Kaipaan vähän Maalaisen blogia. Olen nyt ainakin kuukauden ihmetellyt sitä, että miksi uusia päreitä ei myllystä tule. Mistä johtuu hiljaisuus ? Tänään kävin sitten kokeilemassa blogin viimeistä blogimerkintää ja huomasin blogin muuttuneen suljetuksi ; vain kutsutut pääsevät sisään. Sellainen vähän ahdistaa. Tulee semmoinen olo, että olenkohan tehnyt tai kirjoittanut jotain typerää ja blogin pitäjä on vetäytynyt lähipiirinsä pariin. Myönnän, että olisi erittäin mukava taas lukea pitkiä linkkilistoja, kertomuksia ruotsalaisesta yhteiskunnasta ja ennen kaikkea kaipaan sisäpiirin tarinoita vaihtoehtoliikkeestä. Minä jopa nautin siitä että Maalainen oli silloin tällöin sukset ristissä joidenkin kirjoittajien kanssa. Semmoinen kuuluu oleellisena osana julkaisevan ihmisen vaivoihin ja risteihin. Minulla ei ole osoitetta, josta pyytäisin lukuoikeuksia, mutta Maalainen, jos luet tämän, olisin vailla niitä oikeuksia, mikäli semmoiset voitaisi minulle myöntää. Ja mikäli tekstiä edelleen blogiin ilmestyy. Minut saa toinenkin asia alakuloiseksi. Niin kutsutut paremmat blogin kirjoittajat käyttävät usein hyvinkin provosoivaa kieltä ja kun sitten heitä kommentoi, tuloksena on joko hiljaisuus taikka provosoituminen. Provosoituminen on tervetullutta, hiljaisuus kummallista. Minä käytän joskus itsekin hiljaisuutta välineenä silloin kun vastaaminen on vaikeaa, taikka mahdotonta. Minä saatan provosoitua mielelläni mutta usein voin myös vetäytyä kuoreeni. Yleensä häviän nämä provosoitumisottelut parin kommenttikerran jälkeen, enkä pysty pitkiin jankkaus-ketjuihin. Harjoitus kuitenkin tekee varmasti mestarin. Yritän kerta kerralla pitää yllä kommenttiketjua kauemmin ja kauemmin. Olen erittäin huono ja laiska kommentoimaan toisten blogeihin. Jos niin tapahtuu, tiedätte, että asia on ollut minulle tärkeä ja iso. Sitä vastoin mielelläni pidän yllä keskustelua omien kirjoitusteni perässä. Yritän vähentää koko ajan tuota laiskuuttani toisten blogeissa ja olla aktiivisempi Mutta Maalainen, minä vähän kaipaan kirjoituksiasi. Olenko ainoa ? Missä olet?
5 kommenttia:
Joku toinenkin kaipailija ajatteli, että jos vaikka Maalaisen työnantaja on kieltänyt blogin vapaat kirjoitukset, i.e. tahtonut sensuroida niitä.
Kyllä minäkin Maalaisen kirjoituksia kaipaan. Hyvä kirjoittaja ja paljon asiaa kaikenlaista.
Hassua... ei niissä nyt mitään niin kovaa yhetiskuntakritiikkiä ollut.
Joskus kovastikin selväjärkistä ihmettelyä ja pohdiskelua.
Hän oli meistä se, joka oli edes yrittänyt käydä tutustumassa vaihtoehtoliikkeisiin ja toisenlaiseen ajatteluun.
Aika suorasanaisesti maalainen mielenkiintonsa kohteita käsitteli, varmaan loukkaantuneita ja väärinkäsittäneitä oli riittämiin.
Nyt hän teki opettajan töitä maahanmuuttajien parissa niin, että ... no, tiedät itse miten herkkää se voi olla.
Maalainenhan oli helposti omasta blogistansa tunnistettavissa.
Joo, 'aikuisia' bloggaajia ei ole liiaksi, sääli!
HannuHoo
Niin se varmaan on...
Opettaminen on muutenkin tiukkaa puuhaa, saatika sitten maahanmuuttajien opettaminen.
Ehkä on raskasta olla tavallaan kolmen maailman ihminen, itseasiassa neljän.
Kiitoksia ystävällisistä sanoista. Keskityn kieliblogiini, en kirjoita millekään sisäpiirille, koska ei sellaista tietenkään ole; olen yksinäinen susi.
Kyllä työnantajalta tuli tosiaan vähän palautetta, mutta katsoin itse, että pitää olla ilman rasitteita, jos aikoo työntää oppimateriaalia maailmalle. En tiedä, miten siinä tulen onnistumaan. Kovasti on ollut antoisaa keskittyä yhteen alaan. Sitäpaitsi olen toteuttanut opetuskokeilua, joka näyttää onnistuvan. Jos siitä raportoisi, ihmiset tulisivat liiaksi tunnistettaviksi, parempi pitää näppinsä kurissa. On siinä se haitta, ettei tule kirjattua ylös. Sitten myöhemmin ei enää muista ehkä. Olen ollut varomaton esimerkiksi muistoja kirjoittaessani elävistä ihmisistä ja kuolleittenkin lapset pahastuvat, jos pahasti sanoo, vaikka itse olisi ollut yrittävinään eläytymistä.
Ymmärrän kyllä hyvin, että fiktio olisi parempaa, mutta sellaiseen en pysty.
Se pitkä blogiperiodi oli korviketta myös yksinäisyydelle. Nyt joutuu olemaan tekemisissä elävien ihmisten kanssa ja yksinäiset hetket ovat lepoa.
Lähetä kommentti