Valokuvatorstain aihe on tällä kertaa "keskeneräinen". Monet työpöydän papereista olisivat kelvanneet tähän aiheeksi, mutta laitetaan nyt kuitenkin jotain konkreettista. Sopronessa rakensivat hotellin naapuriin uutta kerrosta. Otin kuvan, sillä työmaa oli oikein miellyttävä. Miehet liikkuivat kuin hidastetussa filmissä, koneita ei käytetty ollenkaan ja ääntäkään ei työmaalta kuulunut.
Ääntä ja älähdystä kuului sitä vastoin valokuvaamosta, jonne eilen aamutuimaan kirjoittelin terveisiä poikani yo-kuvien tiimoilta. Eivät oikein suhtautuneet kritikkiin rakentavasti, taikka sitten tuli naarmutettua heidän ammatillista suojakuortaan liikaa. Epäilivät, että en tiedä heidän alastaan mitään. No täytyy myöntää, että digitalinen kuvankäsittely on minulle vielä sitä epävarmempaa hyllyvää suota, mutta vuodesta 1970 olen Nikkormatilla , Rolleiflexillä ja muilla vempeleillä kuvia ottanut ja joskus onnistunut hyvän kuvan saamaan. Vanhemiten tosin harvemmin. Sitä vain nykyään haluaa tallentaa ja näppäillä. No omalta kohdaltani yo-kuva episodi päättyy tänään, kun maksan heidän laskunsa. Tuttavat eivät ole vieläkään saaneet touko-kesäkuun vaihteessa otettuja yo-kuvia. Arvaan , että jos odottajia on vielä kymmeniä, sellaisessa joukossa kyllä minuakin kärkevämpiä asiakkaita on. Monien yo-kuva-prosessikin siis on vielä keskeneräinen. Ammatillisen osaamattomuuden lisäksi kuvaamo ei minua osannut juuri moittia. Heitä lienee harmittanut se, että kerroin luennoineeni yo-kuvista aiheen " Johtaminen ja liiketoiminnan moraali" yhteydessä. Suomeksi. Viime viikolla sivusin asiaa Sopronessa englanniksi teemalla "Values in organisation" . Mutta se siitä. Nyt on kiireesti tehtävä jotain työasioiden suhteen. Palaan muutaman mielenkiintoisen asian kanssa tänne vähän myöhemmin. Viikon kirjoittamattomuus aiheuttaa näet sen, että niin paljon on sanomista varastossa.
Ääntä ja älähdystä kuului sitä vastoin valokuvaamosta, jonne eilen aamutuimaan kirjoittelin terveisiä poikani yo-kuvien tiimoilta. Eivät oikein suhtautuneet kritikkiin rakentavasti, taikka sitten tuli naarmutettua heidän ammatillista suojakuortaan liikaa. Epäilivät, että en tiedä heidän alastaan mitään. No täytyy myöntää, että digitalinen kuvankäsittely on minulle vielä sitä epävarmempaa hyllyvää suota, mutta vuodesta 1970 olen Nikkormatilla , Rolleiflexillä ja muilla vempeleillä kuvia ottanut ja joskus onnistunut hyvän kuvan saamaan. Vanhemiten tosin harvemmin. Sitä vain nykyään haluaa tallentaa ja näppäillä. No omalta kohdaltani yo-kuva episodi päättyy tänään, kun maksan heidän laskunsa. Tuttavat eivät ole vieläkään saaneet touko-kesäkuun vaihteessa otettuja yo-kuvia. Arvaan , että jos odottajia on vielä kymmeniä, sellaisessa joukossa kyllä minuakin kärkevämpiä asiakkaita on. Monien yo-kuva-prosessikin siis on vielä keskeneräinen. Ammatillisen osaamattomuuden lisäksi kuvaamo ei minua osannut juuri moittia. Heitä lienee harmittanut se, että kerroin luennoineeni yo-kuvista aiheen " Johtaminen ja liiketoiminnan moraali" yhteydessä. Suomeksi. Viime viikolla sivusin asiaa Sopronessa englanniksi teemalla "Values in organisation" . Mutta se siitä. Nyt on kiireesti tehtävä jotain työasioiden suhteen. Palaan muutaman mielenkiintoisen asian kanssa tänne vähän myöhemmin. Viikon kirjoittamattomuus aiheuttaa näet sen, että niin paljon on sanomista varastossa.
2 kommenttia:
Kylläpä kuulosti tutulta tuo ongelmasi. Vaikkakaan meillä ei ole edes mitään tahoa mitä haukkua. Kuopuksemme yksivuotiskuvat ottanut valokuvausliike meni konkurssiin heti tehtyämme tilauksen koevedoksista. Kukaan ei enää tiedä missä kuvat ovat, tai onko niitä olemassakaan. Asia harmittaa niin paljon, etten haluaisi edes ajatella asiaa..
Kaunis, vanha rakennus siinä on ainakin korjauksen alla.
Lähetä kommentti