Ite laitat merkkisi...

Somerolla on kadonnut tällä viikolla postista paketteja ja kirjeitäkin on avattu. Kyseessä on ollut nk. yrittäjäposti . Itella kertoo näiden yrittäjäpostien olevan yleensä huonommin suojattuja kuin varsinaisten postien.

Tillman joutuu asioimaan viikoittain eräässä yrittäjäpostissa, joka on niin hyvin suojattu, ettei asiakas pääse lähellekään tiskiä, saatikka sitten osallistumaan itse palvelutapahtuman.

Kun lähestyy postitiskiä ao. liikelaitoksessa, huomaa elintarvikepuolen asiakkaiden suluttaneen tien tiskille ostoskärryillä parhaaseen pioneerityyliin. Vaunujen pelotearvoa on usein tehostettu ansoittamalla ne julmasti itkevillä lapsilla. Tiedätte lapsityypin. Nämä ovat juuri niitä, jotka aloittavat huudon karkkihyllyllä ja jatkavat sitä parkkipaikalle asti kurahaalareissaan.

Jos pääset näistä esteistä huolimatta tiskille, voit aivan rauhassa hengähtää. Tiskin takana ei ole ketään, sillä sinne budjetoitu henkilö tekee viereisellä kassalla kauppaa julmasti huutavien lasten äidin kanssa. Ynnä tietenkin juttelee illan vesijumppa kuljetuksista ja lasten rokotuksista saman rouvan kanssa.

Sinä aikana sitä ehtii hyvin laskea seinähyllyssä olevien lomakenippujen määrän, supermarketin katossa olevien verhoilulevyjen määrän ja tuntemiensa kirosanojen määrän.

Kun viimein luulet pääseväsi palveluvuoroon, eläkeläismummo kassajono kakkosesta änkeää sinun ja vesijumppanaisen väliin ja ryhtyy kyselemään siinä välissä sijaitsevan veikkauspisteen uusista peleistä ja ihmettelemään uutta jokerihahmoa ja pyhän toimituksen häpäisyä. Se vapautuva kassa pysähtyy matkalla sinun luoksesi juuri tämän mummon eteen ja ryhtyy palvelemaan häntä.

Siinä mielessä asia on kyllä parantunut, että nyt Itella vittuilee sinulle näitten asiamiestensä välityksellä 7 päivää viikossa ja yleensä joka ilta yhdeksään asti. Vanhassa järjestelmässä postikonttoriin ehti asioimaan vasta juhannuksen jälkeen kun vuosiloma alkoi.

Paikallinen kirjakauppa onkin hankkinut itselleen kirjevaaka – nimisen vekottimen. Minä käyn nykyään siellä, katselen vähän alennuskorista lukemista, hypistelen uutuushyllyn kalleuksia ja sitten muina miehinä kaivan kainalostani kotona tekemäni kirjeen tai paketin ja kysyn, mitähän tämä maksaa. Ystävällinen rouva punnitsee sen, kertoo lapusta lunttaamansa taksan ja liimaa merkit.

Sen jälkeen palaan äsken kuvaamaani ostoskärryhelvettiin, pujottelen itseni tiskille, etuilen onnettomien odottajien jonon ohi anteeksi hymyillen ja jätän lähetykseni tiskille, siunaten korkeampia voimia apuun, ettei kukaan jonossa oleva, taikka ulkopuolinen pölli pakettia ja sen sisältöä. Siellä on keräilyharvinaisuuksia kavereille Keski-Eurooppaan.