Tämän aamun säikähdys on tässä. Kainuun poika siinä ratsastaa uivan hirven selässä ja on niin yhtä luonnon kanssa, että.. Iltapäivälehti on tehnyt asiasta vähän reportaasia ja on sekin vähän ymmällään. Kenenkä puolelle tässä nyt oikein ryhtyisi ja ketä alkaisi tuomitsemaan.
Poikaveijarit ovat taatusti keskustalaisia, joten hömppälehti voi hyvillä mielin teilata tuommoisen älyttömyyden. Myös Tillman kummeksuu ja paheksuu tuota jumalatonta menoa. Viattoman luontokappaleen kiusaaminen on ruokotonta ja vastenmielistä ja vähän sairastakin.
Olen itse ampunut tuommoisia hirvilehmiä. Silloin on kuitenkin kyseessä lain sallima asia, jossa yritetään saada otus hengiltä nopeasti ja kivuttomasti, sekä vielä arvokkaasti.
Lopetin hirvenmetsästyksen 20 vuotta sitten juuri osittain siksi, että kammoksuin asiaan kuluvaa aikaa, väsyin metsässä tramppaamiseen ja ennen kaikkea, kunnioitukseni luontokappaletta kohtaan kohosi kaiken aikaan. Metsästys on upea harrastus parhaimmillaan ja sen antaa monen laista mielihyvää , mutta samalla se lopulta pakottaa sinut jossain määrin pohtimaan arvokkuuden ja kunnioituksen ongelmaa. Vasta-argumenttina on usein sitten oma kokemus ja tunteet.
Nykyään olen lopettanut muunkin metsästyksen sillä en enää raaski ampua villieläintä. Säästin pihan reunaan ilmestyneen räkättirastaan pesänkin tänä keväänä. Suunnattoman iloinen olen niistä pienistä piikkikeristä, jotka pyörivät takapihanpusikoissa. Eilen yksi sellainen oli jäänyt auton alle. Piti siivota eläin pois tieltä penkan puolelle.
Uimareissu hirven selässä ei ehkä lopulta ole laissa kiellettyä. Lakeihin ei nimittäin läheskään aina pystytä luettelemaan sitä kaikkea ihmeellistä, johon ihmismieli pahimmillaan innostuu. Kun tulee epäselvä tilanne, ihmiselle on onneksi annettu järki, johon voi hätätilassa turvautua. Tai omatunto, samvete, gewissen.
”Hellyttävää” oli tarinan lopuksi kuulla se, että hirvi oli selvinnyt rantaan. Käytännössä se on ilmeisesti tarkoittanut sitä, että parilla moottoriveneellä oli ajettu hirven vieressä meteliä ja riemua pitäen koko helvetin järvenselkä.
Poikaveijarit ovat taatusti keskustalaisia, joten hömppälehti voi hyvillä mielin teilata tuommoisen älyttömyyden. Myös Tillman kummeksuu ja paheksuu tuota jumalatonta menoa. Viattoman luontokappaleen kiusaaminen on ruokotonta ja vastenmielistä ja vähän sairastakin.
Olen itse ampunut tuommoisia hirvilehmiä. Silloin on kuitenkin kyseessä lain sallima asia, jossa yritetään saada otus hengiltä nopeasti ja kivuttomasti, sekä vielä arvokkaasti.
Lopetin hirvenmetsästyksen 20 vuotta sitten juuri osittain siksi, että kammoksuin asiaan kuluvaa aikaa, väsyin metsässä tramppaamiseen ja ennen kaikkea, kunnioitukseni luontokappaletta kohtaan kohosi kaiken aikaan. Metsästys on upea harrastus parhaimmillaan ja sen antaa monen laista mielihyvää , mutta samalla se lopulta pakottaa sinut jossain määrin pohtimaan arvokkuuden ja kunnioituksen ongelmaa. Vasta-argumenttina on usein sitten oma kokemus ja tunteet.
Nykyään olen lopettanut muunkin metsästyksen sillä en enää raaski ampua villieläintä. Säästin pihan reunaan ilmestyneen räkättirastaan pesänkin tänä keväänä. Suunnattoman iloinen olen niistä pienistä piikkikeristä, jotka pyörivät takapihanpusikoissa. Eilen yksi sellainen oli jäänyt auton alle. Piti siivota eläin pois tieltä penkan puolelle.
Uimareissu hirven selässä ei ehkä lopulta ole laissa kiellettyä. Lakeihin ei nimittäin läheskään aina pystytä luettelemaan sitä kaikkea ihmeellistä, johon ihmismieli pahimmillaan innostuu. Kun tulee epäselvä tilanne, ihmiselle on onneksi annettu järki, johon voi hätätilassa turvautua. Tai omatunto, samvete, gewissen.
”Hellyttävää” oli tarinan lopuksi kuulla se, että hirvi oli selvinnyt rantaan. Käytännössä se on ilmeisesti tarkoittanut sitä, että parilla moottoriveneellä oli ajettu hirven vieressä meteliä ja riemua pitäen koko helvetin järvenselkä.
Kuvassa rauhallisia hirviä A. Einolan maalauksessa
4 kommenttia:
Tämän lajin miehet kammottavat enemmän kuin sata kääärmettä!
Mietin, jotta minkälaiset neitokaiset ihastuvat tuommosiin jurveloihin?
Tuo räkänen höröhhöörööö-nauru kruunaa kaiken....
Jos hirvi ois jotenkin älynnyt puraista tai hutasta sarvillaan, ois pojat itkeneet ja vaatineet vaarallisen elukan kaatamista. Luulen ma....
Täysin asiatonta touhua tuollainen villieläimen rääkkäys. Saisivat joutua mokomasta edesvastuuseen.
Ruotsin vallan aikana hirvellä ratsastamisesta tuli kovat rapsut, hyvä ettei joutunut pyövelin juttusille.
Hirviä saivat käyttää kulkuneuvoinaan vain kuninkaan pikalähetit.
Nämä vesselit ovat minusta tunnevammaisia ja heiltä puuttuu empatia ja muuta tarpeellista ihmiselämään.
Humala ei ole puolustus.
Tillman on ratsastanut 12 vuotiaana maatilamme emakolla, jonka nimi oli Roosa. Roosa ei koskaan tullut kantavaksi eikä saanut porsaita.
Pidettiin selvänä, että odotukseen valmistautuva nuori porsasneiti menetti äitiyden tähteni. Myöhemmin sitten elämässäni muutaman kerran jännäsin samansuuntaista tietoa vakaasti toivoen, että kävisi samoin.
Ei siis porsaiden kanssa vaan lyhytaikaisissa parisuhteissa. Tämä selvennykseksi
Lähetä kommentti