"Tässä ilmenee, että hyvässä juonessa loppuratkaisun pitää olla yhdenlainen eikä kahdenlainen, kuten eräät vaativat, siirtyminen ei saa tapahtua onnettomuudesta onneen vaan päinvastoin onnesta onnettomuuteen, eikä sen syynä saa olla pahuus vaan tietämättömyydestä johtuva suuri rikkomus, jonka tekee kuvamme kaltainen henkilö, mieluummin parempi kuin huonompi. Kehitys osoittaa väitteeni todeksi. Aluksi runoilijat käyttivät kaikkia mahdollisia tarinoita, mutta nyt kirjoitetaan parhaat tragediat muutamien harvojen sukujen edustajista; noita sukuja ovat Alkmeonin, Oidipuksen Oresteen, Meleagroksen, Thyesteen, Telefoksen ja muut sellaiset suvut, joille on sattunut tai jotka ovat olleet mukana tekemässä jotakin hirvittävää. Taiteellisesti paras tragedia on sommittelultaan tällainen. Väärässä ovat siis ne, jotka moittivat Euripidesta siitä, että hän tragedioissaan menettelee tällä tavalla ja antaa monien niistä päättyä onnettomasti. Kuten sanottu, se on oikein ; paras todistus tästä on, että näyttämöllä ja kilpailussa tuollaiset tragediat tavoittavat parhaiten tragedialle ominaisen vaikutuksen, jos ne on vain tehty hyvin. Euripides tuntuukin tajunneen tragedian olemuksen paremmin kuin muut runoilijat, vaikka hän muuten ei pystykään hoitamaan näytelmän taloutta. Vasta toiselle sijalle asetan joittenkin ihaileman kahdenlaisen ratkaisun, jollainen on Odysseiassa: se päättyy eri lailla hyvien ja kelvottomien kohdalla. Tällaista juonta on pidetty parhaana ilmeisesti vain katsojien heikkouden vuoksi; runoilijat tottelevat yleisöä ja kirjoittavat niin kuin se haluaa. Tuollaisen näytelmän aiheuttama nautinto ei ole ominaista tragedialle, vaan se kuuluu pikemminkin komedian vaikutuksiin; siellähän pahimmat vihamiehet kuten esimerkiksi Orestes ja Aigisthos kävelevät lopussa näyttämöltä parhaina ystävinä, ja kukaan ei tapa ketään." Aristoteles: Runousoppi , suom. Pentti Saarikoski
Tervetuloa lukijaksi Kalevi Hotanen
11 kommenttia:
Olipa kiva kun kaivoit tuon runousopin esille. Luin sen kyllä aikoinaan sen jälkeen kuin S. oli sen suomentanut, mutta en ollut muistanut että suomennos oli näin lennokas!
Ja kivointa asiassa on huomata että mikään ei ole muuttunut. Aristoteles listaa ne SUVUT (nyt voisi listata vaikka puolueet tai yhdistykset tms.), joissa on tavattu tehdä tavattomia.
Minulla ei ole opusta ittelläni, mutta kyllä se kirjastossa on. Olen pitänyt tapanani ainakin kerran viikossa fillaroida kirjastoon, poimia jonkun kirjan, istua kahvilaan ja lukea yks kpl. esseitä tai novelli tai muutamia runoja.
En rahtaa kirjaa kotiin, koska täällä kirjavuoret kasvavat muutenkin. Aristotelesta voisi ajatella lukevansa kirjaston kahvilassa.
Mestari on kääntänyt kyllä hienoa tekstiä. Vaikka en alkukieltä osaakaan, silti tuosta käännöksestä huokuu innostus ja sointi.
Minäkin lukiessani säpsähdin tuota tekstiä ja sen sisällön ajankohtaisuutta. 2250 vuotta on kulunut, mutta silti teksti kertoo edelleen hienosti perusjutut.
Naamiot ovat vähän vaihtuneet.
Korjaus edelliseen.
Aikaa on kulunut tietenkin yli 2300 vuotta, lähes 2350 vuotta.
Olin aikoinani iloinen, kun pystyin lainaamaan Runousoppia gradussani.
Yritin tänään selittää lukiolaiselle kontekstin käsitettä; tuo otsikko ja teksti olisivat olleet hyvä esimerkki kontekstin vaikutuksesta tulkintaan.
- Ei näistä kirjahyllyä tullutkaan.
- No mikäs sitten tulisi?
- Tulisi vaikka talo.
Hienoa, kyllä näitä saa lainata, jos tarvetta on. Tuo konteksti on vähän hankala käsite nuorelle aikuiselle.
Ja useimmat runousopin käsitteet ovat minulle ihan hebreaa. Ne kuulostavat kyllä uskomattoman hienoilta kun niitä käyttää ja sirottelee puheeseen tai tekstiin.
Viikon päästä on tentti. Se tässä eniten huolestuttaa.
Taidan ottaa narratiivisuuden tärpiksi ja tarjota sitä joka paikkaan.
Kari, tässä ollaan nyt tietynlaisen media-hurrikaanin myrskynsilmässä eli kenties pari päivää ihan tyvenessä.
Mutta luulenpa, että ensi viikolla me saamme pitää huivista kiinni oikein tosissaan. Vielä tässä puhaltaa kunnolla ennen kuin lumet saadaan maahan.
Koskahan ne muuten päättää siitä media-maksusta ? Voi olla, että sittenkin moni päättäjä kallistuu lopulta budjettirahoituksen puoleen. Sillä tavalla Ylen liekanaru olisi vähän lyhyempi.
Oletko muuten huomannut sitä, miten ihminen laumassa huutelee mielellään kaikkia hassutuksia. Omassa sisimmässään sitten tehdään taas toista.Minä mukaan lukien.
Viimeisemmässä mielipidetiedustelussa apila-puolue on parantanut juoksuaan kuin sika routa-aikojen edellä.
Monella on semmoinen hassu ajatus mielessään, että tässä on hyvä purra maanviljelijää koipeen oikein kunnolla. Niitä, perhana kuitenkin, on vain 4,5 % väestöstä ja joku niistä äänestää vielä kokoomustakin.
Jossain naapurissa, seinän takana, ehkäpä ihan samassa rivitalossa, piileskelee 17 % väestöä, jotka kaikki ovat keskustalaisia, ja jotka ostavat maitonsa kaupasta ja perunansa ranskalaisina.
Semmoinen ajatus saa kaupunkilaisen levottomaksi...
Mutta, että kirjahylly...odotan mielenkiinnolla, mihin sitä höylättyä lautaa oikein on tarvittu.
Toivon mukaan toimittajat eivät nyt sekoita Jari Tervon Goljattia ja pääministeriä touhuissaan.
Silloin kun media oli oikeudessa Jari Räsäsen kaurapuuron lisäaineista, STT taisi ensi vähän hävitä, mutta jos oikein olen ymmärtänyt, nyt asiaa käydään uudelleen tutkimaan sillä joku oli antanut väärän todistuksen lähimmäisestää.
Voi olla niin, että tässäkin tapauksessa tuloksena on sarja oikeudenkäyntejä.
Käy niin kuin Vysotskin laulussa...
" Vie valhe totuuden vaatteet....
Kekkosen todellinen elämä kanonisoitiin ensin 30 vuodeksi, kunnes sitten päästettiin koirat irti.
Katynin 22000 puolalaisupseerin kunniaa palautettiin eilen televisiossa.
Ehkä höylättyjen lautojenkin todellinen totuus tulee joskus esille.
Minua ei asia itseasiassa juuri nyt kovinkaan kiinnosta. Minä seurailen sitä, miten ihmislauma käyttäytyy tässä tilanteessa. On menossa suuren luokaan sosiologinen luonnollinen koe.
Vanhanen juoksuttaa nyt mediaa kuin syöttövasikoita teurasautoon lämpimällä maidolla.
Hän ääni väristen ja tunteella puhuu jostakin lautakasasta kun todellinen laittomuus ja veljesrikos Nuorisosäätiössä jää jotenkin toimittajien huomion katveeseen.
Toimittajat kuolaavat, kun luulivat osuneensa Vanhasen pehmeään kohtaan - vaikka ovatkin täsmällisen hämäysoperaation kohteena.
Kokoomus on jo aikoja sitten oppinut Kekkoselta, että tragedia on käännettävä komediaksi ja riippumaton valtastatus on osoitettava ylimielisyytenä, niin että saa suomalaiset tsaarinkulttuurin perilliset vapisemaan kuin kinkereillä.
Kohta eduskunta äänestää Vanhasesta. Ennustaisin, että ei mitään tapahdu.
Olit oikeassa Arhi. Edes SDP ei jaksanut enää tulla viimeisessä äänestyksessä mukaan, vaan äänesti tyhjää.
Heinäluoman ääni alkoi äsken haastattelussa kummasti väristä kiukusta. Säätiöitä näyttää olevan siellä sun täällä.
Jopa tarjaa oli rohjettu häiritä.
Koko sopassa peilautuu kieltämättä tuo tsaarikulttuuri. Tulee mieleen yleisradion televisioteatterin mustavalkoiset näytelmät, joissa Tauno Mäkelä narisevalla äänellä ihmetteli maailman menoa.
Pahus....
Tuli kirjoitettua vahingossa Tarja äskeisessä kommentissa pienellä..
Pahoittelee, ei ollut tarkoitus
You'll want to add a facebook button to your blog. I just bookmarked this article, although I had to complete it manually. Simply my $.02 :)
- Robson
Lähetä kommentti