sunnuntai, 29. marraskuuta 2009

Adventtisunnuntain iltapäiväpuuhia

Pirjo Hassisen esikoisromaani Joel ilmestyi vuonna 1991. Kirja kuvaa maailmaa ennen matkapuhelimia, se kuvaa maailmaa ja ihmisiä, jotka eivät edellisestä lamasta vielä tienneet mitään. Siksi kirjassa ruumiillisuus, seksuaalisuus ja nuoren naisen fantasiat nousevat niin selvinä esille.

Miksikö minä semmoista luen? No tietenkin siksi, että opintoihin ja meneillä olevaan Moodle- kurssiin kuuluu nyt tällä kertaa tämmöinen tehtävä.

Nykymaailman seksuaalikoodisto ja muu viitekehys ovat muuttuneet niin paljon 20 vuodessa, että jäljelle on jäänyt vain oleellinen. Nyt kirja tuntuu hupaiselta, kömpelöltä ja jopa naivilta.

Maria Tammisto opettaa työväenopistossa venäjää. Hänen elämänsä on turvallista ja tavallista. Kirjailija antaa ymmärtää että venäjänkielen iltaopetustunnit antavat Marialle tyydyttävän toimeentulon. Marian äiti, Maire Tammisto pitää naisten alusvaateliikettä maaseudun kaupungissa olevassa liikekeskuksessa. Maria käy silloin tällöin auttamassa äitiään, vaikka liikkeessä on ennestään jo pari apulaista.

Hassinen kuvaa muutenkin hyvin ohuesti ja kummallisesti 1990-luvun alun liike-elämää. Suurta fantasiaa on se, että alusvaateliike antaisi elannon omistajalleen ja kahdelle apulaiselle. Lamastakaan ei kukaan puhu mitään ja koko kirjasta löytyy vain yksi nousukaudesta kielivä repliikki. Kirja elää siis tavallaan välitilassa. Kirjailija on joko tahallaan, tai sitten kokemattomuuttaan jättänyt esikoisteoksessaan yhteiskunnan kuvaamisen vähälle huomiolle. Kirja on vanhaa viiniä. Seksuaalisuuden viitekehyksessä ehkä hyvinkin luotaavaa, mutta muuten aika on jauhanut vääjäämättä kuvauksen hassuksi.

Marian isä on kadonnut jonnekin. Muutenkin Marian suhde miehiin on häilyvä ja epäilevä. Äidin uusi miesystävä ei löydä sijaa Marian sydämessä ja lopulta Maria menettää tämäkin isähahmon. Marian ympärillä pyörii myös Otto, serkkupoika, jonka kanssa Marialla on puoli-eroottinen ja nöyryyttävä kokemus nuoruudessaan. Tätä nöyryytystä ja sen voittamista kuvataan kirjassa Otto-serkun toistuvina, hieman lapsekkaina lähestymisepisodeineen. Maria pystyy pala palalta murtaman nuoruuden häpeän pieniksi siruiksi ja polkemaan ne jalkoihinsa.

”Maria oli ollut koko opiskeluaikansa kesätöissä äidin liikkeessä, tavallisena myyjänä tosin, mutta siinä kaikessa oli ollut opiksi ottamisen leima. Välistä hän oli tuntenut itsensä tirkistelijäksi, välistä ahdasmieliseksi puritaaniksi, joskus jopa lääkäriksi tai joksikin muuksi mielensä kovettaneeksi, joka oli tottunut näkemään paljaita yläruumiita, hiostuneita rinnan alusia, märkiä kainaloita ja lihakkaita nännejä”

Marian maailma muuttuu kuitenkin. Hän ryhtyy tarkkailemaan ympäristöään avoimin ja kirkkain silmin. Aluksi seksuaalisuuden ja fantasian kohteena ovat äidin liikkeessä olevat naisten alusasut. Niiden maailmaa kirjailija kuvaa Marian välityksellä ja kertoo samalla vähän kerrallaan Marian heräämisestä omien tuntojensa ja elämänsä tulkiksi.

- Okei, minä otan nämä, hän sanoi, ja ennen kuin Maria ehti tajuta, nainen oli irrottanut liivit yltään

Naisen yläruumis oli häkellyttävän paljas ja alaston. Hänen rintansa olivat kauniit, intiimit ja ruskeat. Maria huomasi kimaltelevan sormuksen naisen vasemmassa kädessä. ja äkkiä hän ajatteli naisen miestä, joka varmaan leikki vaimonsa rinnoilla ja joskus, puolileikillään puristaa niitä ja sanoo: mitäs minun Emmanuelle. Nauraisiko tuo nainen ?

Marian elämään ui mies, väritön harmaa tutkija, Jyrki, joka asuu kerrostalossa pubin yläkerrassa. Jyrki on hellä ja rauhallinen yliopistomies, joka tutkii hassuja sosiologisia laadullisen tutkimuksen juttuja. Jyrki täyttäisi hyvin puuttuvan isä-palan Marian elämän palapelissä , mutta Maria näyttäisi kaipaavaan kuitenkin aivan toisenlaatuista elämää ja maailmaa. Hänen eroottinen heräämisensä täysivaltaiseksi naiseksi on alkanut ja Jyrki voi olla Marialle vain väliporras elämässä.

Jyrki auttaa Mariaa taloustieteen ongelmissa, avustaa tietokoneen käytössä ja on valmis rohkaisemaan Mariaa ja yrittää liittää Marian elämään oman nuhruisuuteensa ja alusvaateliikkeen eroottiseen tunnelmaan. Yhdistelmä tuntuu vieraalta ja tuhoon tuomitulta.

Kun Hassinen kuvaa Jyrkiä ja tietokoneita, tuloksena on lähes yhtä koominen yhdistelmä kuin takavuosien kioskikirjallisuudessa selostetaan poikaystävien auton rasvausta ja pesua.

Venäjän tunneille käy Joel, bodaava lihaskimppu. Maria ryhtyy miettimään elämäänsä uudella tavalla. Fantasioina palvelleet pitsiunelma- alushousut ja sukkanauhaliivit saavat Marian mielessä nyt maskuliinisen muodon; Joelin lihakset, Joelin iho ja Joelin vasemmassa lahkeessa oleva ”patukka” saavat Marian fantasiat ohjaamaan häntä yhä voimakkaammin.

Ja sitten oli Joel. Joel Leiwo. Hänet ensikertaa nähdessään Maria oli kokenut ylitsepääsemätöntä halua tirskahtaa nauruun.
Maria ei ollut ikinä, ei milloinkaan nähnyt sellaisia lihaksia. ……

…..Pöyhistelevästi lihakset kivisen pulleina Joel oli ristinyt kätensä pulpetin kannelle, pyyhkäissyt sitten otsaansa lyhyen tukan alla ja kuivannut kättään reiteen, joka oli Mariasta näyttänyt ihan luonnottomalta. Kuin kivipaadelta, joka oli katseen alla alkanut muuttua tykkiväksi lihakseksi tai päinvastoin.

Hassinen käyttää tunteiden liikenteenohjaajana kuolemaa. Keino on ehkä vähän kliseinen ja kulunut, mutta Hassinen vahvistaa toivotun tuloksen kahdella kuolemalla ja yhdellä vakavalla sydänkohtauksella. Sairaalan iltaöisestä odotushuoneesta muodostuu käännekohta suhteessa Joeliin. Fantasiat ryhtyvät riehumaan Marian sisällä yhä voimakkaammin ja lopulta Marian on tehtävä päätöksensä.

Äkkiä syntynyt halu kuin kasvatti ylimääräisiä silmiä Marian kehoon; hän näki Joelin joka puolelta, vaatteet ylla ja alasti. Heitä oli juuri hipaissut rakastelun mahdollisuus, ja Maria tunsi miten siitä oli kasvanut tulvahtamalla sietämätön, itkunsekainen nälkä.

Tuttu ja turvallinen Jyrki saa mennä, kansalaisopiston venäjänkielen opettaminen loppuu ja tilalle tulee Joel, alkukantainen lihaskimppu värinöineen ja alusvaateliikkeen loputtoman eroottinen maailma. Maria tekee valinnat lopulta tietoisesti, harkiten ja itseään ruokkien aikuisen ja itsenäisen naisen tavoin.

"Huulien ensimmäinen kosketus oli kuin räjähdys. Kuitenkin, ulospäin, se aiheutti Mariassa vain lyhyen henkäisyn, joka purkautui sierainten kautta. Joelin suu oli raollaan, hänen huulensa pehmeän ja kovan välimailta, sisäpinnalta herkän kosteat. Maria pusersi huulensa niitä vasten ja työnsi kielenkärkensä Joelin avautuvia hampaita vasten, kunnes tavoitti Joelin kielen

Nussi minua, Maria ajatteli nostaessaan katseensa koskettamaan hellästi Joelin kasvoja”

Ilmestyessään Hassisen romaani sai jonkin verran huomiota. Pidettiin toisaalta rohkeana ja kannustettavana naisen seksuaalisuuden avointa kuvausta, toisaalta taas kritisoitiin kuvauksen lähtökohtia. Lukijakunta ei ollut tottunut siihen, että naisen seksuaalisuus voisi olla alisteista ja alistumiseen perustuvaa.

Nyt, 20 vuotta ilmestymisen jälkeen lukukokemus tuntuu vähän naivilta ja osoittelevalta. Olemme etääntyneet näiden vuosien aikana toiseen maailmaan. Ympärillämme on monisäikeinen fantasiamaailma, niinpä, siinä missä Hassinen pirstoo kentän lähinnä yhteisöllisen bodari-fantasian ja Marian yksityisen fantasian välille, me nykyään voimme rakentaa omamme huomattavasti rikkaammista ja monipuolisimmista valikoimista.

Peruskysymys jää silti edelleen ajankohtaisempana kuin koskaan riippumaan ilmaan: Miksi yksilön omat fantasiat edelleen ohjaavat yksilöä niin voimakkaasti, että niillä voi aiheuttaa yhteentörmäyksen itsensä ja yhteisön välillä. Hassisen romaanissa päähenkilö pystyy parhaaseen nousukauden tyyliin lopulta saavuttamaan oman fantasiansa täyttymyksen ilman yhteisön estämistä. Tietokoneet, porvarillisuus, yliopistomaailma ja pettymykset mieskokemuksissa saavat väistyä kun aukeaa mahdollisuus täyttymykseen ja omaan nautintoon.

Mutta viini on väljähtynyttä. Esikoiskirjan kynnys on Hassisen kohdalla ylittynyt aikoinaan ja tie kirjailijaksi auennut. Tämän esikoisen kohdalla aika on kuitenkin ajanut ohi. Vuosien saatossa Hassisen teoksesta on tehty paljon essee-harjoituksia, pro-gradu tyyppisiä luotauksia ja muita analyysejä. Varmin tae kuitenkin suurelle hiljaisuudelle tämän kirjan osalta on se, että tätä kirjaa lopultakin aika harva haluaa lukea toiseen kertaan.

7 kommenttia:

hanne kirjoitti...

kiitos esittelystä..oli mielenkiintoista seurata tuo tarina sinun näkökulmastasi...Ehkä en ihan kuitenkaan taida lainata tuota kirjaa..=)

Tillman kirjoitti...

Ei ehkä kannata, jos on tottunut laadukkaaseen kirjallisuuteen. Jos taas haluaa mutustella ajan kuvaa ja lukea siitä, mitä tässä maassa ajateltiin 18 vuotta sitten, kirja antaa oikeastaan aika oivallisen lähtökohdan.

Samalla se kertoo hyvin siitä, että aika rapauttaa joitakin asioita aika nopeasti.

Jos kuuntelee vanhoja radio-ohjelmia 50 – luvulta, huomaa asian vielä selvemmin. Puheen kerta ja
ihmisten ajatukset ovat muuttuneet perin juurin toisiksi.

Vain pappien ja poliitikkojen puheissa näyttäisi sama nuotti pysyvän. Ja klassikko kirjailijoiden
kirjoissa. Niissä, joita luetaan monta kertaa ja aina taas uudelleen

Kirjailijan eduksi on laskettava se, että hän on aikoinaan opiskellut yliopistossa filosofiaa ja
valtio-oppia. Niinpä vähän hassulta tuntuu se, kun alusvaatekaupan myyjätär selittää bodari-miehelle apriori ja aposteriori käsitteitä

Päivi kirjoitti...

Aikoinaan pidin Joelista niin vähän, etten ole sitä vieläkään pystynyt antamaan Hassiselle anteeksi. Vaikka hänen myöhempiä teoksiaan on kehuttu paljon, en ole niitä pystynyt lukemaan.

Vähiten pidin tavasta, jolla ihmiset esiteltiin ja kuvattiin kirjassa, kuin jonkin yleisesti hyväksytyn kuvan kautta, siihen verrattuna. Olisin mieluummin lukenut ihmisistä sellaisinaan.

Tillman kirjoitti...

Minä kauhistuin itsekin tätä kirjaa vähän sen alkeellisuuden ja kömpelyyden vuoksi.

Valitsin tämän kirjan vähän summassa, siilä en ollut koskaan aikaisemmin lukenut häneltä mitään ja nyt sitten kun tämän esikoisen aihealue sopi opintoihin niin hyvin, jouduin minäkin tutustumaan tähän kirjailijaan.

Voi olla, että minullekin tämä jää viimeiseksi Hassisen kirjaksi.

Arjaanneli kirjoitti...

Jaa, no minä kun en ole lukenut, niin kyllä tuo esittely sai ainakin uteliaaksi.
Täytyy varmaankin ihan itse tehdä oma analyyssi.
Lainaamoon siis!

Tillman kirjoitti...

Arjaanneli:

Kirja on kiinnostava aikansa tuote. Hyllyssä sitä ehkä ei ole, mutta kirjaston varastosta löytynee.

Aihepiiri on kiinnostava, kerronta lopultakin vähän kömpelöä ja yksityiskohdat ei aina täsmää todellisuuden kanssa.

Anonyymi kirjoitti...

http://news.bbc.co.uk/2/hi/uk_news/magazine/8385795.stm

Muutettavat muuttaen yllä oleva tuntuisi koskevan myös elokuvaa. Jotenkin liiallinen intiimiys tuntuu nololta.

HHoo