Kaasuputki ei huolestuta Presidentti Koivistoa. Eikä se huolestuta Paavo Lippostakaan. Uskoisin niin, että myöskään Tasavallan Presidenttiä, Tarja Halosta se ei huolestuta. Eikä saksalaisiakaan huolestuta. Heitä saattaisi sitä vastoin huolestuttaa kaasuttomuus.
Minuakaan kaasuputki ei huolestuta, eikä juuri kiinnostakaan. Minua se lähinnä hymyilyttää. Samoin minua hymyilyttää se pyrky ja tunku, joka Unionin huippuvirkoihin tällä hetkellä on. Se loputon shakespearelainen kaiho ja kaipuu parrasvaloihin. Minua hymyilyttää ikiaikainen vallanhimo.
Ulkomaisissa lehdissä on ruvennut ilmestymään päivittäin suomalaisten poliitikkojen kirjoituksia Unionin tulevien virkojen rooleista ja laadusta. Semmoinen kirjoittelu on tuttua ja tavallista täällä kotimaassa kunnallisvaalien edellä. Lehtien yleisönosastot pursuavat ehdokkaiden syväluotaavia analyyseja Juhtikkalantien valaistuksen välttämättömyydestä, vanhustenhuollon huonosta tasosta, veroäyrin korkeasta hinnasta ja Venäjä suhteiden hoidosta.
Tuloksena on usein 4 -9 ääntä ja kirkas lautakuntapaikka. Olen miettinyt sitä, onkohan Unionissa semmoisia lautakuntia, joihin sitten nämä suomalaiset rannalle jääneet ehdokkaat laitetaan lohdutuspaikalle.
Olisi se vaan eri kivaa, jos Paavon jäädessä ilman virkaa, hänelle tulisi kotimaahan loppuvuodesta kirje, jossa hänelle ilmoitettaisiin ystävällisesti, on juuri avautunut paikka nahka-ja kenkäteollisuuden direktiivejä hoitavassa komiteassa. Rehnille tulisi kirje Unionin liikuntakomiteasta. Siellä tarvittaisi juuri nyt sattumalta kovatasoista jalkapallotietäjää.
Entiselle presidentille ei tulisi lohdutuspaikkaa louhinta – ja räjäytysdirektiivejä pohtivaan komiteaan, sillä hänen katsotatisi pärjäävän palkinnollaan ja entisillä meriiteillään.
Näillä pienillä toimilla varmistettaisi se, että tulevaisuudessakin tarjolla olisi paljon kyvykkäitä ja tepeviä ehdokkaita kaikkiin virkoihin ja jokainen kisoihin osallistuja voisi olla varma siitä, että jos ei kunnian kukko nyt laulaisi valinnan kunniaksi, niin ainakin jotain sieltä tulisi.
Eläkkeelle ei ole Suomessa soveliasta jäädä, vaan kaikkien on yritettävä pidentää työuraansa. Minäkin tässä lähden pidentämään työuraani taas yhdellä päivällä.
Minuakaan kaasuputki ei huolestuta, eikä juuri kiinnostakaan. Minua se lähinnä hymyilyttää. Samoin minua hymyilyttää se pyrky ja tunku, joka Unionin huippuvirkoihin tällä hetkellä on. Se loputon shakespearelainen kaiho ja kaipuu parrasvaloihin. Minua hymyilyttää ikiaikainen vallanhimo.
Ulkomaisissa lehdissä on ruvennut ilmestymään päivittäin suomalaisten poliitikkojen kirjoituksia Unionin tulevien virkojen rooleista ja laadusta. Semmoinen kirjoittelu on tuttua ja tavallista täällä kotimaassa kunnallisvaalien edellä. Lehtien yleisönosastot pursuavat ehdokkaiden syväluotaavia analyyseja Juhtikkalantien valaistuksen välttämättömyydestä, vanhustenhuollon huonosta tasosta, veroäyrin korkeasta hinnasta ja Venäjä suhteiden hoidosta.
Tuloksena on usein 4 -9 ääntä ja kirkas lautakuntapaikka. Olen miettinyt sitä, onkohan Unionissa semmoisia lautakuntia, joihin sitten nämä suomalaiset rannalle jääneet ehdokkaat laitetaan lohdutuspaikalle.
Olisi se vaan eri kivaa, jos Paavon jäädessä ilman virkaa, hänelle tulisi kotimaahan loppuvuodesta kirje, jossa hänelle ilmoitettaisiin ystävällisesti, on juuri avautunut paikka nahka-ja kenkäteollisuuden direktiivejä hoitavassa komiteassa. Rehnille tulisi kirje Unionin liikuntakomiteasta. Siellä tarvittaisi juuri nyt sattumalta kovatasoista jalkapallotietäjää.
Entiselle presidentille ei tulisi lohdutuspaikkaa louhinta – ja räjäytysdirektiivejä pohtivaan komiteaan, sillä hänen katsotatisi pärjäävän palkinnollaan ja entisillä meriiteillään.
Näillä pienillä toimilla varmistettaisi se, että tulevaisuudessakin tarjolla olisi paljon kyvykkäitä ja tepeviä ehdokkaita kaikkiin virkoihin ja jokainen kisoihin osallistuja voisi olla varma siitä, että jos ei kunnian kukko nyt laulaisi valinnan kunniaksi, niin ainakin jotain sieltä tulisi.
Eläkkeelle ei ole Suomessa soveliasta jäädä, vaan kaikkien on yritettävä pidentää työuraansa. Minäkin tässä lähden pidentämään työuraani taas yhdellä päivällä.
Muistakaa hamstrata hautakynttilöitä ja kanervia heti aamusta. Niillä on taipumus Pyhäinpäivän aattona loppua joka kaupasta. Mukavaa aattopäivää kaikille ehdokkaille ja itse kullekin. Minä menen taas matkasaarnaamaan hyvän johtajuuden sanomaan.
2 kommenttia:
Hyvä tuuleni parani tästä päreestä entisestään.
Tosiaankin. Ne pojat ja tytöt on kovia kirjoittelemaan, taitavatpa mennä meistä lokipäreiden kirjoittajistakin ohitse.
Mutta meillä harvemmalla on hinkua päästä päättämään Juutikkalantien katuvaloista tai edustamaan jotain organisaatiota Perähikiän maitokannuviestihiihdon palkintojenjaossa.
Minä vaan hihittelen kuin Vanhala. -Poikamme Euroopan johtopaikoilla, khihihihi... Sinivalkoinen leijona ärjyy... khihihihi. Suhnat marssii, khihhihi.
Sataa lunta ja räntää. Olen saamassaa puuhakkaan työviikon kohta pulkkaan.
Pyhämiestenpäivä lähenee ja touhukkaan ihmiset rryntäilevät kauppoihin siinä uskossa, että myytävä hyllyilta ja tiskeiltä loppuu.
Minä taidan lämmittää illalla takkaa ja lueskella tekstejä "Ruumis ja kulttuuri"- kurssia varten. Sen verran voisi käydä kävelemässä illalla että saisi ruumiinsa hikeen.
Minäkin ihmettelen asioita kovasti. Lipposta suurempi ihmeen aihe on se, että Sveitsi on kuulemma kieltänyt sikarokotteen nuorilta ja vanhoilta.
Siihenkin on varmaan joku syy
Lähetä kommentti