdottomasti kansalliskoiramme mäyräkoira. Rotunimeksi voisi laitta jotain pehmoista ja pörheää, kuten esimerkiksi vaikkapa Bisse ja kutsumanimeksi sitten KARHU.

Kuvassa pari syötävän söpöä labradoole-pentua odottamassa presidentti Obaman päätöstä.

Kuva on pöllitty netistä.

Cerca - lähellä

Valokuvatorstain haasteena on tällä kertaa katkelma Marjo Niemen romaanista Miten niin valo (Otava 2008).

"Lähellä oleviin ihmisiin on joskus pitkä matka muiden kautta. Ihminen haluaa apua, että joku näkisi piilotetun, tiedostamattoman, syvimmän. Lähellä näkö häviää, korvat muurautuvat umpeen. Mutta ettei aina tarvitsisi rakkaimmalle vääntää kaapelista, puhua kielillä, jokaisella, maalata talon seinään, leipoa leipään, kutoa sukkaan, piilottaa pakettiin, kun jokin olisi joskus helppoa, vaivatonta, kun yhteys olisi luotu lumesta kaikkina vuodenaikoina, lehdet haravoitu, kun saisi yhteyden joka olisi aina auki. Eikä saa. Ja pitäisi. Ja siinä sitten ihmiset lähekkäin, valovuosien päässä ja jokaiseen sattuu." (ss. 107-108)

Kuvaa voi klikata vähän suuremmaksi.

Iltalehdessä Riitta Väisänen myöntää rakkaussuhteen edesmenneeseen Pertti Pasaseen. He ovat olleet ilmeisen läheisiä työtovereita ja nyt sitten Väisäsen mukaan muutenkin läheisiä. Ns. tavallinen kansa on asian kyllä tiennyt aikaisemmin, sillä asiaa ei ole yritetty kovasti piilossa pitää.

Jere Karalahtikin on oikeudessa kuultujen lausuntojen mukaan ollut läheisissä väleissä moottoripyöräjengin kanssa, koska siellä saa rauhassa ryypätä ja hänen mukaansa keskustan yökerhoihin menosta ei mitään hyvää seuraa. Hienoa tunnetta ja tekstiä tulee puolustajamestarin suusta. Tillman suorastaan itkee täällä muutamia krokotiilin kyyneliä.

Tillmanin nuoruudessa kotipitäjässä matkahuolto sijaitsi Luovion Kahvilassa, jonne 1960-lopussa hankittiin myös keskiolut-oikeudet. Kylän joutilas sekatyömiesväestö piti kyseistä ravitsemusliikettä ( lihapiirakoita ja höyrymakkaroita sai ostaa) kokoontumispaikkanaan. Monet yläkoulun pojatkin viettivät siellä aikaansa 20 –pennin pajatson tiimoilla.

Tillman sai kotona laajalti ohjeita koskien ko. kuppilan kasvattavaa vaikutusta ja elämysten tuottamiskykyä. Pidettiin selvänä, että mahdollisuudet pitkään ja arvostettuun tulevaisuuteen jäisivät sen kuppilan pöytien ääreen.

Niin oli kuulemma käynyt jo ennen keskioluen vapautumista, koska isääni asiasta oli varoitettu jo vuonna 1946. Jere on siis aivan oikeassa. Kuppiloissa notkumisella on huonot vaikutteet nuoreen mieheen.

No, kun hakee läheisyyttä Bandidos – jengistä , vaarana on lisäksi se, että voi joutua Keravalle muutamaksi vuodeksi. Ainakin syyttäjä näyttää tällä kertaa niin ajattelevan ja toivovan.

Tillman voi Jereä valistaa, että siellä sitä vasta oppii uusia juttuja ja jippoja. Läheisyys on myrkkyä niissä. Läheisyys onkin vähän dualistinen juttu. Jos nimittäin lapsena sitä läheisyyttä on liian vähän, aikuisena sitä sitten hakee epätoivoisesti ja usein ihan vääristä paikoista.

Jos taas läheisyyttä on ollut lapsena tarpeeksi, sitä aikuisena pärjää ihan omillaan ja tavallisilla läheisyyksillä ja etäisyyksillä. Ei ahdista, vaikka joskus jonkun hetken joutuu olemaan ihan itsensä kanssa.

Semmoinen on Jere kuule tämä läheisyysstrategia, sanoisi Rokan Antti.

La guerra - sota

Entinen ulkoministeri Tuomioja on tänään kiinnostunut kirkon ulkomaanavusta ja humanitäärisistä asioista. Hyvä niin. Sellainen on oikeus kohtuus. Kun pienet lapset kuolevat, terveydenhoito romahtaa ja siviiliuhrit peittävät kadut ja torit, on oikea aika tulla esiin ja kommentoida.

Tuomioja on julkisesti kuitenkin suhtautunut kirkon muuhun toimintaan aika nuivasti ja vähällä ymmärryksellä. Tässä taannoin hän esitti sellaista muutosta , että teologinen opetus heitettäisi pois yliopistojen huomasta, koska semmoinen ei oikeaa tiedettä hänen mielestään ole. Raamattuopistot ja muut vapaiden suuntien omaksumat tavat olisivat kylliksi teologianopetukselle.

Toisaalta, ei tämä niin uutta ajattelua SDP:n piirissä ole. Antti Kalliomäki toivoi taannoin, joku vuosi sitten, että kristillisiltä kouluilta otettaisiin pois avustukset.

Tuomiojan ja monen muun demarin pääohjenuorana onkin se, että vihollistemme viholliset ovat ystäviämme. Tässä tapauksessa ympyrä kiertyy takaisin. Samalla tavalla olisi kieltämättä käynyt, jos Tuomioja olisi päätellyt, että vihollistemme, eli kirkon viholliset, eli toisuskovaiset ovat ystäviämme. Palestiinalaissympatiat tosin kaikki tiedämme jo entuudestaan. Yllättävää sitä vastoin oli, että Tuomioja vaatii klinikan tuhoamisen rahallista korvausta, ei klinikan toiminnan jatkuvuuden turvaamista.

Vasemmistolainen työväenaate on kautta aikojen hyvin huolellisesti valikoinut taksvärkkikohteensa. Tillmanilla on siitä asiasta ensikäden tietoa ja kokemusta reippaalta 1970 –luvulta, jolloin kerättiin moponrenkaat soikeina avustuksia Latinalaiseen Amerikkaan, Angolaan ja muihin edistyksellisiin kohteisiin. Kiväärinpauketta ne rahat saivat usein aikaan.

Tillmanin mielestä Tuomiojan huudahdus on vähän naiivi. Asia on oikea, toki sen mielelläni ja sydämestäni myönnän, mutta meillä Satakunnassa ainakin on totuttu siihen, että jos sitä ollaan ateisteja, niin ei sitä sitten pyhä aamuna lähdetä kirkon pihalle kuulumisia ihmisiltä kyselemään.

El sistema - järjestelmä

Moodle ja Winha eivät toimi. Oikeastaan juuri nyt ei toimi mikään muu kuin lounasravintolan aamukahvinkeitin ja tekstinkäsittely. Työt siis hetkeksi keskeytyvät. Jossain on taas aamu-uninen kaivinkoneenkuljettaja kauhaissut valokaapelin poikki. Nuo em. ohjelmat nimittäin tietenkin toimivat Internetin kautta.

Moodle on nettipohjainen oppimisalusta, jonka tarkoituksena on mahdollistaa verkko-oppiminen, etäoppiminen ja erityisesti Moodle on kätevä keino opiskelijalle palauttaa oppimistehtäviään sähköisessä muodossa. Opettajaraukan sähköpostilaatikko säästyy näin tärkeämpään toimeen eli Viagra – mainosten vastaanottamiseen.

Winha on taas opintosuoritusten rekisteröintiin tarkoitettu järjestelmä, jonne opettaja syöttää oppilaan tehtävistä ja tenteistä saamat arvosanat. Ei tarvita enää kuuluisaa arvosteluvihkoa.

Nyt on vain niin, että kun tuo kaivuri kerran raapaisee, molempiin järjestelmiin hetkeksi pääsy estyy. Se ei ole suuri vaiva. Katkoksen aikana voi puuhastella jotain muuta. Suuri ongelma on se, että nämä Tekniikan Ihmeet, Osaamisen Tonavat ja ATK-maailman riemutuotokset eivät keskustele keskenään.

Tämä tarkoittaa suomeksi sitä, että arvioit jokaiselta oppilaalta 5 tehtävää ja tentin , ajat ne arviot tuohon Moodle-järjestelmään, ja annat samalla oppilaalle kirjallista palautetta työstä, niin ne sitten jäävät sinne Moodleen.

Tämän jälkeen poimit paperille lyijykynällä kaikki nuo tiedot, jokaisen opintojakson osan ja tehtävän osalta. Sen jälkeen avaat Winha- ohjelman ja näpyttelet ne tiedot sinne, jotta opintorekisteri olisi kunnossa.

Ihminen on saatu sentään kuuhun, valokuvia on saatu Marsin pinnalta ja Venäjäkin on rakentanut ihan pinnalla pysyviä laivoja, mutta näitä kahta ohjelmaa ei saada kättelemään.

Populus-matkalaskuohjelmistossa on samanlainen manuaalinen silta yhdessä kohtaa, ainakin tässä organisaatiossa. Harjoittelun seurantaohjelmakaan ei suostu toimittamaan tietoa opintorekisteriin. Tarvitaan edelleen Tillmania.

Menen kahville ja ryhdyn taas nuorison valistamiseen. Aiheena on tällä kertaa lyhyt kertaus tulosjohtamisen noususta ja tuhosta. Harmi vain, että useimmat opiskelijoista eivät enää muista säästöpankki-järjestelmästä yhtään mitään.

El examen - tentti

Tänään kaikki taipuu. Huomenna on espanjan tentti ja nyt kun verbien pitäisi taipua, mieskin on kovaa vauhtia taipumassa. Työhuoneesta ja kodista löytyy juuri nyt sata mielenkiintoista ja kiireellistä tehtävää, jotka vaatisivat huomiota.

Opiskelu ja aherrus on näköjään opettajalle peräti terveellinen ja hyvä kokemus taas välillä. Luulen osaavani arvostaa taas monta viikkoa sitä, että kullannuput jaksavat edes vähän tenttiin lukea.

Soy - - - somos

eres - - - sois

es - - - - son

Tuo näyttää oikeastaan aika nätiltä. Harmoniselta ja kauniiltakin. Minun päässäni ei tahdo pysyä ollenkaan se, mikä olla-verbi otetaan käyttöön missäkin tilanteessa. Tuossa nyt teidän ihailtavaksenne yksi sellainen. Pysyköön se päässäni ainakin nyt aluksi vuorokauden ja siitä eteenpäin ainakin puskurimuistissa.

Tämä harmoninen opiskelusta – pako - teksti on nyt järjestyksessä 500. tälle alustalle kirjoittamani raapaisu. Jokaisella on ollut jokin pieni tarkoitus. Teksti on usein helpottanut sanomisen tuskaa ja toisinaan se on taas auttanut purkamaan ajatuksiaan edes johonkin ja häätämään lepakot kellotapulista.

Tänään tämä on nyt pakopaikkani verbitaivutusten välttelemiseksi. Täältä ne eivät minua löydä. Täällä on aika mukava olla. Suurin ongelma onkin se, että täällä on niin valtavan paljon hyvää luettavaa. Kuinka ehdin kaikki hyvät kirjoitukset lukea ? Mitä kaikkea kivaa on vielä löytämättä ?

Kohta on mittarissa 30 000 kävijää. Nöyrä kiitos kaikille Teille. Tämä on edelleenkin sanomattoman kivaa homma, joka voittaa sijaistoimintona monet muut hankalat ja kalliit asiat. Tästä ei tule edes pää kipeäksi.

El desayuno - aamiainen

Cecil Rhodesin vanhoilla plantaaseilla tapahtuu kummia. Aiemmin niin hedelmällinen maa tuottaa nykyään enää aidsia, koleraa ja 50 miljardin arvoisia seteleitä, joilla saisi leivän, jos maassa sellainen olisi. Nyt asioita vahtiva armeijakin on nälkiintymässä.

Zimbabwen hallituksen väitetään teurastavan elefantteja sotilaiden ruuaksi. Riippumattoman Zimonline-uutistoimiston mukaan norsunlihan jakaminen varuskuntiin aloitettiin edellisviikolla.

Ihmisen kyky olla paskamainen, tuhoava ja feodaalinen on loputon. Kolonialismi ei suinkaan ole vain valkoisen ihmisen ongelma. Tyhmyys, ahneus ja vallanhimo on kansainvälistä ja rodusta riippumatonta toimintaa joka sortaa aina luontoa, eläimiä, lapsia ja muita avuttomia.

Näitä esimerkkejä on kaikilla mantereilla. Näitä norsunlihan syöjiä. Saa nähdä kuinka kauan pojat jaksavat järsiä pelkkää elefantin pyllyä. Presidentti on nostanut vähän pankista rahaa ja lähtenyt lomalle. Perhekin on jo lähtenyt.

Muistuu tässä anoppini laulama veikeä nuotiolaulu. Hän opetti sen lapsilleni. Luulin, että hän keksi omasta päästään tämän kehitysyhteistyölaulun, mutta näyttää sellainen todella löytyvän. Iloinen kirahvi on lyriikan nimi. Kirahvi sanan tilalle voi laittaa Zimbabwen presidentin nimen ja ei kun hoilaamaan.

Oli kerran Afrikassa laihanlainen

keimaileva kirahvi nuorukainen,

aina suuresti huolissaan

hirmupitkästä kaulastaan.

Tuumaili öisin, päivin ja illoin:

miten kaulani kaunistan ja milloin?

Vihdoin hän päätti lainan nostaa,

kauluksen ja kirjavan kaulahuivin ostaa.

Siitä sitten ilo kasvoi

koko Afrikassa,

hassumpaa ei vielä koskaan

nähty maailmassa.

Viisisataa neekeriä

nauruun melkein kuoli.

Kirahvi vain ylvästellen

huuliansa nuoli!

Arvid Lydecken on tekstin tekijä

Kuvassa armeijan aamupala ylittää ruokalaan menevää tietä. Kuva on lainattu Zimbabwen puolustusvoimien rekrytointisivuilta.

Nadar - uida

Kokoomuksen europarlamentaarikko Ville Itälä kieltäisi lailla sen, että asettuu vaaleissa ehdolle mutta ei aiokaan ottaa paikkaa vastaan. Tätä leikkiehdokkuutta on suunnitellut perussuomalaisten puheenjohtaja Timo Soini ensi kesän eurovaaleissa: Soini harkitsee ehdolle asettumista, mutta ei EU-kriittisenä aio ottaa paikkaa vastaan, jos tulee valituksi.

Asiaa on reilusti kannattanut Liisa Jaakonsaari (sdp). Kimmo Sasi on taas ryhtynyt toppuuttelemaan tovereita ja todennut, että perin vaikeaksi menee tilanne, jos vaaleja ryhdytään toimittamaan Zimbabwen tyyliin.

Leikkiähän on helppo laskea ja se saa hyvälle mielen. Maakaasusta voi tehdä sopimuksen ja sitten voi seuraavana päivänä sanoa, että ei kuitenkaan. Tonttu on yöllä raapustanut sopimuspapereihin lisäyksiä. Vaalit voi järjestää ja reunaehtoja laittaa vaikka kuinka.

Uimari Sievinen nyt kuitenkin tuntuu olevan tosissaan. Hän taittaa olla mies, jonka sanaan voi luottaa. Jos valitaan, niin totta kai lähtee. Suomen edustamisesta on hyvää kokemusta ja maailmalla matkustelu on hanskassa. Hänellä on laajalti tietoa maamme asioista ja hänellä hyvää kykyä nähdä asiat uudella ja tuoreella tavalla.

Takavuosina valtakunnallisissa vaaleissa oli usein mukana kavereita, jotka lupasivat puolittaa työttömyyden muutamassa kuukaudessa. Sellaista hevosen leikkiä epätoivoiset ihmiset jaksoivat silloin kuunnella ja kaipa urheilun läpikorventama kansa jaksaa taas kerran uskoa ihmeisiin.

Tillman jää odottamaan loppuviikkoa sydän syrjällään. Suomen Keskusta on yleensä päässyt puun takaa iskemään myös jonkun entisen urheilusuuruuden taikka kuplettimestarin listoille.

Tillman ehdottaa kaikille niille puolueille, joilla vielä listoilla on tilaa seuraavaa menettelyä. Ottakaa listoille iskelmätähti, mutta ei mitä tahansa iskelmätähteä, vaan kunnon konkari; Tangokuningas taikka –kuningatar.

Kyllä sieltä joku lähtee, siitä Tillman on ihan varma. Tulee meinaan halvemmaksikin järjestää vaalitilaisuuksia kun voi laittaa ehdokkaan hommin.

Dia del santo - nimipäivä

Hyvää Toinin päivän aamua kaikille. Kaikki, joiden lapsuus ajoittui 1960-luvulle, muistavat tietenkin Toinin, menestyksellisen suomalaishiihtäjän, joka oli kovassa iskussa Zakopanessa vuonna 1962. Toini Gustafsson oli voittamassa hopeaa Ruotsin viestijoukkueessa.

Seuraavissa talviolympialaisissa Innsbruckissa 1964 hän oli myös Ruotsin edustajana. Kaksi vuotta myöhemmin, 1966 MM-hiihdoissa Oslossa, Gustafsson voitti ensimmäisen henkilökohtaisen arvokisamitalinsa sijoituttuaan kymmenen kilometrin hiihdossa hopealle. Samoissa kisoissa hän voitti pronssia viestissä.

Toini Gustafsson-Rönnlund oli siviiliammatiltaan liikunnanopettaja. Hän syntyi Suomussalmella 17. tammikuuta 1938, mutta hänet adoptoitiin sodan aikana ruotsiin, kuten niin monet muutkin.

Myöhemmin Toini meni naimisiin hiihtäjä Assar Rönnlundin kanssa. Lajin sisäinen rakkaus on siis vanha ja tunnettu asia. Ei ole syytä ollenkaan ihmetellä sitä, että Virpi Kuitunen on löytänyt onnensa Italian hiihtäjien joukosta.

Innsbruckin kisoissa 1964 meillä oli mukana myös oma Toinimme, Toini Pöysti. Hänkin oli kelpo hiihtäjä. Kovasti onnea vain tällekin Noormarkun hiihtäjäsuuruudelle.

Siinäpä urheiluantimme tänään, Toinin päivänä.

Kuva on lainattu Internetistä.

La magnitud - laajuus

Työviikko on käynnistymässä, tai oikeastaan on jo käynnistynyt. Olen nimittäin viettämässä yhden luentosarjan finaalitarkistuksia. Luentokokonaisuus katoaa nimellisesti opetussuunnitelmasta , mutta upotan asiat toisaalle. Piilotan inhottavan ja pahalta maistuvan tiedonmurun toiseen paikkaan ja syötän sen vähän toisella tavalla kullannupuille.

Muutenkin on alkamassa mullistava viikko ja periodi. Ensimmäistä kertaa kolmenkymmenen vuoden aikana opiskelija kieltäytyy korjausehdotuksista, joita esitän hänelle opinnäytetyön ohjaajana. Olen ohjannut hänen työtään nyt yli 8 kuukautta. Tuona aikana hän on toimittanut minulle 4 versiota, joita olen aina kommentoinut ja esittänyt niihin korjausehdotuksia. Suurin ongelma on ollut se, että esitetyt versiot ovat olleet suppeita ja olen pyytänyt ja osoittanut niihin sopivia lisäkäsittelyjä ja laajennuksia. Tuloksena on ollut virke sinne ja toinen tänne.

Nyt hän sitten ilmoitti, että seuraavaan versioon hän tulee tekemään yhteen esittämääni kohtaan lisäyksen, mutta muihin puoleen tusinaan korjausehdotukseeni hän suhtautuu niin, että niitä hän ei tee.

Odotan suurella kiinnostuksella seuraavaa versiota. Odotan suurella kiinnostuksella, mitä koko viikko tuo tullessaan. Odotan suurella kiinnostuksella myöskin sitä, alkaako minulla pääkopassa nk. valtaremmi luistamaan ja sitä myötä taas kevätlepakoiden parveilu.

El vecino - naapuri

Naapurissa muutetaan. Todennäköisyydet on nyt tällä kaavatiellä tasattu, toivottavasti ainakin toistaiseksi. Tällä pätkällä on kolme omakotitaloa ja niissä kolme perhettä. Nyt 33% avioliitoista on loppunut, joten lähestytään valtakunnallista keskiarvoa. Toinen ero samalla kankaalla merkitsisi jo ylitystä.

Rouva muuttaa sadan metrin päähän. Hän löysi siitä sopivan omakotitalon, josta käsin on hyvä tarkkailla entisen puolisonsa touhuja. Herra taas muuttaa huomenna mökiltä takaisin naapuriin.

Rouvan muutossa näkyy hyörivän apuna pari naapuria. Minut ilmeisesti lasketaan herran ystäväpiiriin, koska pyyntöä muuttohommiin ei ole tullut. No kaikki muutossa mukana olleet tietävät, että on suuri helpotus ja onni jäädä muuttotalkoiden ulkopuolelle.

Huomenna herralla ei olekaan juuri muutettavaa. Vaatteet voi mökiltä tuoda yhdellä kertaa auton takapenkillä. Huonekalut ja irtaimiston näyttää rouva siirtävän 100 metriä kaakkoon. Voi vähän ensin kaikua huoneistossa.

No Tillmanille tässä nyt koittaa muuton ansiosta rauha ja onni. Vähän minä kerkesin jännittää sitä, saadaanko uudet naapurit. Olisihan se voinut sattua niinkin, että naapuriin olisi muuttanut joukko Mersuja perässään hevosenvetokärryjä.

Huomenna pitänee kysyä herralta, pitääkö hän tupaantuliaiset. Tottahan tuommoinen 9 kuukauden poissaolo on mukava päättää juhlavasti. Niissä voin kyllä olla apuna.

Cansado - väsynyt

Jos Jani Sievinen lähtee pyrkimään kohti EU-parlamenttia, minä kyllä vaadin, että Matti Nykänen laitetaan, ainakin ensi vuonna viimeistään, meidän Eurovisio-edustajaksemme.

Ääniä sataisi pitkin Eurooppaa roppakaupalla. Eikös tämän Nykänen ole jonkin sortin keikkataiteilija ? Uskoisin hänen omaavan edelleenkin vankan suosion Keski-Euroopassa.

Tillman näyttää edelleen olevan vähän väsynyt. Olen vissiin lukenut tänään vähän liikaa Reijo Mäkeä ja Jussin Vareksen seikkailuja. Huumori on huononemassa kovaa vauhtia.

Menen saunaan

Llover - sataa

Ulkona alkaa

sadella, pehmeästi.

Minä kuuntelen.

Käännän lampun seinään päin

niin tulee hämärämpää

Fushimi Tennö

Suomentanut Tuomas Anhava ( Oikukas Tuuli , 1993)

. . . .

La ave oye - lintu kuulee

Tänään on ollut loistava päivä. Ainakin toistaiseksi. Tillman viettää nk. laatuaikaa yksinään kotona, sillä puoliso on tekemässä hyväntekeväisyystyötä UNICEF-järjestön piikkiin. On siis hyvää aikaa ihastella ja ihmetellä tämän lauantaina olemusta ja antia.

Soitin ensi töikseni tyttärelle, joka täyttää tänään vuosia. Asianmukaiset lahjukset ja muistamiset Itellan kuriirit olivat toimittaneet jo viikolla, mutta halusin silti lohduttaa häntä tänä ihastuttavana päivänä. Ikää kertyy ja ankarat totuudet joutuu kohtaamaan ennemmin tai myöhemmin.

Hän on syntynyt talvella. Se merkitsee erkkolaisen verkkoversion mukaan sitä, että hänen äitinsä on keskimääräisesti köyhempi ja sairaampi ja hänkin on itse tulevaisuudessa keskimäärin sairaampi ja köyhempi kuin hänen kesällä syntyneet toverinsa. Pyysin häntä kuitenkin huomioimaan sen, että isänsä, Tillman, on pahemman sortin helluntailapsi, jonka kukkaroon ei kuitenkaan vielä ole maallinen mammona pesää tehnyt. Ehdotin nuorelle naiselle, että hän harkitsisi sitten joskus tarkoin, mihin vuodenaikaan hän lapsensa pyöräyttää. Hänellä kun on tuo pitkä matikka takana, joten laskennan pitäisi onnistua hyvin. Erityisen tärkeää tuo ajankohta on siksikin, kun hänen miesystävänsäkin on sattunut syntymään tammikuussa.

Hyvä novelliviikonloppu on muutenkin tulossa. Ruumisauton kuljettaja sai kolarissa surmansa kun vankkurit karkasivat keikalla hallinnasta. Keskisuomalainen kunnanjohtaja pahoinpiteli alle 15-vuotian poikansa ja nyt pienellä paikkakunnalla leikitään Payton Placea. Ja Porilaisen tutkijan väitöskirjan mukaan linnut kuulevat sairaan koivun avunhuudot ja tulevat kipin kapin syömään tuholaiset pois.

Tuosta viimeisestä saisi vaikkapa runoteoksen nimen.

Tillman menee nyt sohvalle pitkälleen ja ryhtyy lukemaan roskaa. Kirjastossa sattuivat nimittäin olemaan samalla kertaa tarjolla sekä Reijo Mäki että Ilkka Remes. Remekseen Tillman on totaalisesti kyllästynyt, mutta Mäkeä on kiva lukea kotiseuturakkaudesta. Paikallisvärit kelpaavat hyvin juuri nyt, kun maassa on hanki ja pakkanen paukku.

Jos Jani Sievinen lupautuu maanantaina sosiaalidemokraattien eurovaali-ehdokkaaksi voimme kaikki kuorossa onnitella puheenjohtaja Urpilaista. Hänen aikanaan, syvässä lamassa, oppositiossa ja kaikin puolin avainasemassa puolue on jälleen kerran ylittänyt itsensä. Epätoivoisia ihmisiä ja epätoivoisia tekoja.

La muerte - kuolema

Ulkoministeri Stubb kertoi keskiviikkona, että vastedes hänen blogiinsa voi kommentoida vain omalla nimellä, ei nimimerkillä. Stubb linjasi nimellä kirjoittamisen osaksi avointa keskustelua.
Ulkoministerin blogi on ollut myös Tillmanin rollissa mukana. Olen seuraillut mielenkiinnolla hänen ”huippari” –selostuksiaan ja samoin kuin hänen saavutuksiaan maraton-rintamalla. Ehtivä ja suorituskykyinen ministeri meillä on !

Kun olen seurannut hänen blogiaan, olen jättänyt kommenttien seuraamisen vähemmälle. Tänään kävin katsomassa, mitä olen menettänyt. Näyttää siltä, että en mitään. Keskustelua käydään juoksuhaudoista huudellen yli miinakentän. Ainakin viimeisimmissä kirjoituksissa jäljellä olivat vain nimelliset kommentit.

No Tillman ei ole ryhtymässä nimelliseksi. Enkä ole kommentoinut ulkoministerin blogia nimellä, enkä nimimerkillä. Nuo ”huipparit” ja trialthonit ovat minulle vieraita asioita, enkä ymmärrä niistä tuon taivaallista. Ulkoministerin blogin muuttuminen ei siis hetkauta minua mitenkään. Niin kauan kuin on sallittua jollakin foorumilla kirjoittaa nimimerkillä, minä kirjoitan. Vasta sellaisessa tapauksessa, jossa oikealla nimelläni olisi huomattava tunnettavuutta ja julkisuutta ennestään, voisin ajatella omalla nimellä kirjoittamista.

No sellainen pieni muutos ehkä tapahtuu, että teen blogi rolliin tilaa tänään ja poistan ulkoministerin jäähylle. Tai oikeastaan poistan ulkoministerin kommentoijat jäähylle. Haistattelu ja epäasiallisuus minua häiritsee, ei ulkoministerin hieno polkupyörä tai sykemittari. Blogimaailma on täynnä kiinnostavia ja upeita sivustoja. Taidan siis tänään vähän siivota.

Olen kommentoinut hyvin vähän toisten kirjoituksia. Vain silloin, kun ne ovat minusta poikkeuksellisen kiinnostavia ja erinomaisia olen kommentoinut. Negatiivista argumentointia olen huono tekemään. En keksi helpolla syytä, jonka vuoksi voisin väittää että olen oikeassa ja kirjoittaja väärässä. Minulle usein riittää se, että tunnen olevani eri mieltä. Minulta puuttuu ehkä käännytys- ja lähetystyön kipinä. Kerron mielelläni, mikä minusta yhteiskunnassa on hassusti mutta olen ehkä vähän flegmaattinen ja laiska vaatimaan toisilta omien mielipiteittensä muuttamista.

Ulkoministeriltä taisivat hihat palaa siinä, että keskustelu Israelin ja arabiryhmittymien välillä raivoavasta erimielisyydestä on sekin roihahtanut. Varovaisena kommenttina voisi todeta, että keskustelijat ja ulkoministeri voisivat ryhtyä tutustumaan asian problematiikkaan lukemalla Vanhan Testamentin. Sitten asiaan tutustumista voisi jatkaa lukemalla Uuden Testamentin ja Koraanin. Loput 2000 vuotta ovat sitten asian kertausta. Jos niin tapahtuisi, että Etyj taikka joku muu instanssi onnistuisi alueelle saamaan pysyvän ratkaisu, Tillman lupaa syödä hatullisen kamelin paskaa ja kirjoittamaan omalla nimellään vastedes. Mutta kun niin ei nyt vain käy.

Tillman joutuu pahoitellen toteamaan idealisteille ja maailmaparantajille ja PLO –faneille, että ei tällä kahinalla tälläkään kertaa mitään lopullista ratkaisua saavuteta. Historia on osoittanut sen niin monta. Tillman ei sympatiseeraa kumpaakaan vihan lietsojapuolta. Tillman on seurannut asioita vuonna 1967 , vuonna 1973, ja monin muina vuosina. Tällä kertaa pahinta on se, että sota on eskaloitumassa muualle Eurooppaan. Siitä sietää olla huolissaan sekä nimellä, että nimimerkillä.

Kuvassa nuoria miehiä lupautumassa koviin tehtäviin.

Abrir - avata

Tänään luin Juhana Vähäsen lyhyttä proosaa " Avaa tule ". Hän on ensimmäisiä blogimaailmassa kohtaamiani kirjailijoita. Nappasin hänen kirjansa kirjaston runohyllystä.

Nautin tekstistä ja menin mukaan tajunnanvirtaa. Piristävää ja toisenlaista tekstiä.

Haastavaa.

Vähänen kirjoittaa BigSur ja Surreal - blogia

Morder - purra, tässä tapauksessa peukaloa

Valokuvatorstain haasteena on kolmen sanan tekstiote "... silirimpsis, sileä tie..." Teksti on Vexi Salmen käsialaa Irwin Goodmanin esittämään kappaleeseen Silirimpsis. Paul Fagerlund sävelsi.

Lama-aikana raha on tiukassa ja joskus tuntuu siltä, että se vähäkin katoaa hyppysistä nopeasti. Liekö suomalaishiihtäjien viime viikonlopun tienesteistä enää mitään jäljellä ? Ainakin muut urheilijat ovat pistäneet tuulemaan. Viikon aikana olemme saaneet taas nautti iloisista ja piristävistä uutisaiheista.

Ottawan suomalaishyökkääjä Jarkko Ruutu on saanut kahden ottelun pelikiellon vastustajan puremisesta NHL-jääkiekkoliigassa. NHL:n kurinpitäjien mukaan Ruutu puraisi Buffalon Andrew Petersiä tiistain kierroksella pelatussa ottelussa.

Kovanaama Peters tunki pelihanskaansa Ruudun kasvoille. Hetkeä myöhemmin Peters irvisti ja piteli peukaloaan. Ruutu kiisti purreensa.

Ruutu menettää myös 37 707 Yhdysvaltain dollaria eli noin 28 000 euroa palkkaa ajalta, jonka on pelikiellossa. Ruutu on sivussa otteluissa Bostonia vastaan torstaina ja New York Rangersia vastaan lauantaina. Pelikielto on Ruudulle kauden toinen.

Kas siinä pikkuvesseleille ikonia ihan tarpeeksi. Kun tulee tiukka paikka, nyrkkiä naamaan taikka hampaat peffaan. Tillman sanoisi, että kyseessä on primitiivireaktio, jonka hillitsemiseen suurin osa lapsuus- ja nuoruusvaiheen kasvatustyöstä keskittyy. Kun muut keinot eivät enää tepsi kaukalossa tai elämässä, pitää heittäytyä deffensiivi mekanismien syövereihin. Jarkko poika on tässä valinnut korvikekäyttäytymisekseen regression ja pudottautunut kerralla hiekkalaatikkotasolle.

Et vittu leiki mun traktorilla !

Ja Jarkolta meni sen sileän tien parin ottelun tienestit. Kunnon urheilu-uutiseen kuuluu tietenkin se, että tienestimenetykset kerrotaan taalan tarkkuudella. Sitä uutinen ei tosin kerro, miten kävi Petersin sormen. Peukalo on aika tärkeä kapistus tuossa Luu-5 sarjassa.

Tillman ihmettelee myös sitä, että jääkiekko pelinä on muuttunut tunnistamattomaksi sähläämiseksi, jossa kiekkoa ei enää juurikaan pelata. Sählääminen alkaa jo junnuasteella, jolloin käydään valmentaja Jalosen provosoimana keskustelua siitä, pitäisikö 10- vuotiaiden harjoitella nykyisen 3 kerran asemesta 5 kertaa viikossa. ?

Tillman luulee, että sen mällinsyönnin ja nuuskan jemmaamisen oppii vähemmälläkin. Tillman ehdottaa tuommoisessa tapauksessa, että ehkä koulunkäynti sittenkin avaa laajemmille kansankerroksille tien onneen ja menestykseen. Sirkushuvit ovat aina sirkushuveja.

Kuvassa oleva tie olkoon lainauksen tarkoittama sileä tie. Se on tässä enemmän kylläkin Ruudun EEG-käyrää muistuttavaa, mutta kuvainnollisesti näemme tässä kuitenkin hyvin sen, miten Jarkko-pojan ansiot katoavat horisonttiin .

Viajar - matkustaa

Thaimaassa kuninkaallinen osaaminen ja elo on niin täydellistä, että kuninkaan arvostelusta saa rutkasti linnaa. Muutenkin sen maan hallinto on vähän kummallisissa kantimissa. Solidaarisuudesta kurjalistoa kohtaan voisin vaikka jättää matkustamisen semmoiseen paikkaan.

Tillman ei ole koskaan nimittäin ollut Thaimaassa enkä taida mennäkään. Tillman tykkää kovasti auringosta, mutta se, että silkkisen puvun voi teettää pilkkahintaan ja kadun varret ovat täynnä palveluhaluisia nuoria naisia, ei vielä tee maasta matkailukelpoista minun silmissäni.

Lankomies miettii Egyptiin matkustamista. Siellä kun on vähän epävakaata ja lähistöllä soditaan. Lankomies miettii lomakohteen vaihtoa Kanarian saariin. Sanoin hänelle, että mieluummin minä ainakin siedän vähän hiekkaa, beduiineja ja irvisteleviä kameleja, kuin hilluvia brittihuligaaneja ja puolialastomia saksalaiseläkeläisiä. Ne eivät ainakaan tee perheen 15 - vuotiaan tyttären silmille hyvää.

Vaimo haluaisi Kiinaan. Sanoin sen hyvin minulle sopivan. Käskin ottaa ainakin 2 viikon matkan, jotta ehdin nauttimaan olostani kotona.

Kuvassa on vieläkin jäätä.

La violencia - väkivalta

Venäjä on laittanut loppiaisen kunniaksi kaasuhanoja pienemmälle. Slovakissa joudutaan nyt lämmittelemään uuden rahayksikön hohteessa. Australiassa on mustasukkainen aviovaimo liekittänyt miehensä perhekalleudet ja Kiinassa urheilija on saanut vuoden kilpailukiellon näytettyään keskisormea mölisevälle yleisölle. Ei paha uutispäivä ollenkaan.

Tillman sai kullannuppujen tuotokset arvioitua. Pääsääntöisesti kaadettu oppi oli hyvin pysynyt päässä ainakin tenttiin asti, mutta omaa ajattelua ei juuri voinut vastauksista löytää. Joitain omaperäisiä, uraa uurtavia ja mullistavia lausahduksia tietenkin taas joukkoon oli mahtunut, mutta tapana ei ole ollut niitä sammakoita levitellä edes opettajien kahvipöydässä, joten jäätte tekin osattomaksi. Ja Tillman säästyy häpeältä.

Häpeältä säästyivät myös Jyväskyläläiset kotoperäiset 50 vuotta vanhat perheenisät, joilla on pieniä lapsia. Eilinen tapaus on paljastumassa jälleen tilastoja vinouttavaksi mahmut- herran päähänpistoksi. Hän oli perheriidan päätteeksi napannut 3 vuotiaan lapsen mukaansa autoajelulle ja sitten Muuramelaisella huoltoasemalla ihmetellyt ja pyydellyt apua ohikulkijoilta verisen pienokaisen kanssa. Tällä kertaa taas näin. Eipä tuo isän tausta eilen vielä ilmennyt mistään uutisesta, mutta Jyväskylässä ilmestyvä aviisi tiesi tämän puolen asiasta kertoa tänään. Jäätävä juttu.

Vaikka Jyväskylässä tapahtuu kaiken aikaa pöyristyttäviä juttuja, veritekoja ja pahoinpitelyjä, tämä juttu jotenkin ei eilen vain sopinut kuvioon. Nyt siis tiedämme, miksi.

Tillman toivoo, että maailma vähitellen edes vähän rauhoittuisi. Ihan sama minulle, minkä värinen ihminen on kyseessä, mutta Gaza, Jerusalem, Intia, Kreml ja Jyväskylä voisivat vähän rauhoittua.

Lasten murhaaminen oksettaa. Ihan sama sitten, kuka sitä tekee ja missä.

Tillman muuten ei oikein osaa suhtautua ministeri Vapaavuoren ehdotukseen, että asuntokauppaa käytäisi edelleen korkein hinnoin ja maailman menosta välittämättä. Yhteiskunta tukisi sitten tätä touhua, jos kävisi niin, että työttömyyttä sattuisi tulemaan. Tillman vähän kummastelee asiaa, sillä vastaavaa tukea on pankeista saanut maksua vastaa tähänkin asti. Sinne vain kaikki ne, joita asia mietityttää. Ei kai se voi olla yhteiskunnan asia. Pankkijärjestelmä on nyt jo toista kertaan saamassa tukea ja turvaa.