Historiaa on hauska harrastaa. Ihminen löytää yllättäviä asioita, kunhan vähän naarmuttaa ja kaivelee. Minua ei ole koskaan kiinnostanut talonpoikaishuonekaluista alkuperäistä maalia etsiä, taikka opetella vuosilukuja. Minua kiinnostaa enemmän lähihistoria ja siitäkin etenkin sellainen, jossa on itse ollut mukana.
Kuvassa on menossa yksi Suomen suurimmista nuorisotapahtumista kautta aikojen. Myöhemminkin on saatu eri tilaisuuksissa, eri menetelmin laskettua monen päivän riekkujat yhteen lukuisissa karnevaaleissa ja interpoloitu oluenmyynnin avulla suuriakin yleisömääriä, mutta tähän ei helpolla enää nykysuomessa päästä.
Ruis-Rock keräsi 1971 Turun Ruissaloon 104 000 musiikin ja punaviinin ystävää. Se on hyvä saavutus 3 vuotta Woodstockin jälkeen maassa, jossa oli vajaa 5 miljoonaa ihmistä ja heistäkin suurin osa kuunteli Iltatuulen viestiä. Suhteessa tämä oli itse asiassa aivan suunnaton nuorisokulttuurin saavutus. Kuvassa ei soita Tasavallan Presidentti, eikä Kinks. Kun näyttäisi olevan lauantaipäivä ja valoisaa, luulisin, että lauteilla on juuri Karelia tai Woodoo. Kansa odottaa iltaa ja Canned Heat –yhtyettä. Ja sitä kansaa on paljon. Oman ikäluokkansa voikin oikeastaan jakaa kahteen luokkaan. Olitko mukana 1971 vai et. Itse olisin halunnut olla mukana jo vuotta aikaisemmin aloituksessa, jossa kuulemma tunnelma oli vieläkin parempi. Pienenä historiallisena erikoismausteena mainittakoon, että kemuissa soitti myös porilainen Elonkorjuu- kokoonpano. Heidän Harvest Time- albuminsa on kovaa kamaa keräilypiireissä. Hyvästä on maksettu jopa 500 -1000 euroa.. Kotipitäjäni nuoret saivat heidät soittamaan työväentalolle bileisiin , nuorisolautakunnan piikkiin, jo talvella 1969 -70. Keikkahinta oli koko 5 tunnin setistä muistaakseni 200 mk eli reilut 30 euroa. Seuraavana vuonna keikkahinnat olivatkin sitten jo suurempia, sillä porukka pokkasi hopeaa rockin SM-kisoissa syksyllä 1970. Those were the days my friend.
Mutta nyt sorvin ääreen. Henkilöstöhallinto on melkein yhtä rajua tavaraa kuin kukkaisrock. Kaikki on kiinni vain esitystavasta ja ammattitaidosta.
Mutta nyt sorvin ääreen. Henkilöstöhallinto on melkein yhtä rajua tavaraa kuin kukkaisrock. Kaikki on kiinni vain esitystavasta ja ammattitaidosta.
11 kommenttia:
Kyllä, olin mukana 1971.
Musiikin ja hyvän tunnelman lisäksi kesä jäi hyvin mieleen myös sen vuoksi, että samaan aikaan pikkuveljeni makasi teholla TYKS:ssä.
Maija :
Siellä oli todella hieno tunnelma ja musiikki oli tasokasta.
Siirtyminen paikasta toiseen oli kyllä aika hankalaa, sen muistan. Portilla ei kukaan tarkastanut kamoja. Oluttelttoja ei siedetty siihen aikaan nuorisotapahtumissa. Jokainen vei juomansa itse.
Muistan Ruisrockit myöhemmiltä vuosilta kun kaipailin sinne mukaan, se oli Tapahtuma silloin. En ollut koskaan paikalla koska vanhempien mielestä se oli turhaa. Haikeana jäin kotiin kun ystävät menivät bailaamaan. Historiallinen kuva.
Oletko Henkilästöhallitsija? hengen lähdön hallitsija? minäkin olin sielun silmässä
tuossa kuvassa
mutta täällä tuoksuu akh
Enpä ole näin vanhoista musiikkitapahtumista liikaa kuvia nähnytkään. Mä aina kuvittelen että jos on mulla olisi ollut edellinen elämä niin olisin kierrellyt kaikkien mahtavien vanhojen bändien konserteissa. :)
Hieno kuva. Nyt vain ensi kesänä kurkkimaan onko mitään muuta samaa havaittavissa kuin nimi!
En ollut, kaveri oli.
Kaduttaa vieläkin.
Susan kysyi mikä on fatipää. Moderoin hänen kysymyksensä vahingossa pois.
Sorry.
Vastaus kuitenkin tulee. Länsimurteissa sanalla tarkoitetaan henkilöä, joka on pienenä pudonnut pää edellä lattiaan ja jäljet näkyvät edelleen.
Sana on läheistä sukua ilmaisulle " päähän tulee kissankuppi". Tämä on lievempi sanonta, jossa jälkiä yksilön ajatteluun ei ole syntynyt ja lausuja on vilpittömästi pahoillaan, että on vahinko sattunut.
Fatipään kohdalla vahinko on sattunut, jäljet näkyvät ja kommentoija ei niin kovin pahoillaan ole.
kiitos :)
Lähetä kommentti