"Istuudun penkille tarkastelemaan listaa. Arvioin sitä pitkään. Lista on rehellinen. Olen tyytyväinen siihen. Kenties etsimäni esine on olemassa, kenties ei. Se ei ole kovin tärkeää. Mutta lista on tärkeä. Sillä huomiolla on minulle merkitystä. Se on todella arvokas."
Arkielämässä joutuu usein etsimään esineitä ja asioita. Kun keski-ikä on hiljaa koputtanut olkapäähän ja olet unohtanut kummityttösi toisen etunimen, hänen syntymäpäivänsä ja ikänsä, on aika ryhtyä tekemään listoja.
Kauppalista on tietenkin se kaikkein tutuin. Ilman sellaista tulee hankkineeksi kaikkea tarpeetonta ja väärää, sekä samalla jättää hankkimatta tarpeellista ja oikeaa. Tarkka lista tarvitaan kun ostaa naiselle hiusväriä, taikka Kawasakiin sytytystulpat.
Minä tarvitsen listoja myös työssäni. Pöydällä on jatkuvasti kierrevihko, jonka sivuille lisään muistettavat tehtävät ja jonne merkitsen yliviivaamalla tehdyt tehtävät. Usein puhelun loppumisesta on kulunut vain 15 sekuntia ja olen autuaasti jo unohtanut, mitä minun piti kirjoittaa ylös.
Kun ensimmäiset Windows -pohjaiset käyttöjärjestelmät tulivat työpaikalle, niissä oli tietenkin monen moista uutta listaa ja valikkoa. Suurin osa tuntui täysin tarpeettomalta. Kaikkein typerin minusta oli Internet -selaimen ”bookmarks”-valikko. Olin siinä vilpittömässä lapsen uskossa, että ne tarpeelliset paikat, jossa aion elämäni aikana vierailla, pystyn hyvin painamaan mieleeni ja osoitteet pysyvät päässä kuin apteekin hyllyllä.
Nyt nuo kirjanmerkit ovat arkipäivän toiminnassa hyvin ahkerassa käytössä. Eivät ne korvaamattomia ole, mutta hyvässä käytössä. Pari kertaa on käynyt niin, että masiina on kaatunut totaalisesti. Elvytysoperaation jälkeen sitten huomaa pelokkaana, että kaikki kirjanmerkit on hävinneet. Luulet olevasi kuoleman oma.
Pelko on turhaa. Listassa ei tainnut lopultakaan olla mitään tärkeää, sillä jo viikon kuluttua selaimeen on syntynyt uusi lista ja jos joku kysyy vanhasta listasta, et muista yhtään nimeä ja instanssia sen sisällöstä.
Listat ovat siis lyhytaikaista toimintaa varten. Niiden puuttumista tai luonnetta on vaikea pitkällä ajanjaksolla hahmottaa.
Oma työorganisaationi se yksikkö, jossa työskentelen, on jakaantunut kahdeksi eri osastoksi, jotka sijaitsevat 100 km päässä toisistaan. Yksikkömme päällikkö pitää pääasiallista toimipaikkaansa juuri siinä toisessa osastossa. Perjantaina hän lähestyi henkilökuntaa karhukirjeellä. Tällä hetkellä organisaatiossa muodissa oleva laatujärjestelmä, (EFQM), vaatisi itsearviointi -lomakkeiden täyttöä. Minä en ollut kuulemma sitä vielä täyttänyt. Kummastelin vähän asiaa. Koko kysely tuntui kovin oudolta. Kukaan muukaan ei muistanut sitä täyttäneensä. Maanantaina asia alkoi sitten vähän kerrassaan selviämään. Meidän osaston opettajat oli kokonaan jätetty pois yksikön opettajien postituslistalta. Jätetty pois noin 2 vuotta sitten. Nyt kun asia viimein tuli ilmi, organisaatiossa onkin syntynyt kahdenlaista keskustelua.
Monet ovat olleet hyvin huolestuneita siitä, mitä kaikkea tärkeää on jäänyt kuulematta tai tekemättä edellisen kahden vuoden aikana.
Toiset taas ovat olleet vilpittömän iloisia siitä, että suurin osa organisaation viestinnästä näyttä olevan ihan tarpeetonta dis -informaatiota , koska hyvin on kaksi vuotta tultu toimeen ilman yhtään paimenkirjettä. ATK-tuelle on jopa esitetty toiveita, että jatkossakin piuha voisi olla poikki.
Itseäni naurattaa toiminnan laatu. Että juuri tämmöinen sitten tulee ilmi laatujärjestelmän kohdalla. Voidaankin sano syystä, että erinomainen laatujärjestelmä. Systeemi havaitsi organisaatiossa olevan virheellisen toiminnan.
Toisaalta tässä on kyllä vähän semmoinenkin maku, että ”Väärin sammutettu” Tässä lyhyt ja ytimekäs lista tekemättömistä töistä ja asioista
”Elämä ja sauna pitäisi saada kuntoon”
Matti Nykänen
8 kommenttia:
Listahan tuokin on vaikka kuinka yrittäis keskittyä lukemiseen.
Jotkut sanovat etteivät tee listoja ja tekevät kuitenkin. Jotkut sanovat pilkallisesti etteivät keräile. Meneppä heidän kotiinsa ja katso akkunalaudalle tai kirjahyllyyn.
No jopas oli ajatuksia listoista ja vähän muustakin, mielenkiintoista pohdintaa.
Pelkään itsekin sitä päivää, kun (ei siis jos) kone taas kaatuu, ja kaikki tärkeät linkit katoavat. Mikä kauhea vaiva hakea ne takaisin! Puhumattakaan puhelimen muistista. Sitten olisi jo ihan oikeasti pulassa..
Työpaikkalistaesimerkkisi oli hilpeä ja tragikoominen. Kävin kyllä itsekin yliopistoa puoli vuotta ennenkuin tajusin liittyä kiltan postituslistalle. Hyvinhän se opiskelu sujui niinkin, nyt tulee sitä meteliä postin täydeltä monta kertaa päivässä.. ensimmäinen puolivuotta oli niin hiljainen ja seesteinen..ü
Laatua saa sillä, että syö jonkun muun jos ei osaa hyödyntää omaa sisältä tullutta löylyä. Energiaa sekin on: laatu tosin ei kasva pelkästään syömällä toisen samanlaisen (hullun lehmän tauti) vaan se tarvitsee liikkuvaa energiaa eikä massaa. Tämä on aivan päivän selvää ja kaikki joka liikkuu ajassa pienentää sitä samaa (Lorenz-kontraktio).
Laatujärjestelmät ovat siksi kaikki rekursion alaisia ja vievät napaa kohti eikä avaruutta kohti. Pian ihminen näkee napansa jota jo nyt ihailee. Se tulee.
Nepotistit ovat vallassa: mitäs me skeptiset, joiden päässä pyörii fotoneja eikä toisten kannibaalien luomaa harhakuvaa?
Me käytämme siis aikamme liikkuvassa energiassa, joka ei ole sidottu lepomassaan.
Hoho, what a hypothese. But - I have it almost there.
Että ei sen vähempää kuin elämä:D
Väärin sammutettu - niin on. Minun elämällä ne maksoivat omat häpeänsä.
Käytännössä siis.
Sitten kun en enää jaksa otan vain elämäni mutta katson, että lapseni ovat jo siinä vaiheessa kypsempiä.
Elämässä ei kannata elää - eikä sitä edes voi laittaa kuntoon. Se on se ikävin asia sillä ellei sairaannu tai tule hulluksi ei ole enää tietä ulos.
siis puuttuu hepoi ja typo, nyboi
Lähetä kommentti