Humoristista on huomata aatteiden jäävän historiaan. Ajatus jonkun asian kuolemattomuudesta ja oikeellisuudesta katoaa ja koiranputkea alkavat kasvamaan sekä aate, että kannattajansa. Usein kuitenkin päinvastaisessa järjestyksessä. Joskus on käynyt tosin niinkin , että kannattaja on joutunut jäämään surutyön tekoon ja aate on pettänyt. Aina ei kehitystä huomaa. Totuus voi saada valheen vaatteet, vai mitenkä se Turkka Mali asian käänsi aikoinaan Vysotskin laulussa. Asian voi tarkistaa kirjasta, taikka vilkaisemalla uutisia naapurimaasta. Asioilla on vähän eri nimet, mutta aatehistoria jatkuu. Totuuteen uskojia riittää. Totuuden puhujia vähemmän. Kaikkea tätä taiteen pitäisi dokumentoida. Vaikka sekään ei ole oikeassa loputtomiin, vähän pitemmälle sen horisontti ainakin yltää.
Tätä eivät muistaakseni Malin veljekset laulaneet koskaan.
En koskaan uskonut haaveisiin
En koskaan uskonut haaveisiin
en laukkua pakannut taivasmatkaan!
Opettajat upposivat valheisiin
ja tulivat pintaan leirillä vasta.
Enkä erottunut moukista,
jos erotuin – vain vähän,
ei Budapest voinut kouraista,
jäänyt Praha ei sydämeen tähän.
Pidimme ääntä emme vain lavalta,
me poikaset, sotkijat vielä!
Me kohta saamme jo mainetta.
Hei onko joku vastaan?
Se piestään!
Me osasimme vaaraa epäillä,
ennen kylmiä säitä.
Ehti röyhkeys päämme selvittää-
ja säppiin sielut jäivät.
Olematta kuolemanvaarassa
emme silmiä uskaltaneet nostaa –
mekin olemme Venäjän
kauheiden vuosien lapsia.
Kaatoi ajattomuus meihin votkaa.
Vladimir Vysotski
suom. Akseli Kajanto
8 kommenttia:
Katkennut laulu. Kuten minulla. Voin kertoa miten se menee:
- koska induktiivisesti katsottuna tieto alkaa siltä, jolla on vähiten valtaa (lapset oivaltavat sellaisia relaatioita, joita edellinen sukupolvi ei ehtinyt huomata koska huomasivat niin paljon muuta joita rakensivat rakenteisiin) ja näinollen voidaan sanoa, että tieto syntyy alhaalta.
- koska tieto syntyy alhaalta hänen (lapsen tai metafoorallisen lapsen) yläpuolella oleva aikuinen voi joko kannustaa häntä jatkamaan etsintöjä, joka on reilua. Epäreilua on se, jolloin aikuinen tai metafoorallisesti se, jolla on valtaa rupeaakin varastamaan nämä uudet kuviot ja luo tilanteen ulkomaailmalle, että tässä on räpeltävä kappale tyhmää kakaraa. Kun kakara sitten taas yrittää on valmis maine; se on kuulemma se tyhmä yksilö. Ei kuunnella, sanovat. Mutta joku kuuntelee ja se joku on se, joka tiesi, että sieltä tulee todella kovaa kamaa.
Näin patti jatkoi: tyhmä massa ei alkuunkaan kuunnellut eikä lukenut mitään. Löi leiman kirjoitusvirheiden takia. Pam. Siinä olet senkin luuseri ja mene kotiin taas miettimään niitä sinun ä-pilkkujasi. Mutta sitten kun aikaa taas annettiin mennä (ja se joka tajusi ylipäänsä) saattoi huomata, että roistojen avulla nousi uusia ymmärryksiä jotka levisi ja tulivat jokamiehen tiedoksi...pikkuhiljaa...ja se joka tajusi olisi voinut avata sen lattialle jätetyn luuserin papereita ja huomata: siellähän ne kaikki. Mutta niin kauan kun asia ei ollut vielä konventio niitä ei yksinkertaisesti ymmärretty ja koska niitä ei ymmärretty vika oli siinä kirjoittajassa. Haha, ilmankos on sellainen luseri: sehän kirjoittaa sellaista paskaa, josta ei saa selvää.
Ei niin. Jos lapsi on aikuista suurempi arviointikyvyissään hän ei edes teoriassa voi päästä edelle tai ylös sillä se vaatisi, että olisi sellainen teoria ensin. Teoria teoriattomuuuden patista voisi sanoa.
Kirjoitanko sellaisen kirjan: Teoria teoriattomuuden patista.
Dilemma liian eteville oppilaille - "How to overcome a stupid, mentally deepfrozen world of infantils who still have the right to judge."
- tai sitten kirjoitan vain
niitä näitä kunnes joku rupeaa tajuamaan - paitsi että ne jotkut jotka voisivat tajuta nappasivat jo nyt kaiken sen minkä minä olin uudelleen ja uudelleen saanut aikaan - tai
ehkä on vielä Kemppinen kenties tai sinä kuka oletkin. En enää usko edes huumoriin, en politiikkaan enkä mihinkään sillä esteenä ei ole asenteet vaan liuta päitä, joiden kyky oppia ei enää toimi (oppiminen teknisessä mielessä on helppoa: John Dewey More-of-the-same ja ruvetaan katsomaan pienempää ja pienempää, kapeampaa ja kapeampaa aluetta koska ajattelu on viety suppeaksi mutta tätä tulkitsevat sivistyksen huipuksi.
Minun mielestä se on mielisairautta jo lähes tai ainakin Lobotomiaan verrattavissa: miten ns. intelligentia keksii metodeja, joiden avulla kelpuutetaan vain kaikista typerimmät*) ja niitä kutsutaan sitten älykkäiksi!
*) ei suinkaan vielä tilanne, mutta jos trendi annetaan jatkua se on tilanne
- meillä on onneksi vielä ihmisiä, joilla on kaikki kotona ja osaavat oppiakin uutta eivätkä penää vain konventioita siksi, että kaikki muut penäävät konventioita
Ohho!
Tämän kirjoitin äsken PeeÄr-miehen bloggiin kun hän tällä kertaa runoilee sosiaalidemokratian osalta ja viimeksi se oli huoran ostamisessa ja laitoin hänet seinää vasten i-iineksen blogissa. Hän suuttui ja pyysi minua ottamaan pillerini.
::
Koraanin mukaan Juudas ristiinnaulitiin eikä ainoa Poika joka on satua.
Silti Jeesus oli olemassa, pakeni ja lähti itäänpäin joidenkin tarujen mukaan. Voisin melkein nähdä jotain tässä kun luen Rabindranath Tagorea: se, joka ymmärtää elämän oikean poetiikan sisältä ei puhu fiktion kautta faktaa. Sellainen "tyyli" fiktiossa on peite tai suoja oikean mielipiteen tuomisessa sillä voi aina sanoa: älä tuomitse minua minun fiktion takia. Samalla voisi yhtä hyvin jos joku olisikin samaa mieltä tuon fiktion sisällön kanssa, että niin nyyh nyyh tämä edustaa minun syvintä sieluani nyyh nyyh
You see? Poetiikka ja poetiikan struktuuriin kirjoitettu roska ei olekaan saman taiteen alalta.
Anteeksi: otan pillerin, tosin multivitamiinin (käyn salilla ja olen ollut muutenkin reipas).
Tällaisessa vanhojen patsaiden käytössä on jotain hauskaa ironiaa. Muutenkin se on tulevia polvia ajatellen paljon fiksumpaa kuin kaikki se silmitön vanhojen patsaiden tuhoaminen, jota niin monesti tapahtuu, kun jollain maailmankolkalla valta siirtyy yhdeltä äärilaidalta vastakkaiselle.
...koska tieto syntyy alhaalta hänen (lapsen tai metafoorallisen lapsen) yläpuolella oleva aikuinen voi joko kannustaa häntä jatkamaan etsintöjä, joka on reilua. Epäreilua on se, jolloin aikuinen tai metafoorallisesti se, jolla on valtaa rupeaakin varastamaan nämä uudet kuviot
Tillman:
Hyvin sanottu. Tuohon törmää usein. Nimenomaan siihen, että metaforallisesti valtaa pitävät varastaa nämä uudet kuviot. Rock ja kapina on mennyttä. Lordi ja euroviisut varastivat tiedon ja kapinan metallilta. On vain mentävä yhä syvemmälle ja syvemmälle. Alueille, jotka ovat tosia ja uusia ja valtaapitäville kauhistus. Kunnes ne viimein muuttuvat hyväksytyiksi. Tämä taitaa lopulta sitten ollakin se tarpeellinen ja haluttu sekä hyväksytty prosessi.
....Siinä olet senkin luuseri ja mene kotiin taas miettimään niitä sinun ä-pilkkujasi. Mutta sitten kun aikaa taas annettiin mennä (ja se joka tajusi ylipäänsä) saattoi huomata, että roistojen avulla nousi uusia ymmärryksiä ....
Tillman:
Oletko huomannut, että jotkut kirjoittavat tarkoituksella sellaisella ohjelmalla, jossa ei ole noita pilkkuja. Minä näen aina silloin pilkkuja silmissäni.. Vähän sama juttu, jos kirjoittaisi Teologista analyysiä Lutherista ja heittelisi käännettyjä sanajärjestyksiä loppuun.
John Dewey More-of-the-same ja ruvetaan katsomaan pienempää ja pienempää, kapeampaa ja kapeampaa aluetta koska ajattelu on viety suppeaksi mutta tätä tulkitsevat sivistyksen huipuksi.
Tillman:
Heh.. Jotkut blogit ovat muodostuneet juuri tällaisiksi kapeiksi viipaleiksi. Vaikka perimmäinen tarkoitus lienee ollut blogaamisessa aivan toinen. Täälläkin on tapahtunut tayloristinen blogaamisen pilkkominen. Kirjoittajien erikoistuminen on ollut suurta. Ainakin kirjoittajien ajatusten erikoistuminen. Törmäsin tuossa hassuun blogiin, jonka ainoa funktio ja sisältö oli ruotsin kielen nälviminen, Vattenfal-sähköyhtiön sähköyhtiön hintojen syynääminen ja ruotsinkielisten kuntien mitättömät tappiot sodissamme.
samaan tosin syyllistyvät jotkut haukku- ja mirriblogitkin.
Konvetio on usein turmiollista. Se johtaa virhearviointeihin ja joskus tuhoon. Ainakin se johtaa hankaliin tilanteisiin, kuten PeeÄr - tapauksessa.
Minua epäilyttävät aina tilanteet, jossa joku menettää malttinsa konventoituaan itsensä em. asioihin. Vain Tuomioja yrittää enää koventoitua siihen viitekehykseen tosissaan.
ad. Juha Ylitalo
Museot kaapivat sitten sihvelillä ja harjalla muutaman vuoden perästä rippeitä. Aikalailla lähihistoriaa on tuhottu.
Kansallisen muistin vaaliminen on hyvä asia. Onneksi meillä on maailman ainoaksi tituleerattu Lenin-museo. Keskustelua voidaan hyvinkin sitten käydä siitä, mikä funktio ko. herralla oli maamme asioihin.
Tillman, sinulla on kehittyneempi huumnorintaju kuin minulla. Aatteiden syntyyn ja valtaannousuun liittyy liian usein verenvuodatusta ja ne jättävät jälkeensä laumoittain petettyjä ihmisiä. Näin on käynyt kommunismille, mutta näin kävi myös kansallissosialismille ja fasismille. Aatteen palolle alttiita ihmisiä on olemassa. He saattavat jopa uskoa kansankiihottajiin. Lopulta joku käärii hirvittävät tukut rahaa ja poistuu muina miehinä sivuoven kautta Sveitsiin, kun tappelu on kuumimmillaan.
ad. Kirsi Myllyniemi
Huumorintajuni on varmaan vääristynyt ja outo. Olet oikeassa. Kiitos kommentista.
Suurin syy aiheeseen oli, että en löytänyt valokuvatorstaille sopivaa kuvaa. Kuvistani tämä nauratti eniten eilen.
Tänään se olisi ehkä ollut kuva Kaisa Variksesta. Sekin tragedia nimittäin naurattaa minua.
Lähetä kommentti