Epätoivoinen aamu

SDP:n puheenjohtaja Jutta Urpilainen haluaa yksityislääkäreiden kanssa asioineiden kelakorvaukset pois. Tosin uutinen oli otsikoitu niin, että Urpilainen haluaa yksityiskäynneiltä kelakorvaukset pois. Käsitän kuitenkin niin, että puheenjohtajan todellinen tarkoitus on saada yksityislääkäreillä käyneiltä ihmisiltä kelakorvaukset pois.

Tillman ei rohkene näin kauniina aamuna asiasta sen suurempaa lausua. Lukijat voivat itse tehdä asiasta omat johtopäätöksensä. Minä olen tehnyt jo kauan sitten.

Kun rakas anoppivainajani aikoinaan koki suurenkin onnen tytärtään kohdanneen, kun tämän maatorpan pojan nai, en koskaan hänelle rohjennut kertoa, kuinka vähän sitä huojuvaa metsässä lopulta on.

Kun keskustelee työkavereiden kanssa ruokapöydässä, taikka kahvitunnilla maanviljelystä, karjataloudesta, metsätaloudesta ja maaseudusta noin yleensä, on syytä omata kova nahka ja sitkeä sielu. Useimmille ei mene jakeluun esimerkiksi sellainen perustotuus, että maataloudesta saa nykyään leipänsä emännät mukaan lukien noin 4,5 % väestöstä.

Jos kepulaisia pöljiä siltarumpu- poliitikkoja on eduskunnassa yli kaksikymmentä prosenttia, se hulluus, tekstiviestihölmöys ja omaan taskuun vetäminen on kyllä joidenkin muiden ansiota kuin maanviljelijöiden. Joitakin niistä hölmöistä äänestäjistä toimii myös muissa ammateissa. Useimmat eivät vain kehtaa tunnustaa.

Jutta Urpilainen lupasi viime keväänä valintansa jälkeen kiertää Suomen oppilaitoksia ja tuoda sosiaalidemokratian riemusanomaa kaikille nuorille. No eipä ole Urpilaista näkynyt paljon oppilaitoksissa. Sitä vastoin hän tekee kaunaista kateuspolitiikkaa ja poimii irtopisteitä sieltä mistä niitä on saatavissa.

Viimeksi viime viikolla SAK ja SDP ehdottivat, että metsämaalle on säädettävä kiinteistövero. Heiltä on jäänyt ilmeisesti huomaamatta semmoinen pikkuinen tosiasia, että jos laitetaan MTK, Akava, STK, ja SAK rinnakkain vertailuun, niin lukumääräisesti eniten metsäkiinteistöjen omistajia löytyy SAK:n riveistä.

Kun Urpilainen ja muut eduskunnan ihmiset tekevät meitä kaikkia koskevia päätöksiä, kannattaisi kohtuullisen usein kuitenkin miettiä sitä, mitä semmoinen päätös vaikuttaa ihmisten elämään ja miten semmoinen päätös vaikuttaa kansantalouteen. Näinä vaikeina aikoina.

Useinkaan ei kannata tehdä päätöstä sen perusteella, kuinka paljon päätöksellä voi saada aikaan toiselle menetyksiä ja taloudellista ahdinkoa.

Ja erityisesti Tillmania ihmetyttää eräiden kulttuurisukujen ja oikeistolaispiirien leppymätön kateus ja viha maalla asuvia kohtaan. Joidenkin kohdalla käsitän käyneen niin, että mustanpörssin voita ei ole sodan aikana tarpeeksi saatu, mutta joidenkin viha on kyllä vieläkin syvemmällä ja selvittämätön.

Heidän asuinalueensa kuitenkin kutistuu koko ajan ja olonsa ahdistuu. Jos piirretään Suomen poikki vaakasuora viiva siihen kohtaan , jonka pohjoispuolella asuu puolet Suomen kansasta, viiva asettuu vähän Rauman eteläpuolelle. Se liikkuu kuitenkin 8 -13 km vuodessa etelään. Kun samaan aikaan väkeä muuttaa sinne viivan alapuolelle myös etelästä ja lounaasta, kohta teillä ei ole niin sanoakseni mitään viivan alapuolella. Voitte olla kiitollisia, jos edes yksityislääkäreitä on, joilla kävijöitä voi rokottaa.

Kuten huomaatte, nukuin tosi huonosti. Edessä on espanjan tentti ja joukko tosi hankalia luentoja loppuviikolla. Vinttikamari on taas täyttymässä lepakoista, joten saitte olla tällä kertaa hätäapu-terapeutteina ja ukkosenjohdattimina. Pyydän nöyremmästi anteeksi etukäteen. Varmaan olen useimmissa tapauksissa väärässä. Joskus on vain kirjoitettava se mikä ahdistaa.