Valokuvatorstain haasteena on kolmen sanan tekstiote "... silirimpsis, sileä tie..." Teksti on Vexi Salmen käsialaa Irwin Goodmanin esittämään kappaleeseen Silirimpsis. Paul Fagerlund sävelsi.
Lama-aikana raha on tiukassa ja joskus tuntuu siltä, että se vähäkin katoaa hyppysistä nopeasti. Liekö suomalaishiihtäjien viime viikonlopun tienesteistä enää mitään jäljellä ? Ainakin muut urheilijat ovat pistäneet tuulemaan. Viikon aikana olemme saaneet taas nautti iloisista ja piristävistä uutisaiheista.
Ottawan suomalaishyökkääjä Jarkko Ruutu on saanut kahden ottelun pelikiellon vastustajan puremisesta NHL-jääkiekkoliigassa. NHL:n kurinpitäjien mukaan Ruutu puraisi Buffalon Andrew Petersiä tiistain kierroksella pelatussa ottelussa.
Kovanaama Peters tunki pelihanskaansa Ruudun kasvoille. Hetkeä myöhemmin Peters irvisti ja piteli peukaloaan. Ruutu kiisti purreensa.
Ruutu menettää myös 37 707 Yhdysvaltain dollaria eli noin 28 000 euroa palkkaa ajalta, jonka on pelikiellossa. Ruutu on sivussa otteluissa Bostonia vastaan torstaina ja New York Rangersia vastaan lauantaina. Pelikielto on Ruudulle kauden toinen.
Kas siinä pikkuvesseleille ikonia ihan tarpeeksi. Kun tulee tiukka paikka, nyrkkiä naamaan taikka hampaat peffaan. Tillman sanoisi, että kyseessä on primitiivireaktio, jonka hillitsemiseen suurin osa lapsuus- ja nuoruusvaiheen kasvatustyöstä keskittyy. Kun muut keinot eivät enää tepsi kaukalossa tai elämässä, pitää heittäytyä deffensiivi mekanismien syövereihin. Jarkko poika on tässä valinnut korvikekäyttäytymisekseen regression ja pudottautunut kerralla hiekkalaatikkotasolle.
Et vittu leiki mun traktorilla !
Ja Jarkolta meni sen sileän tien parin ottelun tienestit. Kunnon urheilu-uutiseen kuuluu tietenkin se, että tienestimenetykset kerrotaan taalan tarkkuudella. Sitä uutinen ei tosin kerro, miten kävi Petersin sormen. Peukalo on aika tärkeä kapistus tuossa Luu-5 sarjassa.
Tillman ihmettelee myös sitä, että jääkiekko pelinä on muuttunut tunnistamattomaksi sähläämiseksi, jossa kiekkoa ei enää juurikaan pelata. Sählääminen alkaa jo junnuasteella, jolloin käydään valmentaja Jalosen provosoimana keskustelua siitä, pitäisikö 10- vuotiaiden harjoitella nykyisen 3 kerran asemesta 5 kertaa viikossa. ?
Tillman luulee, että sen mällinsyönnin ja nuuskan jemmaamisen oppii vähemmälläkin. Tillman ehdottaa tuommoisessa tapauksessa, että ehkä koulunkäynti sittenkin avaa laajemmille kansankerroksille tien onneen ja menestykseen. Sirkushuvit ovat aina sirkushuveja.
Kuvassa oleva tie olkoon lainauksen tarkoittama sileä tie. Se on tässä enemmän kylläkin Ruudun EEG-käyrää muistuttavaa, mutta kuvainnollisesti näemme tässä kuitenkin hyvin sen, miten Jarkko-pojan ansiot katoavat horisonttiin .
12 kommenttia:
Koetin jotain hauskaa/älykästä keksiä tähän, mutta koska se ei tunnu oikein sujuvan, tyydyn vain toteamaan kovin uniikisti: kaunis kuva.
Kun olin nuori, ihailin kaikkien poikien tapaan urheilijoita. 1960-luvun lapselle se oli miltei yhtä uljas ihailun kohde kuin 1920-luvun lapselle uljas suojeluskuntalainen tai sotilaspoika, tai sitten työväenyhdistyksen puheenjohtaja.
Kun aloin kyetä itsenäiseen ajatteluun (tai ainakin kopioimaan ajattelua jostain), lakkasin ihailemasta urheilijoita. Olisiko jossain jääkiekon mm-kisoissa tapahtunut efedriinikäry ollut kimmoke.
Sittemmin on selvinnyt, että muuan suunnattomasti ihailemani urheilija taisi käyttää ihan rankkoja huumeita. Nythän sellainen uutinen ei hätkäytä mitään.
Nykyään näen urheilijat lähinnä gladiaattoreina. Tosin kai enimmäkseen itse osansa valinneina. Joten pistäkööt mömelöä naamaan ja piikkiä suoneen tai lihakseen, käykööt leikkauksissa. Tottahan ne, jotka ovat suorituksille hurranneet, raottavat kukkaroaan sitten, kun jalka ei enää nouse, vai mitä.
Kuva on kaunis.
Urheiluun en osaa paljon mitään sanoa. Lehdistä kääntyvät urheilusivut turhina, käsitöiden taustahälynä kuuntelin tv:n tai radion selostuksia Lahden kisoihin asti.
Primitiivireaktio - paljonko turhautumista vaaditaan, että itsehillintä pettää ja se tulee.
Pitkä kesäinen tie! Tulisipa pian kesä! Kevättä en kestä!
Kaunis kesäinen kuva, onneksi se vuodenaika taas lähenee. Urheilusta; kyllä pitää olla tosi vaikeaa jos mennään aikuisten kesken puremisen asteelle.
Tua noin niin jos mun naamalleni ruvetaan rukkasta työntään niin luultavasti puren minäkin. Ja kovaa!
Kumpuileva, kaunis tie kuvassa !
Huippuvihreä tuossa kuvassa. Ja merkillisen "käsinkosketeltava". Kelpo otos.
Toivon mukaan kaveri ei jäänyt nyt ilman peukaloaan ja Ruutukin pääsee taa muutaman päivän kuluttua ansioille.
Tillman on ryhtynyt myös suhtautumaan urheiluun vähän varoen. Lapsuuden ihanteet ovat karisseet.
Nyt tosin Tillman on joutunut asioita taas vähän miettimään, sillä Tillman opetta SM-tason urheilijaa, joka on kaikessa suhteessa hyvin mallikelpoinen ja fiksu.
Jääkiekko on täyteen pituuteensa kasvaneiden poikien leikkiä kaukalossa, vähän isommassa kuin hiekkalaatikko. Leikkiin kuuluu tottakai nahistelu. Ja eikös isä aina ole sanonut, että pidä poika puoles ja lyö takaisin . Ja kyllä meidän poika puolensa pitää.
Ja eikös lapsenmittaisenakin otettu viikkorahoja hyllylle , kun oikein pahaa tehtiin.
Isommissa kaukaloissa on isommat rahat.
Sen siliän tien ne katosivat, ne rahat, mutta vain hetkeksi.
Leikkiä urheilu ehkä on, mutta silti en hyväksy nykyistä jääkiekkoa, jossa kiekko ei liiku mihinkään ja toista saa hakata mailalla miten tahansa.Se ei ole enää oikeaa vanhaa kunnon kiekkoa.
Jos vaikka jätetään kokaini, nuuska ja viina pois, niin silti vielä jää jäljelle epärehellisyys, hormonit ja piristeet. Huippu-urheilu on ainakin ryvettynyttä.
En myös hyväksy sitä, että 10-vuotiaan junnun pitäisi harjoitella 5 kertaa viikossa. Tutkimustulokset verisuoniston hiussuonten kehittymisestä ja yleensä elimistön kehittymisestä puolustavat enemmänkin leikinomaista monipuolista urheilua.
Ja filosofisena ajatuksena toisen voittaminen on vähän arveluttavaa, ainakin takaisin lyöminen ja kostaminen on vähän eettisesti arveluttavaa.
Samanlainen toiminta kadulla vie ihmisen äkkiä käräjille. Yhteiskunta sääteelee normiston rikkomista eikä suinkaan hyvällä katso, jos uhkailee tai kostaa.
Mutta koululiikunta lopulta on kaikkeen syyllinen. Se nujersi jo 1960-luvulla minusta kaiken liikunnallisuuden. Totaalisesti. Luulisin, että olen itse oieastaan asiaan syytön.
Kaunis kesäinen kuva ja sileätä tietä eteenpäin. :) Urheilusta taas en oikein ymmärrä yhtään mitään, joten on paha mennä sanomaan tai kommentoimaan.
Lähetä kommentti