Var är det här ?

Mikael Junger uhkaa lopettaa FSTV –kanavan, ellei Yleisradiolle löydy mistään lisää rahaa.

Monet poliittiset toimijat ovat vaatineet Jungerin poislähtöä, ellei ohjel-miin ala löytyä lisää rotia. Mielenkiintoinen tilanne.

Ongelmaksi asian tekee se, että Yleisradion parasta ohjelmaa lähetetään juuri FSTV- kanavalla, jonka katsojista suurin osa taitaa olla jo suomenkielisiä. Ainakin minä katselen mielelläni Bettina S – ohjelmaa ja kuolaan ruudun ääressä joka kerta kun Strömsö –ohjelma tulee. Miten joku osaa tehdä niin nautittavia ohjelmia niin nautittavista asioista.

Ruotsinkieliset ohjelmat televisiossa ja ulkomaalaisten ohjelmien, varsinkin elokuvien tekstitys ovat kantaneet hyvää hedelmää viimeisten 40 vuoden aikana. Riippumatta nyt ollenkaan siitä, mitä ajattelemme ruotsinkielisestä vähemmistöstämme, heidän olemassaolonsa, kielensä ja Suomen leppoisa kielipolitiikka ovat edesauttaneet sitä, että väestöllä on suhteellisen hyvän kielitaito ja yhteiskunta on pystynyt kansainvälistymään kivuttomasti.

Katselin kerran Etelä –Virossa hotellin televisiosta länkkäriä, jossa John Wayne kyseli kummissaan, Kus o mu hopunen ? Tai ainakin siltä se kuulosti. Hyvä länkkäri menee semmoisella pelleilyllä ihan pilalle.

Tillmannin suvun alkuperäinen sukunimi 1920- luvulla oli muuten Lindqvist. Aika monella meillä on pinnan alla jotain pientä kielipoliittista nöyhtää, kun vähän raaputetaan.

Minun traumaattisemmat kielikokemukseni ovat tietenkin keskikoulusta. Kunnioitettu ruotsinopettajani oli neiti-ihminen, huomattavasti yli säädetyn eläkeiän, luultavasti noin 70 -vuotias ja erittäin suuresti hurahtanut merimieslähetystoimintaan.

Hänen opetusmetodinsa olivat suoraa lukkarin koulusta. Joka tentin jälkeen tentti selitettiin sanasta sanaan oikeaan muotoon ja sitten oli kaksi päivää aikaa opetella koko tentti ulkoa. Tentistä järjestettiin sitten uusi tentti, jossa tentti piti osata kirjoittaa ilman papereita, ulkomuistista, sanasta sanaan.

Hänen arvosteluasteikkonsa oli muuten normaali, mutta jos sai 4:n saattoi korottaa sen 5:ski ostamalla 4 merimieslähetyksen hyväksi myytävää postikorttia. Jos sai kolmosen, kortteja oli ostettava 8 kappaletta. Muistelen, että niissä opinnoissa rahamiehet pärjäsivät oikein hyvin. Minä köyhänä jouduin pänttäämään ja sain lieviä frustraatioita.

Erityisen painostavaa oli kyseisen ladyn opetus silloin kun hän opetti meille vaatekappaleita. Hänellä oli tapana päiväkirjan kirjoittamisen jälkeen nousta tuolistaan ja kiskaista tummanruskea hameensa korviin ja kysyä meiltä: Vad är det här ?

Oikea vastaus oli useimmiten: Det är en underkjol. Useimmat meistä eturivin pojista olimme kuitenkin ujoja ja turmeltumattomia, joten suljimme visusti silmämme esityksen ajaksi ja veikkasimme alushametta, näkyi sitten mitä tahansa.

Sana on painunut mieleeni lähtemättömästi.

Tervetuloa lukijaksi Lomautettu insinööri AMK